Reckless: Kiveen kadonnut

En yhtään päässyt syventymään tähän mutta voi olla että annan tälle toisen mahdollisuuden kun luen tätä toisen kerran. En edes tunne kirjailijaa niin hyvin mutta kait se on niin satuihin liittyvää nimittää hänet kuningattareksi ettei se tälläkään kerralla säväyttänyt lukemaan, mutta kun katoin sanaa Grimlinin veljekset olin jo sitä mieltä että tämä maailma tulee olemaan niin taikauskoja, vainoja ja kaameeta kansansatua täynnä vähintään lainauksissa kun tietyt tutut juonenkaavat esiintyy koska kyllä me sadut muistetaan. Katsotaan kuinka oikeassa olen toisessa osassa (just skipping this)

Hyvä, mutta ei aivan Mustemaailman tasoa. Kirja on ehkä vähän turhan lyhyt, joten kuvailu jää monin paikoin todella vähälle. Sinäänsä se ei haittaa, mutta tarinaan voi uppoutua lyhyemmäksi aikaa, kun se on tiiviisti kirjoitettu. Siitä en oikeastaan pidä suuremmin. Mutta kyllä, menee seuraava osa lukuun. Muistaakseni Mustemaailma (sarja) parani aika reippaasti ensimmäisen osan jälkeen, joten miksei tämäkin...

Tarinan näyttämönä on peilintakamaailma, joka on synkeä, vaarallinen ja siksi niin mielenkiintoinen paikka. Vanhanaikainen keisarikunta on saanut vaikutteita omasta maailmastamme ja sieltä löytyy nykyaikaisia vekottimia mm. aseita ja junaratoja. Tarinassa hyödynnetään Grimmin satuja ja muutakin eurooppalaista tarustoa. Maailmassa kivettyneet goylit ja keisarikunnan ihmiset pitävät keskinäistä vihanpitoaan, haltiattaret punovat juoniaan ja aarteenetsijät etsivät mielikuvituksellisia asioita. Otuksissa löytyy kaikennäköistä julmuria ja hirviötä – on vesihiisiä ja loreleyita, keijuja, peukaloisia, menninkäisiä, jättiläisiä, noitia, yksisarvisia, syöjättäriä, ruskohukkia ja sen sellaisia. Mikään näistä ei ole vaaraton tuttavuus. Tarinan vahvuus onkin maailmassa ja sen hahmoissa sekä hyvin otteessaan pitävässä juonessa. Syvällinen tietämys ja tulkinta päähenkilöistä puuttuvat. Kirjan alku on vaikeahko, tarinan sisälle tuntui aluksi hankalalle päästä, mutta muutaman luvun jälkeen tarina alkoi viedä mennessään lujaa.

Sain kirjan tänään luettua loppuun. Oikein mukavasti eteenpäin kulkeva juoni ja kauniisti kirjoitettu muutenkin. Plussaa siitä, että juonen käänteet toivat tullessaan paljon epäonnistumisia Jacobille, eikä hän saanut hetkessä kaikkea mitä halusi vaan joutui tekemään töitä sen eteen. Aluksi voi olla hieman sekava, mutta selkiytyy kyllä kunhan tarina lähtee rullaamaan. Henkilöitä olisi voinut kyllä kuvata hieman enemmän, ainakin muutamat heistä jäivät hieman pimentoon. Pidin kuitenkin paljon ja sousittelen lämpimästi kaikille. Hurmaava erillaisuudessaan! Luen varmasti jatko-osankin, kunhan se ilmestyy.

Cornelia Funken "Reckless - Kiveen kadonnut" (Otava, 2011) on fantasiaromaani kahdesta parikymppisestä veljeksestä, Jacobista ja Willista, jotka seuraavat kauan sitten kadonneen isänsä jälkiä peilin takaiseen maailmaan. Ikävän sattuman seurauksena Will saa niskaansa kirouksen ja alkaa muuttua hitaasti mutta varmasti kiviseksi goyl-hirviöksi, ja senkös takia isobroidilla on edessään melkoinen pelastusurakka, johon sotkeutuvat muun muassa pari haltijatarta, keskenään juonittelevia ja sotivia keisarikuntia, ketuksi muuttuva tyttö ja rahanahne kääpiö. Romaanin tapahtumat sijoittuvat mielenkiintoiseen fantasiamaailmaan, eräänlaiseen vaihtoehtoiseen teollisen vallankumouksen aikaiseen Eurooppaan, jota kansoittavat niin erilaiset fantasiahahmot (yksisarviset, syöjättäret, loreleyt, noin niin kuin muutamia mainitakseni) kuin kansansaduista tutut henkilötkin. Satuja hyödynnetään kirjassa sangen makaaberilla tavalla, ja esimerkiksi Ruususen linnaa ympäröivästä ruusupuskasta voi löytää yhden jos toisenkin muumioituneen ruumiin, unohtamatta mielikuvia niistä epätoivoisista lapsenkäsistä, jotka piparkakkutalon portteja olivat yrittäneet avata. Saduista saadaan tarinankuljetukseen hyvää lisävirettä, enkä oikein jaksa uskoa, että olisin muuten jaksanut kahlata romaania loppuun saakka. Sinänsähän "Reckless - kiveen kadonnut" ei ole pitkä kirja, itse asiassa karvan alle 300 sivua, mutta harvinaisen raskassoutuinen ja aika vaikea se on, eikä se tässäkään mielessä sovi kovin nuorille tai heikoille lukijoille. Funken suurin ongelma on kuitenkin se, että henkilöt eivät ole järin kiinnostavia ja osa näistä myös jää täysin paperinohuiksi, pahimpana esimerkkinä Willin tyttöystävä Clara. Lukijalle ei tarjota pahemmin hahmojen taustojakaan, vaan hänet heitetään keskelle tarinaa, ja siinä sitä sitten mennään hamaaseen loppuun saakka. Nähtäväksi jää, millaiseksi sarja kehittyy myöhemmissä osissa.

Pidin kirjasta, mutta en niin paljon kuin muista Funken kirjoista... Tämähän on sarja ja sen toinen osa on englanninkieliseltä nimeltään Fearless. Sitä, milloin se ilmestyy suomeksi, en tiedä, mikä on harmillista. Tahdon lukea seuraavankin osan.

Peilin takaisessa maailmassa sadut saavat uuden muodon. Yksisarviset ovat värikkäitä, kivet elävät ja ruusut pistävät. Kirjaa kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista ja tämä kerrontatapa toimii tässä tapauksessa vallan erinomaisesti. Funken kieli on soljuvaa, runollisen kaunista kerrontaa, jota on miellyttävää lukea. Jacobin itsesyytöksiin tosin kyllästyy välillä. Hän pitää itseään veljensä suojelijana, joka olisi valmis syöksymään veljelle tarkoitetun luodin tielle, mikäli voisi siten varmistaa Willin olevan turvassa. Teos voisi toimia omillaankin, mutta viimeiset sivut pohjustavat liikaa tulevaa osaa.

Tosi hyvä kirja! Eka luku on ihan ok, toinen ja kolmas aika sekavia, mutta jo neljännessä vaiko viidennessä luvussa on jo mukana juonessa. Kirja on ihanan monipuolinen, ja loppukin on hyvä, vaikka vägän kinkkiseen kohtaan jääkin. Kirja oli juuri sellainen, jolle toivoisi toista osaa, koska sellaisen voisi niin selvästi kuvitella päässään. Kirjassa ei ollut yhtään tylsää kohtaa, mutta kirja ei kuitenkaan ollut sekava. Täytyy vielä toistamiseen mainita, kuinka monipuolinen kirja, oli!