Rosvoruhtinas
Alkuteos ilmestynyt 2000. Suomentanut Marja Kyrö. Mustavalkoinen piirroskuvitus: Cornelia Funke. Sidottu, kansipaperi.
Locus-palkintoehdokas 2003.
Tarina kuin suuri piiloleikki! Lahjakkaan saksalaisen lastenkirjailijan kutkuttavan jännittävä seikkailukertomus tarunomaisesta Venetsiasta valloittaa kaikenikäiset.
”Siellä oli niin monia piilopaikkoja, monia kapeita kujia, joiden nimiä kukaan ei pystynyt muistamaan. Laudoilla suljettuja kirkkoja, autioituneita taloja... koko kaupunki kutsui leikkimään piilosilla oloa.”
Orpoveljekset Prosper ja Bo lähtevät karkuun julmaa tätiään ja piiloutuvat Venetsiaan, josta heidän äitinsä on kertonut ihmeellisiä tarinoita.
Venetsiassa karkulaiset tapaavat salaperäisen pojan, joka kutsuu itseään Rosvoruhtinaaksi, muttei suostu paljastamaan todellista henkilöllisyyttään. Rohkea ja nokkela Rosvoruhtinas johtaa ja suojelee pikkurikollisten katulasten joukkoa, ja pojista on jännittävää olla osa heitä.
Sitten Rosvoruhtinas ottaa vastaan vaativan haasteen: eräästä palatsista on varastettava Venetsian leijonan siipi. Lapset huomaavat joutuneensa unohdettujen arvoitusten vaaralliseen maailmaan, jonka keskellä on ihmeellinen, aikaa uhmaava karuselli.
Seikkailun tuoksinassa Prosper ja Bo kohtaavat myös tätinsä palkkaaman yksityisetsivän. He onnistuvat kerran toisensa jälkeen harhauttamaan epäonnisen mutta sympaattisen Viktorin – kunnes huomaavat tarvitsevansa todellista suojelijaa ja ystävää.
Cornelia Funken Rosvoruhtinas on saavuttanut suuren suosion sekä kotimaassaan Saksassa että maailmalla. Englannin markkinoille kirjan toi Harry Potterin löytäjä B. Cunningham. Hän sai kirjeen yksitoistavuotiaalta tytöltä, jonka mielestä tarina oli niin hyvä, että se piti kääntää myös englanniksi. Kirjan ensimmäinen painos myytiin Englannissa loppuun kymmenessä päivässä, ja tarinasta on tekeillä myös elokuva.
Käännetty englanniksi The Thief Lord
Cornelia Funke
Cornelia Funke (s. 1958) on Saksan kansainvälisesti tunnetuimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita.
Funke syntyi Dorstenissa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän muutti Hampuriin ja opiskeli kasvatustiedettä Hampurin yliopistossa. Hän työskenteli muutamia vuosia lastenohjaajana, mutta opiskeli samalla kirjankuvitusta. Valmistuttuaan kuvittajaksi Cornelia Funke kuvitti jonkin verran lastenkirjallisuutta. Pian Funke päätti ryhtyä itse kirjoittamaan tarinoita, joissa lasten arkielämä ja fantasia yhdistyvät, ja joiden kuvittamisesta hän voisi itsekin nauttia.
Vuonna 1988 ilmestyneen esikoisteoksen jälkeen on Funken lasten- ja nuortenkirjoja on julkaistu kymmenittäin. Kansainvälisen läpimurtonsa Funke teki 2000-luvun alussa. Rosvoruhtinaan (2000) englanninkielinen käännös vuodelta 2002 pääsi Yhdysvaltain kirjamyyntilistojen kärkipäähän.
Funken kirjoja on käännetty yli 20 kielelle ja niitä on painettu yli 20 miljoonaa kappaletta. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja monien kirjojen pohjalta on tehty elokuvia. Erityisesti lukijoiden suosiossa on ollut Mustesydän-trilogia (2003–2007).
Nykyään Cornelia Funke asuu Los Angelesissa. Hänellä on kaksi lasta.
Muita teoksia kirjailijalta Cornelia Funke
Kirja-arvioita
Aluksi vähän epäilytti kun aloin kirjaa lukemaan, mutta mieipide kyllä muuttui ensimmäisten sivujen aikana.
Rosvoruhtinas on kirjoitettu ihanalla tyylillä ja siihen sisältyy monia kutkuttavia arvoituksia ja pieniä salaisuuksia. Kirja on juuri mukavan arvoituksellinen ja juoni etenee mukavaa vauhtia pitäen lukijan kokoajan mukana. En pystynyt lopettamaan lukemista kun vauhtiin pääsin.
Lopussa koin pienen järkytyksen ja ajattelin; Ei näin pitänyt tapahtua, ei se voi olla mahdollista, mutta sitten ymmärsin, että juuri näin piti tapahtua. Lopussa kylläkin hieman oudoksuin Scipiä, joka oli niin erilainen, mutta silti niin samanlainen.
Luin kirjan viime yönä yhdeltä istumalta. Melkein itkin, sillä, voi luoja, Rosvoruhtinas on kenties minulle rakkain kirja ikinä. Osaan ensimmäisen sivun ulkoa, samoin sitä seuraavat kolmesataaviisikymmentäkahdeksan. Ei todellakaan vaikuta negatiivisesti lukukokemukseen. Enkä tahdo yleistää, mutta tiedän monen teistä rakastavan Pottereita henkeen ja vereen. Tämä on sitä täsmälleen samaa rakkautta. Kun on kasvanut kiinni kirjaan, eikä koskaan ole valmis kasvamaan siitä ulos. Siihen on sotkeutunut hellyyttä ja nostalgiaa. Enkä minä aio päästää tästä irti. Funke on eräs absoluuttisista lempikirjailijoistani. Rosvoruhtinaan lisäksi Mustesydän-trilogia on loistava ja ovat Recklessitkin ihania. Se on aika yksinkertaista, miksi. Kirjoitustyyli. Satumainen ja runollinen, niin kauniisti soljuva teksti. Rosvoruhtinas on selkeästi lapsille & nuorille kirjoitettu, mikä lisää kirjan hurmaavuutta. Kadehdin hiukan. Tarinakin on täynnä taikaa ja salaperäisyyksiä. Venetsia on ihanteellinen miljöö ja paikkakuvaukset tekevät Rosvoruhtinaasta vieläkin herkullisemman. Juonikin löytyy sitä kaipaaville. Pikkuhukkana jännitin ihan kympillä loppukäänteitä, mutta se on kyllä hiukan karissut vuosien aikana. Hahmoista sitten. Scip taisi olla ensimmäinen kirjaihastukseni, ovat nuo pikkuvarkaat aina sulattaneet sydämen. Kaikki Tähtipiilon asukit, ja Victor, Ida, Renzo... Sydän sydän. Prosperin ja Bon veljeys on ihanaa luettavaa. Toinen tuplasydän. Pahiksetkin ovat hauskoja, paitsi dottor Massimo. Ikävä mies. Victorin kilpikonnat ovat kenties suloisimmat otukset ikinä. Joo, Rosvoruhtinas on mulle rakkaimpia kirjoja ikinä. Voisin itkeä, koska omistan tämän. Niin onnellinen.
Tää on ihana, kuten kaikki muutkin Funket! Just sellaista ihanaa salaperäisyyttä ja mysteerejä ja polveilevaa, runsasta kerrontaa, josta tukkään:) Kirjaan pohjautuvan elokuvan olen nähnyt, mutta se on ihan huono (mikä yllätys)...
Cornelia Funken Rosvoruhtinas on nuorille suunnattu, mukaansa tempaava kirja jossa mysteerejä riittää. Kirjassa on hiukan salapoliisitoiminnan makua, mutta pohjimmiltaan se on puhdas seikkailuromaani. Kielioppi oli tässä mielestäni hyvää. Kirjailijan omakätinen kuvitus sisäsivuilla on hyvin kuvaavaa ja kirjan lopussa on italian sanasto ja Venetsian kartta. Kirjassa puhutaan välillä italiaa. Se oli sekä hyvä että huono yksityiskohta kirjassa, sillä huomasin sanaston vasta luettuani kirjan. Siihen mennessä italian sanakirja oli viimeinkin avattu ja tunteroinen kulutettu italiantuntemuskertaukseen:-) Juoni oli mielestäni onnistunut ja se sisälsi myös jonkin verran elintärkeitä käännekohtia, eli suurin osa kirjasta ei ollut ennalta arvattava. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta ja suosittelen sitä lämpimästi lähes kaiken ikäisille.