Surunsyöjät

Pidin tästä kirjasta kovast ja se todellakin tempaisi mukaansa!  Rakastan kaikkia fantasiakirjoja erityisesti vampyyrikirjoja, joten surunsyöjät oli ehdottomasti lukulistallani! Löysin tämän kirjan äskettäin erään blogin kautta ja olen iloinen saatuani sen luettua. Päähenkilö Hope on persoonallinen ja häneen oli helppo samaistua. Victor taas oli ehdottomasti hurmaava, mutta kiinostukseni Fredericiä kohtaan kasvoi kirjan aikana valtavasti!  Kirjan hohtoa heikensi hieman se, etten tiedä koska jatko-osa ilmestyy... Suosittelen kuitenkin luettavaksi!

Aluksi vaikutti tosi hyvältä mut petyin hieman. Kirja ei ollut niin hyvä kuin luulin, mutta ihan ok silti.

Mielestäni kirja muistutti aika paljon twilightia, mutta muuten se oli hyvin mukaansatempaava. Pidin siitä, että surunsyöjät ovat ihan uusi juttu, kukaan ei ole vielä kirjoittanut siitä. Toisaalta, Hopen menneisyys tuo tarinaan uutta näkökulmaa, ja jäin innolla odottamaan jatkoa. :)

Koin jonkinlaisen energialatauksen lukiessani kirjaa, sillä päähenkilö oli ainakin omasta mielestäni eloisa. Koko ajan ei tapahtunut, mutta se ei tehnyt kirjasta tylsää. Kuvaileva teksti toi elävyyden ja pystyin kuvittelemaan kaiken silmieni takana, aina paikasta henkilöiden ilmeisiin ja reaktioihin.Odotan kovasti jatkoa, jotta saisin tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Pidin paljon ja suosittelen lukemaan.

Minusta tarina on hyvä, koska siitä löytyy perus elementtejä, mutta kirjailija on myös lisännyt mukaan omia persoonallisia juttujaan.

Kirjan alku vaikutti tosi lupaavalta. Mutta... Siinä se. Kirja jatkui melko latteasti. Pidin kirjasta, juonesta, henkilöistä, mutta loppujen lopuksi se kuului vain satojen muiden kaltaistensa joukkoon. Oli silti mukava lukukokemus.

No, kävin kirjakaupas kattelee, et onko uusia kirjoja, joita en ole lukenut, ja mikä sieltä löytykää. Aluksi olin kyllä vähän epäileväinen (koska noudattaa samaa kaavaa kuin tuhannet muut kirjat) mutta tämä kuuluu sen joukon kärkipäähän (varmaan True Bloodin jälkeen.) Myös kuva veti puoleensa, ja tuo musta väri jonka avulla tunnistan yleensä hyvät kirjat.

Tuntuu, että tätä vois lukea vaikka neljästi peräkkäin (seuraavaa osaa odotellessa) eikä varmaan kyllästyis. Sain nimittäi heti kiksit tästä, ja oli tosi mukava lukee, eikä voinu olla hymyilemättä Hopen toimille.

Respektiä kirjailialle, harvoin saa tämmöistä lukea :) (Paitsi jos nyt lukis uudelleen...)

Vaikka kirjailija oli suomalainen, kirja oli silti todella hyvä. Kirjan juoni oli mielenkiintoinen. Myös henkilöt olivat todellisen oloisia, eikä liian keksittyjä.

Minun mielestäni kirja oli muuten hyvä, mutta loppuhuipennus tuli liian myöhään, kirjan olisi pitänyt jatkua vielä, koska se jäi selvästikin kesken vielä.

Muuten hyvä <3

Minullakin on ennakko luuloja Suomalaisia kirjailioita kohtaan valtavasti.

En tajunut kirjan alkua.Se oli sekava. Aivan kuin kirjalla ei olisi ollut tarkoitusta. Kirja ei ala mistään eikä pääty mihinkään.

Sanon että hyvä yritys, joten toivon jatkoosalta paljon parempaa tai en lue kirja sarjaa ollenkaan.

En lue paljoakaan suomalaista kirjallisuutta, vaan ehkä jopa enimmäkseen välttelen sitä. Mutta, tämä kirja oli yllättävän hyvä, ylitti odotukseni. Juoni kuitenkin eteni minulle liian hitaasti ja jäi joskus paikoilleen. Henkilöt olivat aika persoonallisia ja kivoja. En kuitenkaan samaistunut kehenkään. Tässä oli uutta fantasiaa, pidin siitä. Kuitenkin se jäi vähän suppeaksi. Olisin odottaut "jotain enemmän". Silti aion lukea seuraavan osan ja toivon menestystä suomalaiselle kirjallisuudelle=) jos noin voi sanoa.

Oli aika isot ennakko-odotukset tästä. Pidin kirjasta, ainoastaa jatkuva kiroilu pisti häiritsevästi silmään. Hopesta en oikein saanut kiinni, hahmo oli vähän hankala. Victor oli paremmin suunniteltu. Harmitti, kun kaikki tieto oli keskitetty loppuun. Toivottavasti seuraavassa osassa kerrotaan surunsyöjistä enemmänkin. Kirja oli hyvin kirjoitettu, ottaen huomioon, että kirjailija on niin nuori:)

Loppujen lopuksi aika turha kirja, mutta juoni oli kelvollinen. HEnkilökohtaisesti pidin myös Hopesta aika paljon.

Kirjan tekstistä huomasi, että sen on kirjoittanut nuori tyttö. Kirjassa toistui kokoajan samat kuvailut, joka alkoi jo ärsyttää, kuten "peuran silmät" yms. Hope henkilönä ei myöskään oikein innostanut, hän oli rasittava ja valitti kokoajan, lisäksi mietin, että miksi ihmeessä Hope ei muistanut sitä kuvaa? Mutta jokatapauksessa kirja oli hyvä nuoren tytön kirjoittamaksi ja toivon, että hän jatkaisi kirjoittamista. :)

Kirjailijan henkilöt ovat melko tyypillisiä ja kirja oli muutenkin jotenkin jo, keksitty? En tiedä miten sen sanoisin. Olen kuitenkin valmis lukemaan toisen osan.

Ennakkoluuloni olivat monien muiden tapaan aika korkealla, koska kirjoittaja oli 13-vuotias aloittaessaan kirjan kirjoittamisen. Kuitenkin pidin kirjasta hyvin paljon, vaikka ainahan tietenkin voi parantaa. Hope oli kyllä välillä aika ärsyttävä, mutta minuun tämä kirja puri. No, olenhan kuitenkin melkoisen nuori, että kai se enemmän minun ikäisiini ja vähän vanhempiin puree paremmin kuin 25-vuotiaisiin ja vanhempiin, koska tämä oli hyvin teinikirja, i think. Kuitenkin jäin odottamaan jatkoa innolla. Toivon ja uskon, että seuraava, Amethystin vangit on vielä nautinnollisempi lukukokemus.

Ei uponnut lainkaan minulle. Sadan sivun ajan tarina pyöri paikoillaan, samat asiat toistettiin monta kertaa ja Hope näytti olevan liiankin negatiivinen. Alussa Hope vaikutti lupaavalta henkilöltä uhkarohkeutensa takia, mutta lukiessani eteenpäin mielipiteeni vaihtui. Häntä ärsytti aina jokin asia, henkilö ym. tai hän jankutti kuinka vihasi jotain yli kaiken.

Victor oli hieman outo, mutta vaikea sitä on mennä enempää sanomaan hänestä tai koko kirjasta, koska jätin kirjan kesken. En tiedä paraniko kirja loppua kohden, mutta se selviää myöhemmin kun/jos jaksan jatkaa siitä mihin jäin.

Nappasin kirjan kiireessä kirjastosta ja huomasin kotona että kirjailia on suomalainen. Ennakkoluulot heräsivät heti, mutta päätin lukea ja katsoa mitä tästä nyt tulee..Ennakkoluulot pyyhkiytyivät parin ensimmäisen luvun hujahtaessa ohi.
Pidin Hopen tarmokkaasta ja tulisesta luonteesta. Mutta jotenkin tuntui että tytön ajatukset kulkivat edestakaisin kun " Victorin mystinen lappu" päätyi tämän käsiin, joten turhauduin hieman ja ajattelin "eikö se ala jo tajuta". Tykästyin Frederickiin enemmän kuin Victoriin vaikka Victor olikin myös ihanan mystinen ja rento.. Harmi kun kirja oli niin lyhyt, oli kiva tutustua uusiin fantasia olentoihin, "surun syöjiin".