Cornelia Funken Rosvoruhtinas on nuorille suunnattu, mukaansa tempaava kirja jossa mysteerejä riittää. Kirjassa on hiukan salapoliisitoiminnan makua, mutta pohjimmiltaan se on puhdas seikkailuromaani. Kielioppi oli tässä mielestäni hyvää. Kirjailijan omakätinen kuvitus sisäsivuilla on hyvin kuvaavaa ja kirjan lopussa on italian sanasto ja Venetsian kartta. Kirjassa puhutaan välillä italiaa. Se oli sekä hyvä että huono yksityiskohta kirjassa, sillä huomasin sanaston vasta luettuani kirjan. Siihen mennessä italian sanakirja oli viimeinkin avattu ja tunteroinen kulutettu italiantuntemuskertaukseen:-) Juoni oli mielestäni onnistunut ja se sisälsi myös jonkin verran elintärkeitä käännekohtia, eli suurin osa kirjasta ei ollut ennalta arvattava. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta ja suosittelen sitä lämpimästi lähes kaiken ikäisille.

Kun sain sarjan ensimmäisen kirjan käsiini, ajattelin että no joo, luetaanpas sitten. Ensimmäinenkin kiehtoi jo tuoreella kertomistavallaan ja idealla, vaikka kirjailija väittääkin ´kirjoittavansa muistiin pyhänä tehtävänään nämä kauheat tapahtumat´. Baudelairen orvot etsivät uutta asuinpaikkaa, ja vapaaehtoisten listalta alkukirjaimet V.P.K. herättää lasten kiinnostuksen. Saisivatko he viimeinkin selville mysteerin, joka on vainonnut heitä vanhempiensa kuolemasta saakka? Käy ilmi, että alkukirjaimet tarkoittavat Variksenpalvojien kylää, eikä ainaisessa työskentelyssä varisten tahdissa ole mitään hauskaa. Mutta kun pimeä laskeutuu kylän ylle, alkaa tapahtua... Kirja ei ole aivan sarjan parhaasta päästä. Kirjailijan huomautukset ovat paikoin häiritseviä, eteenkin ratkaisevilla hetkillä. Lapsille/varhaisnuorille suunnattu kirja tarjoaa jälleen ongelmia, salaisuuksia, mysteerejä ja lasten lähes yliluonnollista neuvokkuutta tuttuun Snicket-tyyliin.