Pieni musta kirja
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Kersti Juva. Kansi: Iira Oivo. Sidottu, kansipaperi.
James Tiptree, Jr. -palkintoehdokas 2004.
Pieni musta kirja on viiden tarinan kokoelma, jossa kurkistetaan toiselle puolelle. Yllättävät, nokkelat ja selkäpiitä karmivat tarinat vievät yksi toisensa jälkeen lukijan tavanomaisista maisemista ja tapahtumapaikoista kohti jotakin, mikä horjuttaa arkikokemustamme: Kaksi naista kulkee metsässä ja yrittää löytää olennon, jonka he luulivat nähneensä kauan aikaa sitten lapsuudessa. Synnytyslääkäri ja taiteilija kohtaavat yllättävällä tavalla sairaalassa. Mies kohtaa yhä elossa olevan vaimonsa haamun. Nainen muuttuu kiveksi ja kirjoituskurssilla törmätään ennen kokemattomiin ”raa’an materiaalin” käyttötapoihin.
Byattin ylistettyjen romaanien tapaan Pieni musta kirja yhdistää sadut, historian, kulttuurin ja kiehtovat henkilöhahmot. Mutta satojen sivujen sijasta Byatt taituroi nyt lyhytproosalla. Kirja ihastuttaa ja pelottaa. Magiikka, taide ja kansantarut yhdistyvät arkiseen, ja tarinat jäävät vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa.
"Ylistettyjen romaanien tapaan Pienen mustan kirjankin tarinat kytkevät yhteen historiaa, kulttuuria, mystiikkaa ja arvoituksellisian tyyppejä. Kirjailija osaa hämmentää keitoksensa niin tehokkaasti, että lukija jää ensimetreillä koukkuun: mitä tämä on? (––) Byattin teksti on orgaanista. Hänellä on alkemistinen taito vaikuttaa – eikä tämä ole mitään luuloteltua kullantekotaitoa vaan todellista sanan voiman käyttöön valjastamista. Suomentaja Kersti Juva on kirjailijansa arvoinen kääntäjä." – Anuirmeli Sallamo-Lavi, Keskisuomalainen 13.11.2012
"A. S. Byattn tyyli on asiallista, melodramaattisuutta välttelevää ja napakan eleganttia. Kersti Juva on kääntänyt kirjan kauniille suomen kielelle." – Tero Vainio, Kaleva 8.12.2012
"Pieni musta kirja (Teos) sisältää viisi kertomusta, jotka kaikki onnostuvat lyömään lukijan ällikällä. Arkiset tapahtumat saavat yhtäkkiä karmaisevan käänteen. Byatt viljelee myös lakonista huumoria, joka toimii oivana vastakohtana kaameille kertomuksille." – Martta Kaukonen, IL Ilona 50/2012
"Pienen mustan kirjan tarinat ovat keveitä mutta kieleltään lähes ylikypsän rikkaita silloin kun tulee aika tiivistää outo tunnelma. (––) Byatt upottaa oman oppineisuutensa myyttisiin näkyihin ja sanoihin. Kun hän on romanttinen, hän on sitä 1700-luvun lopun tapaan ja ehkä vähän viktoriaanisestikin. Kumma kyllä nämä aavistuksen ja ulkopuolisuuden tekstit eivät tunnu retrolta, jäljittelyltä. Hyvät osaavat, heillä on oma ääni." – Kari Salminen, Aamulehti 13.10.2012
"Viiden novellin kauhealla tavalla lumoavassa kokoelmassa Byatt johdataa lukijan varjojen maille, missä näkyvä ja näkymätön toisinaan kohtaavat tabun rajoilla. Kersti Juvan suomennos tavoittaa taiturimaisen kielen vivahteet ja ilmentää pienen ihmisen hämmennystä mystisen edessä." – Heidi Lakkala, Lapin Kansa 8.1.2013
Sisältö:
Olio metsässä (The Thing in the Forest, 2002)
Kehotaidetta (Body Art, 2003)
Kivinainen (A Stone Woman, 2003)
Materiaalia (Raw Material, 2002)
Pinkki nauha (The Pink Ribbon, 2003)
A. S. Byatt
A. S. Byatt (oik. Antonia Susan Duffy, o. s. Drabble, 1936–2023) oli englantilainen kirjailija. Hänen romaaninsa Riivaus (1990), sai Booker-palkinnon. Byattille myönnettiin vuonna 1990 Brittiläisen imperiumin komentajan ja vuonna 1999 ritarikomentajan arvonimi.
Kirja-arvioita
Olio metsässä oli muuten ihan hyvä, mutta ehkä liian korkeakirjallista minulle ja sen merkitys ei oikein avautunut. Tarinassa kaksi evakkoon joutunutta tyttöä kohtasivat lapsena inhan olennon metsässä. Tarina kertoo mitä siitä seurasi. Kehotaidetta kertoo synnytyslääkärin ja taiteilijan suhteesta. En pitänyt sitä kummoisena tarinana. Kivinainen kertoo naisen muuttumisesta pikkuhiljaa kiveksi. Islannin tarkka maisemakuvaus on mukana tarinassa. Materiaalia kertoo kirjoittajaryhmästä ja vanhan naisen kirjoituksista lieden mustaamisesta ja pyykinpesusta. Kokoelman paras tarina oli Pinkki nauha. Tarina kertoo miehestä, joka joutuu hoitamaan järkensä menettänyttä vaimoaan. Loppu jäi tulkinnan varaiseksi, ehkä liikaakin.
Byattin teoksessa ensimmäinen viehättävä asia on kieli. Se on yksinkertaista mutta lumovoimaista ja johdattaa lukijan nopeasti maailmaansa. Tunnelma on paikoitellen voimakas ja noina hetkinä teos erottuu hyvinkin edukseen vastaavanlaisen pienieleisen fantasiakirjallisuuden joukossa, mutta ei pidä otettaan ilman notkahduksia, mikä pudottaa arviosta yhden tähden pois. Karmivuus on hienovaraista, muutamaan otteeseen kärsimättömästä lukijasta turhankin hienovaraista ja onnistuu säväyttämisessä vain paikoitellen. Erityinen kunniamaininta on myös annettava naishahmoille, jotka ovat innoittavan, eleettömän voimakkaita ja samalla inhimillisiä tavalla, joka on surullisen vieras laajalle osalle fantasiagenreä. Tässä suhteessa Pieni musta kirja on todellinen jalokivi. Pienistä valuvirheistä huolimatta teos on herkkien häiritsevyyden sävyerojen makustelijalle tai omalaatuisen, pienen taikanurkan etsijälle varauksettomasti suositeltava tuttavuus ja lyhyydessään taatusti viemänsä ajan arvoinen.