Ei ihan parhaita muumeja, mutta pakko myöntää, että kirjassa on synkänkaunis ja sadunomainen tunnelma, mikä on ihan mahtavaa. Voisi olla vähän paksumpikin opus. Täysin erilainen kuin piirretyt!
Alkuteos ilmestynyt 1945. Suomentanut Jaakko Anhava. Tekijän kuvittama. Sidottu. Satufantasia.
Tove Janssonin ensimmäisessä muumikirjassa ovat Muumipeikko ja hänen äitinsä etsimässä kadonnutta Muumipappaa. He kokevat monia vaaroja ja säikähdyksiä, mutta ennen pitkää perhe on taas onnellisesti yhdessä.
Lopulta Muumit löytävät myös pienen laakson, kauneimman paikan mitä he ovat koskaan nähneet…
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Muumikirjat
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
#1 · 1992Muumit ja suuri tuhotulva 
#2 · 1955Muumipeikko ja pyrstötähti 
#3 · 1956Taikurin hattu 
#4 · 1963Muumipapan urotyöt 
#5 · 1953Kuinkas sitten kävikään? 
#6 · 1957Vaarallinen juhannus 
#7 · 1958Taikatalvi 
#8 · 1960Kuka lohduttaisi Nyytiä? 
#9 · 1962Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 
#10 · 1965Muumipappa ja meri 
#11 · 1970Muumilaakson marraskuu 
#12 · 1977Vaarallinen matka 
#13 · 1980Outo vieras muumitalossa 
1987Muumiperheen tarina 
1988Takaisin Muumilaaksoon 
1995Suuri muumikirja 
2003Tarinoita Muumilaaksosta 
2008Muumien kiehtova maailma Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
5 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Teoksen alkupuheessa Tove Jansson kertoo, kuinka ajatus muumikirjan kirjoittamisesta oli syntynyt jo sotavuonna 1939, kun mikään muu työ ei tuntunut etenevän. Hän aloitti tarinan sanoilla "olipa kerran", mutta satutekele unohtui muutamasi vuodeksi, kunnes eräs hänen ystävänsä sanoi, että Toven täytyisi saattaa aloittamasa tarina loppuun. Tove inspiroitui Jules Vernestä ja seikkailua ei tästäkään tarinasta puutu.
Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen muumikirja ja eroaa joissakin asioissa paljonkin sarjan myöhemmistä osista. Teoksessa kerrotaan, että muumit ovat hyvin pieniä (ja myös hoikempia kuin ne leppoisat olennot, joihin me olemme tottuneet). Ne asuivat aluksi ihmisten kaakeliuunien takana - niitä tosin on hyvin vaikeaa nähdä. Jos sinun talostasi edelleen löytyy kaakeliuuni ja aistit joskus niskassasi oudon tunteen, tarkoittaa se, että kotoasi löytyy muumeja!
Muumipappa on kyllästynyt tavallisen tasaiseen perhe-elämään ja lähtee etsimään seikkailuja. Niinpä hän eräänä päivänä lähtee mukaan hattivattien vaellukselle eikä palaa kotiin. Mamma huolestuu ja ottaa Muumipeikon mukaansa etsiäkseen Papan. Matkalla pimeän, ja aika pelottavankin metsän, muumit tapaavat pienen olennon, jonka nimi on Nipsu.
Mukaan tarttuu muitakin hahmoja, esimerkiksi merenpeikkoja ja sinitukkainen Tulppaana, joita kumpakaan ei esiinny muissa muumikirjoissa. Matkan aikana seikkaillaan myös Villi Vonkan (Roald Dahl) suklaatehtaan tapaisessa karkkimaailmassa ja tarkkasilmäiset lukijat huomaavat Toven kuvituksesta Fazer-suklaalevyt.
Muumit ja suuri tuhotulva kertoo paljon muumi-loren puuttuvia palasia, esimerkiksi miksi muumitalo on sen näköinen kuin on (sen muoto muistuttaa kaakeliuunia) ja kuinka Papan rakentaman talo päättyi kauniiseen laaksoon, jota myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan Muumilaaksoksi.
Muumit ja suuri tuhotulva on tähän mennessä lukemistani muumi-kirjoista nautinnollisin. Osittain varmaan siksi, että tarina ei ollut valmiiksi tuttu animaatio-sarjasta, mutta myös siksi, että opin paljon uutta muumi-triviaa. Esimerkiksi Hemulit ovat paljon isompia kuin millaiseksi ne on myöhemmin kuvattu.
En aikaisemmin myöskään ollut tiennyt nuuskamuikkusten olevan tietynlainen olentoryhmä, vaan luulin sitä tuttua ja ihastuttavan erakkoluonteista hahmoa mymmeleihin kuuluvana miehenä, jonka erisnimenä on Nuuskamuikkunen.
Jos muumikirjojen lukeminen on jäänyt väliin, suosittelen aloittamaan tästä hurmaavasta ja nopealukuisesta teoksesta. Muumeja kun voi lukea ikään katsomatta, sillä ne tarjoavat viihdyttävän lukuhetken kaikille, jotka kaipaavat irtiottoa arjen harmaudesta.
Toven ensimmäinen muumikirja, joka mielestäni poikkeaa tyyliltään myöhemmistä muumikirjoista. Pidin kovasti ja suosittelen kirjaa muillekin!
Muumit ja suuri tuhotulva on kauniisti maalattu kuvakirja, jossa kerrotaan kuinka Muumilaakso "löydettiin". Kirja ei ole erityisen olennainen muumikaanonin kannalta, mutta siinä nähdään muutama olento, jotka eivät esiinny myöhemmissä teoksissa. Kirjan Nipsu eroaa myöhempien kirjojen Nipsusta melko paljon ja Muumitalon syntytarina poikkeaa Muumipapan urotöiden versiosta.
Vaikka Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen muumikirja ilmestymis- ja kronologiajärjestyksessä, on Muumeihin tutustuminen parempi aloittaa Muumipeikosta ja pyrstötähdestä tai uudemmista kuvakirjoista.
Suuri tuhotulva on Tove Janssonin ensimmäinen muumitarina, josta ei löydy myöhempien muumikirjojen syvyyttä nimeksikään, mutta se on hyvä ja opettavainen, vuoroin iloinen ja vuoroin surullinen iltasatu kenelle lapselle hyvänsä. Lisäksi minkä ikäisestä Jansson-fanista hyvänsä on hauska ottaa selvää, kuinka kaikki sai alkunsa.
Risingshadow
