Ensimmäinenkin kirja oli hyvä, mutta toinen paransi siitä huomattavasti: juoni oli yhtenäisempi ja sillä oli selkeä suunta eikä Nonna viettänyt yhtä paljon aikaa yksin (tai Fenriksen kanssa kahden), mikä teki tarinasta mielenkiintoisemman.
Kansi ja kartta: Riikka Jäntti. Sisäkannen pohjapiirrokset: Ilkka Auer. Sidottu, kansipaperi.
Täysveristä kotimaista fantasiaa!
Palkittu ja kiitetty sarja jatkuu uudella huimalla seikkailulla
Noridiumissa ja muissa pohjoisissa valtakunnissa liikkuu huhuja noitalapsesta, jonka Hiidenkynnen Jäänoita Astrid on ottanut suojatikseen. Tyttö liikkuu jääkarhunsa kanssa kuolleiden mailla, purkaa ikivanhoja lumouksia ja kirouksia ja on sukua sysilouhien lohikäärmekansalle.
Kun Jäänoita joutuu sekaantumaan Noridiumin valtataistoon, myös noitatyttö Nonnan taikavoimia tarvitaan. Nonna lähtee lemmikkijääkarhunsa Fenriksen kanssa etsimään kaapattua prinsessa Freyaa – ja joutuu vaaralliseen seikkailuun keskelle lumen ja jään maata.
”Auerin romaanin maailma on arktisuudessaan vaikuttava. Sysilouhien sukua on kunnioitettava saavutus ja mainio lukukokemus”, kirjoitti Kaleva-lehti sarjan avausromaanista, josta Ilkka Auerille (s. 1966) myönnettiin vuoden parhaalle kotimaiselle fantasiakirjalle annettava Kuvastaja-palkinto.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Lumen ja jään maa
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
5 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Odotin tältä jatko-osalta paljon enemmän sarjan aloitusosan perusteella. Kaikki mistä olisin halunnut lukea enemmän ensimmäisen osan perusteella, oli tässä sysätty syrjään. Henkilöhahmoista suurin osa oli melko tylsiä. Juoni oli ennalta arvattava, eikä Nonnassa tapahtunut sitä kehitystä ja edistymistä, jota toivoin.
Kirjan alku oli melkoisen puuduttava ja odotin koko ajan, milloin tuo puudutus lakkaisi, mitä ei valitettavasti oikein kunnolla tapahtunut koko kirjan aikana.
Onnellinen loppu Kaikki hyvin -periaatteella ei jättänyt oikein mitään intoa lukea enää seuraavaa osaa. Kaikki jännite katosi jonnekin taivaan tuuliin.
Pahikset olivat vähän särmättömiä, Freya oli kuivakka ja lähinnä ärsyttävä. Routahalli oli tylsä ja odotin vain koko ajan, että tapahtumat siirtyisivät sieltä pois.
Varjoissa vaeltaja on kirjoitettu samaan tyyliin kuin Sysilouhien sukua. Tunnelma ei oikein tiivisty ja on vaikea huolestua tai tuntea pelkoa hahmojen puolesta. Silottelu ja välttelevyys paistavat edelleen läpi tekstistä, vaikka ihmisiä kuoleekin enemmän kuin edellisessä kirjassa.
Kaksi tämän sarjan ensimmäistä kirjaa luettuani olen alkanut epäröidä, josko Nonna tulee koskaan kohtaamaan mitään todella järisyttävää. Kahden kirjan verran läpikäytyjä ja nopeasti ohitettuja läheltäpiti -tilanteita ja pahin ruhje oli nuoli jalassa. Nonnalla on kyllä aivan uskomaton mäihä, se täytyy myöntää.
Mielestäni tämä oli Lumen ja jään maa -sarjan paras osa.
Nyt päästiinkin jo vauhtiin! Kerta kaikkiaan parempi kokonaisuus kuin sarjan ensimmäinen kirja. Juonta löytyi, ja aika paljonkin. Lisää iloa lukemiseen toivat murteet, joita kirjan henkilöt puhuivat. Nonna on saavuttanut enemmän voimia kuin ensimmäisessä osassa. Silti hän on vielä aika nuori, ja häntä opastamassa on monta vahvaa hahmoa. Myöskin Nonnan puoli mietityttää; onko hän hyvä vai paha? Hän pitää kylmästä ja pimeydestä, ja taitaa olla uponnutkin siihen puoliksi.
Lopussa tapahtunut kohtaaminen ja Nonnan lupaus nostavat vielä arviotani.
Huonoina puolina pitäisin Nonnan tiettyä neutraaliutta. Missä hänen tunteensa ovat? Hän suhtautuu liki kaikkeen kuin jääkalikka, ja muutenkin tunteiden ja tuntemusten vaikutusten kuvaaminen on jäänyt hyvin vähille kaikkien tapahtumien ja maisemien kuvaamisen varjossa.
"Varjoissa vaeltaja" sai tarttumaan heti seuraavaan sarjan kirjaan innosta väpättäen. Odotan siitä vieläkin mehevämpää kokoinaisuutta kuin tästä, uskon sarjan vain paranevan vanhetessaan!
"Varjoissa vaeltaja" on jo hiukan kokonaisempi ja eheämpi tarinana kuin sarjan ykkösosa. Jotain pohjoisen maailman mystisyydestä ehkä menetetään, kun maisemat ovat jo käyneet tutummiksi, mutta henkilöistä saadaan enemmän irti ja tarina pääsee varsinaisesti kunnolla vauhtiin. Ennen kaikkea kirja on oikeasti kutkuttavan jännä. Kolmatta osaa odottelee tämän jälkeen vesi kielellä.
Risingshadow
