Olen odottanut tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa saapuvaksi kirjastoon! Joka kerta kirjakaupassa hengaillessani vilkuillut juuri sitä nimenomaista hyllyä, jolla Beth Reviksen Acros the Universen trilogian toinen osa nököttää. Ja sitten: löysin kirjan yllätyksekseni kirjastosta (saattoihan se toki olla siellä jo aiemminkin). Kirjan aloittaessani ajattelin, että tässä menee nyt hieman pidemmän aikaa kuin pari päivää, mutta kappas. Ei. Time Ridersin sysäämän kirjalukutahdin ansiosta tämäkin tuli imaistua kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä vaivattomasti. Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä työläämmäksi tulee laskea se käsistään ja ajatella, että pitäisi tehdä jotain muuta kuin edetä riviltä seuraavalle, sanalta toiselle.
Trilogian ensimmäisessä osassa syväjäädytyksestä herätetty Amy on todella ristiriitaisten tunteiden valtaama. Hän ei ole varma, mitä hän tuntee Seuraajaa kohtaan, eikä hän tunne oloaan turvalliseksi tai kotoisaksi Varjeluksella. Seuraaja sen sijaan on ylityöllistetty, raivon ja paniikin partaalla kaikesta siitä vastuusta, joka hänelle Vanhimman kuoleman jälkeen on langennut. Hän ei tahdo, että kukaan joutuu elämään Phyduksen armoilla ja se päätös on saanut aikaan peruuttamattoman tapahtumaketjun, joka sisältää mm. lukemattoman määrän kuolemaa, petosta, kapinointia ja läheltä piti- tilanteita. Joku tappaa aluksella asuvia ihmisiä viestinään ”seuraa vain johtajaa”. Ihmiset ovat tyytymättömiä nyt, kun heillä on vapaus valita. He tuntevat surua, pelkoa, masennusta ja kauhua. He painosanalla tuntien tuntevat ja Seuraajan entinen hyvä ystävä Bartie kääntyy Seuraajaa vastaan aseinaan kapinaa entisestään lietsovat sanat ja ihmisiä auktorisoiva kykynsä tuoda asiansa julki. Seuraaja on yksinkertaisesti umpikujassa. Hänen ja Amyn välillä oleva jännite aiheuttaa tulikuumia kipinöitä, kuten myös riidallisia salamoita.
Jos kuvittelee, että Revis tarjoaa trilogian toisen osan vain pelkkänä täytteenä ensimmäisen ja kolmannen väliin, on ehdottomasti väärässä. Miljoona aurinkoa on herkeämätöntä toimintaa, kuumia tunteita ja kaiken lisäksi täynnä ajatuksia, jotka saavat lukijan miettimään. Lukemattomat tiedonmurut liimataan lopussa yhdeksi, räjähdyksen kestäväksi kokonaisuudeksi. Jälleen kerran niin, että lukija saa hämmästyä. Beth Revis. Kolme sanaa: Hemmetin. Upeaa. Työtä!
