Helposti ja nopeasti luettu kirja, joka ei kyllä juonellaan hämmästyttänyt. Rikos kirjassa oli kyllä yllättävän raaka, josta pidin, mutta muuten en juurikaan kokenut mitään kovin erikoisia sävähdyksiä suuntaan tai toiseen hahmojen tai juonen osalta. Tarina oli melko yllätyksetön, mahdolliset syylliset oli helppo karsia pieneen joukkoon ja sitten se oli vain ajan kysymys, kunnes oikea syyllinen hermostui ja teki tyhmyyksiä. Niin kuin tuntuu olevan perusidea sarjan kahdessa ensimmäisessäkin teoksessa. Hahmot olivat aika pahvisia ja itseään toistavia. Pidin Harperista kahdessa aikaisemmassa kirjassa, mutta tässä hahmo alkoi tympiä. Harper on välillä ihan käsittämättömän toivoton näkemään asioita, kun taas välillä on todella skarppi huomaamaan pienempiäkin yksityiskohtia. Syö hahmon ja tarinan uskottavuutta, kun niissä tilanteissa missä pitää hiffata asioita, hahmo ei huomaa ja tällä tavoin tarinaa viedään eteenpäin tai puolestaan jäädään jahkaamaan jotain ihan itsestäänselvyyttä. Tämän tarinan valopilkku hahmona oli Manfred. Toki hyvin ylispeksattu hahmo, mutta juuri sen takia erottui muista positiivisesti. Pieni silmien pyörityshetki oli kyllä se, kun Manfredista tehtiin kummajainen sillä, että tällä oli tatuointeja ja lävistyksiä. Puh, please. Tämän kirjan eduksi ei myöskään voi laskea turhan pitkää petileikkikuvailua. Minulla ei ole mitään tällaisia kohtauksia vastaan, mutta kylläpä se tuntui tässä päälleliimatulta. Mutta, kaikista negatiivisista seikoista huolimatta ihan luettava kirja.
