Hauska, anarkistinen ja erittäin epäsovinnainen lastenkirja. Ainut mistä valittaisin on sen tupakanmyönteisyys, ei menisi enää nykyään läpi. Mutta en myöskään kannata ylilyövää sensuuria joten olkoon mitä on, vanha kirja kun on kyseessä.
Alkuteos Muminpappans bravader ilmestynyt 1950, tarkistettu laitos 1956, toinen tarkistettu laitos Muminpappans memoarer 1968. Tekijän kuvittama. Satufantasia.
1. laitos: Suomentanut Päivi Kivelä ja Laila Järvinen. WSOY, 1963.
2. laitos: Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä (21. painos). WSOY, 2010. Sidottu ja nidottu laitos.
Tässä kirjassa Muumipappa itse kertoo muumikansan varhaisemmista vaiheista, niistä ajoista, jolloin hän ja Nuuskamuikkusen ja Nipsun isät elivät myrskyisää nuoruuttaan. Kaihomielisesti ja reippaasti värittäen hän muistelee seikkailuretkiä, joita toverukset tekivät Merenhuiskeella, herra Fredriksonin mainiolla talolaivalla, pelottavaa hemulin tätiä, jonka tahmatassut pyyhkäisivät mennessään, arkajalkaista ja äreää drontti Edvardia, Laittomien siirtokuntaa, kauhujen saaren kummitusta ja sitä unohtumatonta syysyötä, jolloin Muumipappa pelasti suloisen, punastelevan haaksirikkoisen Muumimamman meren armoilta.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluKirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Muumipapan urotyöt on muumikirjoista ehkä kaikkein paras. Ainakin sen olen useimmin lukenut :)
Muumipapan urotyöt on muumikirjoista vauhdikkain ja mielikuvituksellisin. Kirjan kehystarinassa Muumipappa kertoo muumitalon asukeille nuoruudestaan, ja kirja muodostuu episodimaisista seikkailuista, jotka johtavat lastenkodista Muumitalon syntyyn.
Kirjan päähenkilöitä ovat Muumipapan lisäksi Hosuli ja Juksu, joiden lapset seikkailevat muissa muumikirjoissa. Kirjasta selviää myös eräs toinen sukulaisuussuhde jota tuskin tulee muita kirjoja lukiessa ajatelleeksi. Muumipapan urotyöt on tärkeä osa muumikaanonia ja sitä voi suositella kaikille, jotka haluavat tietää tapahtumista ennen Muumilaakson syntyä.
Riemastuttava, erittäin tiivis ja viisas muumitarina, jota on melkein vaikea uskoa saman ihmisen kirjoittamaksi kuin vaikkapa ”Muumilaakson marraskuuta”. Muumipapan muistelot eivät nimittäin ole läheskään yhtä tunnelmalliset, mutta sitäkin humoristisemmat ja terävämmät huomioiltaan. Luontokuvauskin on erityisen omaleimaista. Jälkinäytös meni ehkä himpun överiksi, mutta loppu oli silti suloinen. Jotain happitaukoja ja suvantoja olisin välillä kaivannut.
