Hyväksyntä

Jeff VanderMeerin erikoinen Eteläraja-trilogia alkoi vahvasti. Hävitys oli jotain aivan omanlaistaan ja vaikeasti määriteltävä lukukokemus. Teos piti ahmaista kerralla ja se jätti jälkeensä kymmeniä kysymyksiä. Odotinkin kovasti Hallinnan ilmestymistä. Oli kuitenkin pienoinen pettymys, kuinka VanderMeer lähti viemään kerrontaa eteenpäin jatko-osissa. Uudet hahmot ja tapahtumat sarjan toisessa teoksessa eivät olleet riittävän kiehtovia pitämään kiinnostusta yllä. 

Hyväksyntä on jossain kahden edeltäjänsä rajamaastossa. Paikoin kirjailija pääsee lähelle ensimmäisen osan tunnelmaa, mutta sortuu välillä turhaan hämärtämiseen. Toiveet siitä, että Alue X paljastaisi salaisuutensa on syytä heittää. Jos olisin tiennyt, kuinka VanderMeer jatkaa tarinaa, olisin varmaankin jättänyt lukemisen Hävitykseen. Kolmannen osan kansikuva on kuitenkin trilogian kaunein.

Kerronnassa on käytetty paikoin upean runollista kieltä, välillä tarina puolestaan lähtee ennalta-arvaamattomille happotripeille. Lukijalle tarjoillaan uusia näkökulmia, sillä ääneen pääsevät toisessa osassa esiteltyjen Controlin ja Haamulinnun lisäksi majakanvartija Saul sekä Etelärajan johtaja ja kahdennentoista retkikunnan psykologi, jonka kokemuksista kerrotaan sinä-passiivissa. 

Parasta antia teoksessa kansikuvan ja runollisuuden lisäksi ovat majakanvartijan elämä ja suhde Charlieen, Glorian lapsuus majakan varjossa sekä Controlin ja Haamulinnun vaellus Alue X:n halki. Eri aikatasoilla avautuva kerronta taustoittaa Alue X:n historiaa, kun paikkaa kutsuttiin edelleen vain unohtuneeksi rannikoksi. Mukaan mahtuu myös "Valopääosastoksi" kutsuttu joukkio, jonka toiminta on hyvin hämärää. 

Trilogian ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumapaikkana on Alue-X. Toisessa osassa Hallinnassa ollaan rajan toisella puolella, tutkitaan aluetta ja koko ilmiötä ylipäätään. Viimeisessä osassa Hyväksynnässä kerrotaan tarinaa kolmella eri aikajanalla ja näkökulmasta. Controlin ja Haamulinnun tarina jatkuu siitä mihin edellinen osa Hallinta päättyi. Toisen näkökulman tapahtumat sijoittuvat samalle paikalle kuin Alue-X muutoksen kynnyksellä majakanvartijan vinkkelistä. Kolmas tarinalinja kertoo johtaja/psykologin vaiheista ulkopuolisen kertojan vinkkelistä ennen 12 retkikunnan matkaa Alue-X:lle. Siis kahdessa tarinalinjassa ollaan ajassa ennen ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumia.

Sarjan päätös ei lunastanut täysin odotuksiani, minkä upea ensimmäinen osa asetti. Odotin jotain muuta, ehkä järisyttävämpää kokemusta mitä sain. ”Salaisuudet paljastuvat” lupaa takakansi...Joo, tavallaan, mutta ei ihan. Loppuratkaisussa jäi liikaa asioita hämärän peittoon. Ei tarinan tarvitse olla puhki selitetty, mutta silti pikkasen enemmän valotusta asioihin olisi ollut ihan kiva. Jotain on tosin saattanut jäädä minulta huomaamatta, koska olen kolmesta osasta kootun yhtenäisen tarinan lukenut pätkissä. Ehkä tarina vaatii minulta toisen lukukerran, jotta se aukenisi paremmin.

Sarjan osan nimet olisi voitu suomentaa toisellakin tapaa, mutta hyvin oli saatu osuvat nimet suomennoksiin noudattaen samaa logiikkaa kuin alkukielisissä osien nimissä - jokainen osa alkaa samalla kirjaimella.