Metsänpimeä
Sidottu.
Pako radanvarsikaupungin ankeudesta vaatii äärimmäisiä tekoja.
17-vuotias Laura Ranta on suorittaja. Koulussa hän kahmii pelkkiä kymppejä, kotona hän pitää pystyssä perhettä, jonka isän kuolema on lamaannuttanut.
Kirjojen maailmasta tulee Lauralle pakopaikka – mutta myös pakkomielle. Hän lukee vyörynä Leinoa, Onervaa, Kallasta ja Lehtosta, kun kirjallisuusluokan äidinkielenopettaja johdattelee oppilaitaan mielikuvitusmatkalle suomalaiseen, ikiaikaiseen korpeen. Kirjojen avulla Laura löytää itselleen pakotien, keinon päästä kosketuksiin syvemmän todellisuuden kanssa. Kumppanina tässä etsinnässä on hänen luokkakaverinsa Maki, jonka haastamana Laura heittäytyy kokeiluihin, jotka avaavat heille uudenlaisen, aistillisen maailman.
Siri Kolun kiihkeän omaääninen esikoisromaani on kertomus rakkaudesta, vallasta, manipulaatiosta ja kirjallisuuden voimasta.
Käyttäjät lukeneet myös
Siri Kolu
Siri Kolu (s. 1972) on kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ennen teatterikoulutustaan hän opiskeli kirjallisuutta ja teatterin tutkimusta Helsingin yliopistossa.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluu myös steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi.
Muita teoksia kirjailijalta Siri Kolu
Kirja-arvioita
Luettuani kirjan loppuun ja tultuani arvioimaan sitä tänne tajusin, että tämän kirjan oli merkinnyt luetuksi vain yksi minua ennen. Olen tietysti itsekin myöhässä, kun kirja on julkaistu melkein kymmenen vuotta sitten. Mikä on mennyt pieleen, kun kukaan ei näytä löytäneen tätä tarinaa? Tämä on tarina Laurasta ja hänen ystävistään, Keravasta ja kesästä ja talvesta ja metsästä. Kirjoista ja kirjallisuudesta. Ja ehkä yksinäisyydestä, nimenomaan yksinäisyydestä. Mitä ihmiset ovat valmiita tekemään etteivät olisi yksin. Kirjan taika on Kolun kirjoitustyyli ja taito kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tapahtumien kerrontajärjestys on lähestulkoon nerokas. Lukija ei pääse ihan helpolla, ainakaan aluksi. Joutuu miettimään, että koskas tämä nyt tapahtuukaan. Eikä kaikkeen saada suoraa vastausta, ajoittain ei oikeastaan mihinkään. Kerronta on niin kutkuttavaa ja häkellyttävää, että välillä huomasin hymyileväni sanojen käytön nerokkuudelle.