Kohtalo

Kohtalossa siilo-saagan tarina jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa jäi, eli Jules pääsee taas ääneen. Mukana on myös toisessa osassa tavattu vanhan maailman mies, Donald. Jules on nyt siilon 18 pormestari ja pystyy käyttämään valtaansa omien pyrkimystensä oikeuttajana. Puhdistustuomionsa aikana hän löysi alas ajetun naapurisiilon, siilon 17. Hän haluaa pelastaa siellä tapaamansa selviytyjät, Jimmyn ja lapset. 

Osalle siilolaisista Julesin tarina tuntuu liian uskomattomalta ja tämän kiihkeä halu kaivaa tunneli siilojen välille jumalanpilkalta. Puhumattakaan ulkomaailmassa tehdyistä kokeista, joilla Jules yrittää selvittää, mikä maailmassa on vialla. Jopa Julesin läheiset ystävät pohtivat, onko nainen täysin järjissään. 

Siilo-saaga on ollut mielenkiintoinen trilogia. Ensimmäinen osa piti otteessaan ja teoksen ahmi parilla lukukerralla, toinen osa avautui hitaammin, sillä se kertoi taustoja siilojen synnystä ja kolmas osa paljastaa lopultakin totuuden maailmasta. Paljastukset vain tarjoillaan lukijalle äärimmäisen hitaasti ja oikeastaan vasta viimeiset 40 sivua tavoittavat saagan ensimmäisen teoksen tunnelman. 

Harmillisesti teos jää kauaksi niistä odotuksista, joita minulla oli sitä kohtaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä riittää, mutta jokin syvempi taso jäi lukukokemuksesta puuttumaan. Howey tuntuu pitkittävän kirjaa kaikin mahdollisin keinoin ennen merkittävimpien paljastusten kertomista. Ja nekin tuntuvat laimeilta aiempaan verrattuna. Siilon napakka kokonaisuus ja tekstin terävyys loistaa poissaolollaan. Kohtalo on parhaimmillaan vain viihdyttävä romaani, saagan kalpea päätösosa. 

Suosittelen silti Kohtaloa niille lukijoille, jotka haluavat lukea trilogiat aina loppuun asti. En olisi voinut jättää teosta kesken, sillä halusin tietää, mitä Julesille ja hänen siilolaisilleen tapahtuu ja mihin suuntaan tarina kasvaa. Howey kirjoittaa lopputekstissä, että jokainen tarina jatkuu mielikuvituksessamme. Viimeisen sivun viimeisen rivin jälkeen tarina on lukijan vapaata riistaa; mitä seuraavaksi tapahtuu?  

Toinen osa Siirros keskittyi enemmän historiaan - tapahtumiin, jotka johtivat ensimmäisessä osassa Siilossa esitettyyn tilanteeseen. Kohtalo jatkaa Siilon tarinaa eteenpäin. Kerronnassa käytetään cliffhangerimaisia tyylikeinoja, joiden avulla vedotaan lukijan tunteisiin ja ylläpidetään jännitystä. Kirja (sarja) on viihdyttävä, vaikka (tai siksi koska) juonessa on amerikkalainen tusina katastrofielokuvamainen maku. Hyvä/paha vastakkainasettelu on melko silmiinpistävää. Tarina ei ole kovin uskottavasti kerrottu myöskään. Juonessa on joitain aukkoja tai epäjohdonmukaisuuksia, jotka eivät ole järkevästi selitettävissä. Lisäksi juoneen on otettu mukaan joitain kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä irrallisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on ehkä ollut jännityksen lisääminen, mutta lähinnä ne pitkittivät vain tarinaa suotta.  Kirja on helppolukuinen, eikä sitä lukiessa rasitu polla.  Jupinoista huolimatta Kohtalo on melko hyvä päätöskirja melko tasalaatuiselle sarjalle. Tuoreudellaan Siilo oli sarjan paras osa ja Siirros oli piirun verran parempi kuin Kohtalo.