En pystynyt millään samaistumaan hahmoihin, yhteenkään niistä. Tämä oli ihme, sillä päähenkilö oli lähes minun ikäiseni. Kirjan alku oli mielestäni tylsä, kirjan keskivaiheilla kirja alkoi kiinnostaa enemmän, mutta loppua kohti kirja huononi.
Perhosen varjo
Kansi: Kirsti Maula. Kannen kuvat: Moodboard/SKOY ja iStockphoto. Sidottu, kansipaperi.
Topelius-palkintoehdokas 2013.
Invisible. Slim. Wings. Juuri sellainen Linnea haluaisi olla – hauras kuin keiju tai perhonen, melkein ilmaa
Linnea on kohta neljäntoista ja ymmällään naisen mittoihin muotoutuvasta vartalostaan – se tuntuu hänestä väärältä ja inhottavalta. Jos lopettaisi syömisen, muuttuisi ehkä hennoksi kuin keiju...
Kun Linnea näkee unessaan ihmeellisen perhosen, hän päättää sittenkin lähteä kesälomalla maalle Hiidenperään. Siellä isoäiti huomaa Linnean lapaluussa suvun merkin. Luomi on kuin liekki tai siipi, se on kohtalon ratkaisijan merkki.
Linnea sukeltaa syvälle sukunsa erikoisiin vaiheisiin. Ja joutuu tekemään vaikean valinnan.
Mila Teräs (s. 1975) on kirjoittanut useita kiitettyjä lasten- ja nuortenkirjoja. Perhosen varjo on realismia ja fantasiaelementtejä jännittävästi yhdistävä kasvukertomus ja rakkaustarina.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
7 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tylsä ja pitkäveteinen kirja. Raskasta luettavaa, ei herättänyt mielenkiintoa. Ärsytti päähenkilön pakkomielle laihduttamisesta vaikka toisaalta en ole ennen lukenut kirjaa anorektikon elämästä, avarsi maailmaa.
Perhosen varjo oli kuin lasia. Kaunista, herkkää, särkyvää, mutta kuitenkin raskasta.
Kirjan alku oli lähinnä vain surkeaa teiniangstia, isäpuoli syvältä, oi ihastus, entä jos menkat ja ruoka on rikos, loppupuoli enemmän fantasiaa. Perhonen oli lähes ainut, joka jatkoi ja jaksoi mukana, muuten juonen alku ja loppu olivat irrallaan toisistaan. Linnean ajatuksiin ei päästy sisälle, tai no, tulihan sieltä se anoreksia ilmi, mutta ei tuntunut missään. Vähän kuin katsoisi salkkareita. Ilmeestä ja olemuksesta näkee, mitä ohjaaja tahtoo kamerassa näkyvän, mutta näyttelijän oma ääni jää piiloon. Tai siis, eläytyminen. Olla hahmo, olla oma päähenkilönsä. Kuinka vakuuttaa lukija tunteista, joita ei itse koe?
Tai enhän minä tiedä, mutta omassa kirjoituksessani vain sisäistymällä ja eläytymällä saan tunnetta paperille. Mutta ihmisiä on erilaisia, enkä tarkoita astua kenenkään varpaille.
Kiinnostavia ideoita, joista on raapaistu pintaa. Anoreksia, metsäkeijuja, isoäiti, murrosikä, ihastus, "ensirakkaus"... Ainekset kohdillaan, mutta ehkä vielä olisi voitu kypsentää lisää.
Plussaa sille, ettei kirjassa mainittu suoraan anoreksia kuin kerran ja sekään ei viitannut Linneaan.
Ihan hyvä kirja. Kirja ei kyllä kuulu lukemieni kirjojen parhaimmistoon.
KIrja oli jotenkin ärsyttävä.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Kannen ja takakannen tekstin perusteella olisin odottanut tältä kirjalta enemmän. Mila Teräkseltä ehkä kaikki nuorten ja nuorten aikuisten kirjat on tullut luettua, ja täytyy sanoa, että selvästi keskitasoa huonompi. En sano, että tämä olisi huono, mutta selvästi huonompi. Linnea oli jotenkin luonnosmainen hahmo, idea oli kyllä, mutta tuntuu, että hänen ajatuksensa ja ajatusmaailmansa olisi ollut jotenkin liian- miten sen nyt sanoisi- lapsenomainen. Olisin kaivannut enemmän jotain kipinöintiä Linnean ja Liekin välille, mutta sitä ei siitä oikein löyttynyt. Aika keskinkertainen kirja, ei jää muistiin.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Perhosen varjossa on oikeastaan vaan yksi hahmo, johon keskitytään, muut ovat vain etäisiä sivuhahmoja, jotka vain piipahtavat mukana tarinassa ja katoavat sitten takavasemmalle. Ja ainoa hahmon, Linnean maailmaan ei pääse kunnolla sisälle. Teräs kuvailee kyllä hyvin anoreksisen ajatuksia ja vanhempien eron aiheuttamia ongelmia, mutta syvempää pohdiskelua ei tule, vaikka kuinka odottaa.
Ja harmittaa sanoa näin, mutta loppu oli liian nopeasti ja helposti tehty, kuin kirjailijalta olisi loppunut ajatukset ja mielenkiinto kesken. Koko kirja on luonnosmainen, kuin pelkkä raakile vielä, jonka perusidea ja juonenkäänteet on kirjoitettu, mutta joka vaatisi lisää syvyyttä, pohdiskelua ja ylipäätään kaikkea vielä lisää.
Perusidea on hyvä, mutta toteutus ei yksinkertaisesti vain onnistunut. Aiheesta olisi kyennyt kirjoittamaan vielä kaksikertaa enemmän tekstiä.
Risingshadow
