Abhorsen

Sarjan kolmannessa osassa käydään taistelua muinaista maailmojen Tuhoajaa ja sen kätyreitä vastaan niin Elämässä kuin Kuolemassa. Sankariparin Liraelin ja prinssi Samethin on määrä taltuttaa pahuus puhuvien eläinten, kissa Moggetin ja Kurittoman Koiran, avustuksella. Taistelu käydään taikuuden keinoin, kuulijaansa määrätyllä tavalla vaikuttavien kellojen avulla.

Tarina on vauhdikas ja toiminta painotteinen. Kirja ei tuo sinänsä mitään uutta ideaa tarinaan, mitä ei olisi jo ensimmäisessä osassa nähty. Tarinaa luki kuitenkin ihan mielellään. En kokenut tarinassa olevan juuri mitään vikaa, vaikka suurta paloa en tarinaa kohtaan tuntenutkaan.

Haikea olo jäi minullekin. Loppu oli vähän töksähtävä, mutta ihana sarja oli kuitenkin. Neljä tähteä. Olen lukenut kaikki muutkin sarjan kirjat, ja ihania ovat olleet. Suosittelen. Välillä pientä tyhjän jauhantaa, ja siinä sai patistella itseään lukemaan. Suosittelen silti luottavaksi, mikäli tällaisesta fantasiasta ja magiaan vivahtavavasta kirjallisuudesta pitää.

Nyt on Vanha Valtakunta -trilogia loppu. Olo on hyvin haikea, mutta myös iloinen, koska viimeisen osan päästös oli mitä mainioin. Tämä osa oli ehdottomasti sarjan paras osa. Kirjan juoni ja päähenkilöt olivat mutkattomia ja huumorilla hyöstettyjä. Viimeiset 100 sivua olivat koko sarjan parhaat. Näillä sivuilla kerrottiin Oranniksen, Moggetin ja Kurittoman Koiran salaisuudet, mikä on hyvä, sillä vihaan sarjojen loppuun jääviä salaisuuksia.. Arvosanaksi kirjalle annan 10½ ja sarjalle saman eli 10½. Suosittelen kirjaa kaikille fantasian ystäville!!!

Abhorsen jatkaa siitä mihin Lirael loppui. Pidin kirjasta hyvin paljon, tämä nousee mielestäni Sabrielin tasolle ja ehkä vähän sen ylikin. Toisin kuin trilogian keskimmäisessä osassa, tässä ei tuntunut olevan yhtään täyteosuuksia vaan tarina vei mukanaan alusta loppuun. Kirja olikin selvästi Liraelia lyhyempi.

Tykkäsin myös siitä, että tarinaa kerrottiin aiempaa useammasta näkökulmasta, eikä rajoituttu ainoastaan Liraeliin ja Samethiin. L & S olivat kyllä tällä kertaa onnistuneita päähenkilöitä, heidän toimintansa ei häirinnyt kertaakaan.

Abhorsenin lopetus oli erittäin hyvä, viimeiset parisataa sivua täytyi lukea kerralla. Kirjan paras kohta oli varmaankin matka yhdeksännelle portille. Garth Nixin Suomessa nimetön trilogia sai hienon päätöksen.

Tämä on yksi parhaista kirjoista, jonka olen lukenut. Vanha valtakunata-trilogian päätösosa, joka pitää otteessaan yhtä tiukasti kuin kaksi aiempaakin osaa. Tarinassa on riemua, taikuutta, jännitystä ja surua ja aivan omanlaisensa maailma. Tai periaatteessa mukana on kaksi maailmaa; vanha valtakunta ja nykyaikainen maailma sen ulkopuolella.

Henkilöt ovat persoonallisia ja miellyttäviä ja tarinaan on helppo uppoutua mukaan. Kirja on melko paksu, mutta sen luki todella nopeasti sillä tylsiä kohtia ei juurikaan ollut. Kirja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini ja suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle fantasian ystävälle, niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin.