Selaa sarjan kirjoja
Hirviöidenmeri

Hirviöidenmeri

Rick Riordan

8.2 / 10
Julkaistu
11.2.2009 (Otava)
Suomentanut
Ilkka Rekiaro

Katso saatavuus Adlibriksestä

Risingshadow communityLukijoiden ääni

Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.

8.2 / 10lukijoiden arvosana
447arvosanaa
14kirja-arviota
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

10117
938
8180
746
659
55
40
32
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

14 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

3 / 10

Suuri tasonnotkahdus ensimmäisestä kirjasta. Edellinenkään ei ollut mitään korkeakirjallisuutta (mutta se oli hyvin tehty omassa jutussaan ja viihdyttävä), mutta tässä ärsytti suunnattomasti lukijoiden aliarvioiminen ja alentaminen lapsen tasolle. Eikä tämä ollut mitenkään hyvin kirjoitettu eikä järin innostava tahi kiinnostava tarina. Suuri pettymys. Suomentajan lukuisat kirjoitusvirheet eivät myöskään parantaneet lukukokemusta.

10 / 10

Tähän asti hyvä ja tosi mielenkintoinen.  Kuten tästä niin edeltäjästä on tehty elokuva versio niin piti ihan kirjastosta käydä lainaane jotta sai uusinna.   

Tosi kutkuttavaa, myönnän.

10 / 10

Kirja on loistavaa luettavaa, kuten Salamavaraskin. Pidän kaikissa kirjoissa erityisesti lukujen hauskoista nimistä. Kirjan juoni on loistava ja etenkin lopussa on jännittävää, kun selviää Kronoksen suunnitelleen koko jutun. Lempiolentojani kirjassa ovat hippokampit ja bailuponit. Lempihahmoni on Tyson. Tysonin esittely on alussa on hauska.

9 / 10

Tämä kirja oli hyvä, muttei muuta ajatustani siitä, että Salamavaras on kirjasarjan parhain. Pidän siitä, että lukujen nimet ovat omaperäisiä ja juoni pääsee yllättämään. Suosittelen!

9 / 10

Selkeästi parempi kuin eka osa! Mielenkiintoni sarjaan kasvoi huimasti. Odotan innolla seuraavaa osaa. Välillä häiritsee, kun näitä myyttisiä olentoja vilisee kauheasti eikä niistä kerrota paljonkaan taustatietoa. Menee vähän pää pyörälle.. mutta muuten Percy Jacksonin maailma on oikein viihdyttävä!

9 / 10

Aloitin koko sarjan lukemisen tästä kirjasta, kun sain tämän kaupassa käsiini. Tein jopa koulussa kirjaesitelmän tästä viime vuonna. Pääsin hyvin sarjan juoneen kiinni vaikka aloitinkin vasta kakkososasta. Hirviöidenmeri oli koukuttava ja loistava kirja, jonka voi lukea aina uudestaan ja uudestaan. Riordanilla on hyvä tyyli kirjoittaa ja sarjan hahmot ovat kiinnostavia. Percyllä on mielenkiintoinen ja hauska ajatusmaailma. Percy Jacksonit ovat siitäkin ihania, että ne ovat täynnä toimintaa ja huumoria! Todellakin suosittelen lukemaan!

10 / 10

Loistava jatko-osa sarjan ensimmäiselle osalle! Kyseisen kirjasarjan juonikuviot alkavat tässä osassa kutoutua pikkuhiljaa yhteen. Juoni vie mukanaan, hahmot ovat eläväisiä ja jännittävät tapahtumat pitävät otteessaan. RIck Riordan on kekseliäs, ja kirja pääsee yllättämään. Mukaan mahtuu toisinaan myös ripaus huumoria. Välillä huomaan hahmoissa ja juonessa hiukan kliseisiä elementtejä, mutta se ei haittaa ollenkaan tarinan sujuvuutta. Suosittelen!

10 / 10

OK, minulla ei valitettavasti ole tätä kirjaa kotona, aion kyllä hankkia. Olen lainannut tämän kirjastosta ainakin kahdeksan kertaa, enkä vieläkään ole kyllästynyt. Olisi hauska tietää, miten Rick Riordan saa kirjoitettua kirjan kuin se olisi oikeaa elämää. Kirjan tapahtumat ovat niin uskottavia, että mietityttää, onko Puoliveristen leiri oikeasti olemassa. Ovatko Percy ja Annabeth oikeasti joissain meidän maailmankäsityksemme ulottumattomissa purjehtimassa pitkin Hirviöidenmerta? Kirja oli mielestäni erittäin hyvä, kuinkas muuten.

10 / 10

Olen lukenut tämän kirjan 5 kertaa enkä ole vieläkään kyllästynyt. jos et ole vielä lukenut tätä kirjasarjaa niin sano minun sanoneen, että kannattaa lukea.

10 / 10

Vaikka Riordanin tarinassa on oma kliseisyytensä, se ei tarinan vauhdikasta menoa hidasta. Kirjan humoristisuus on omaa luokkaansa, jo lukujen nimet huvittavat. Kirja on ihana sekoitus mytologiaa ja huumoria ja voittaa sarjan ensimmäisen osan helposti, sillä nyt pikku puolijumalamme tietävät jo vähän mitä tekevät, mutta putoavat silti sinne allikkoon ojan viereen. Erityisesti Groverin hahmo ansaitsee plussa-pisteitä.

6 / 10

Sarjan toinen osa alkoi jo lähennellä verrattuun Potteriin ennustuksineen kaikkineen. Kirja oli kiinnostavampi ja syvempi kuin ykkösosa, vaikka jotkin hahmot ja kohtaukset menevät todesta ottamisen ja naurettavuuden rajalla. Kharybdiksesta oli esimerkiksi tehty omituinen, miltei epäuskottava ja naurettava. Muuten teos oli jatko-osaksi kohtalaisen hyvä ja loppui pirun jännittävään kohtaan. Plussaa nuortenkirjaksi tyypillisesti kieli oli helppolukuista.

10 / 10
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio

Heti Salamavarkaan perään piti tietenkin ahmita jatko. Hirviöidenmeri jatkaa tarinaa onnistuneesti. Percy palaa leirille missä kaikki on sekaisin. Kheiron on erotettu ja tilalle on tullut joku, jolla on jotain leiriläisiä vastaan. Leiriä suojaava Thalian petäjä on myrkytetty ja Percy lähte ystävineen hakemaan parannusta. Lisäksi mukaan ryntää uusi sukulainen.

No niin. Nyt on pieni juonikuvio kerrottu ja voinkin alkaa arvostelemaan! En todellakaan voi sanoa, että arvostelisin puolueellisesti. Jos ensimmäinen kirja vei minut mukanaan, vie toinenkin. Se on ollut mielipiteeni niin kauan kuin muistan, ja useimmiten on asia näin mennyt. Tietenkin olen saanut pettyä moniin jatko-osiin, mutta niitähän löytää aina.
Ensinnäkin rakastin jo kyseistä elokuvaa, joten uskoin vakaasti, että kirja ei olisi pettymys minulle. Oikeassa oltiin. (Omahyväisyys oikein paistaa kasvoiltani)
Rakastin juonta, henkilöhahmoja, kaikkea.

Percy on kasvanut ja kehittynyt vuoden verran. Sen huomaa. Jotenkin kirjailia on onnistunut saamaan ikääntymisen tunnetiloihin ja vuorosanoihin. Ihmeellistä! Riordan ansaitsee oman patsaansa ja rakenna kohta pyhätön hänelle.

Ainut henkilö, joka ei saanut ihailuani, oli Tantalos. Alan kohta ihan tosissani epäillä, että lukeminen ei ole terveydelle hyväksi. Olen repinyt hiukset useammin kuin kerran päästäni sen takia, että inhoan jotain henkilöä sydänjuuriani myöten.

Tyson, oli aivan ihana ja lutunen hahmo. Yhdessä hetkessä saatoin nauraa kyyneleet silmissä ja toisessa huomasin, että kyyneleet tulivat silmiin ihan muista syistä. Poika oli yksinkertaisesti suloinen ja loppujen lopuksi, ehkä älykkäin heistä kaikista.

Mitään muuta sanomisen arvoista en näköjään keksi, joten tämä arvostelu loppuu tähän. (Nyt tuli huono omatunto... No lupaan itselleni, että ensi arvostelu on pitkä ja hyvä!)