Musteloitsu
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Marja Kyrö. Sidottu, kansipaperi.
Locus-palkintoehdokas (nuortenkirjat) 2006.
• Mustesydän-trilogia jatkuu
• Kirjan sankaritar Meggie päätyy keskelle lempikirjansa lumoavaa maailmaa
Vaikka seikkailusta on kulunut jo vuosi, Meggie ajattelee edelleen päivittäin Mustesydäntä, kirjaa, jonka hahmot heräsivät eloon ja muuttivat hänen elämänsä täydellisesti.
Meggie on kuullut äidiltään niin paljon Mustesydämen lumoavasta maailmasta, että hän haluaa itsekin sinne. Hän onnistuukin lukemaan itsensä muilta salaa sisälle kirjaan, mutta uusien henkilöiden myötä Mustesydämen tarina kuitenkin muuttuu, eikä onnellinen loppu olekaan enää itsestäänselvyys.
Cornelia Funken kirjoja on myyty yhteensä miljoonia kappaleita eri kielille käännettyinä. Edelliset suomennetut teokset, ilmeikkäät fantasiakirjat Mustesydän, Lohikäärmeellä ratsastaja ja Rosvoruhtinas ovat olleet ympäri maailman valtaisia myynti- ja arvostelumenestyksiä. Mustesydämestä ja Lohikäärmeellä ratsastajasta on molemmista tekeillä myös elokuva.
Käännetty englanniksi Inkspell
Cornelia Funke
Cornelia Funke (s. 1958) on Saksan kansainvälisesti tunnetuimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita.
Funke syntyi Dorstenissa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän muutti Hampuriin ja opiskeli kasvatustiedettä Hampurin yliopistossa. Hän työskenteli muutamia vuosia lastenohjaajana, mutta opiskeli samalla kirjankuvitusta. Valmistuttuaan kuvittajaksi Cornelia Funke kuvitti jonkin verran lastenkirjallisuutta. Pian Funke päätti ryhtyä itse kirjoittamaan tarinoita, joissa lasten arkielämä ja fantasia yhdistyvät, ja joiden kuvittamisesta hän voisi itsekin nauttia.
Vuonna 1988 ilmestyneen esikoisteoksen jälkeen on Funken lasten- ja nuortenkirjoja on julkaistu kymmenittäin. Kansainvälisen läpimurtonsa Funke teki 2000-luvun alussa. Rosvoruhtinaan (2000) englanninkielinen käännös vuodelta 2002 pääsi Yhdysvaltain kirjamyyntilistojen kärkipäähän.
Funken kirjoja on käännetty yli 20 kielelle ja niitä on painettu yli 20 miljoonaa kappaletta. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja monien kirjojen pohjalta on tehty elokuvia. Erityisesti lukijoiden suosiossa on ollut Mustesydän-trilogia (2003–2007).
Nykyään Cornelia Funke asuu Los Angelesissa. Hänellä on kaksi lasta.
Kirja-arvioita
Tämä kirja oli aivan fantastinen! Minusta on hyvä, että kirjassa ei ole minä-kertojaa, vaan asiat saa nähdä monen ihmisen näkökulmasta. Cornelia Funke on PARAS!<3
Kieli tästä tekee lukemisen arvoisen, kieli, hahmot ja koukuttavuus. Toki juonikin on ihan kelvollinen, mutta en liikaa ylistä. Mustesydän on aika erilainen, ei vain miljöönsä vuoksi. Niin riipaisevan aito Tomusormi, niin monenlaisia erilaisia rakkauksia. Tunteellinen tämä ainakin on. Pieni, hellä huumori siellä välillä, koristeellista, runollista kuvailua jokaiseen väliin. Fenoglion epätoivo ei vielä sykkinyt niin paljon kuin muistin mukaan kolmosessa, mutta lähelle päästiin. Tämä Musteloitsun Fenoglio on jokseenkin huvittava tapaus. Ensi alkuun hitusen liiankin ylpeä kirjoituksestaan, närkästynyt vanhus, lopulta vain katuva, vanha mies, jolla voisi mennä paremminkin. Kaunis hahmo. Närri. Mitäs siihen sanomaan. Samalla viivalla Rosvoruhtinaan kanssa. Rrrrrrrrrrrrakastan. Orfeuskin on mukava. Meinaan, eihän koiraihminen voi olla huono ihminen? ... Eihän? Varmaan hirttäisin herran, jos kohtelisi mun Shakespeareja huonosti. Murr. Darius on suloinen. Pikku pöllö. Olen aika varma, että jonain päivänä jostain syystä huomaan olevani Elinor. Kärttyinen, kiroileva kirjakeräilijä, joka asuu yksin Tämä osa on jännittävämpi. Kaveri sairastui viikoksi, joten Funke oli ainut ystäväni koulussa. (Ei ollut, vaikka välillä olisinkin niin tahtonut.) Koukutuin taas ihan kympillä. Ihana kirja. Voin vain kiitellä itseäni, kun luin tämän lapsena. Nostalgia lisää mahtavuutta, melkein nostaa täysiin pisteisiin mutta ei ihan.
Raah, pitäisi selkeästi valita tarkemmin, mitkä kirjat lukee ja _ostaa_. Mustesydämestä ihan vielä tykkäsin, mutta olihan sekin jo jotenkin kuiva. Ompas tämäkin. Ideahan on kivan kiva, omaperäinen ja siisti. Haluaisin itsekin ehkä lukea itseni johonkin tarinanaan, joten siinä on onnistuttu. Hahmot nyt menettelevät, osa on jopa ihan hyviä (kuten Tomusormi ja Fenoglio), mutta eivät herätä juuri minkäänlaisia tunteita. Sama se, kuolevatko vaiko eivät. Lisäksi teksi on jotenkin kömpelöä ja siinä on yritetty olla liian hienoja. Rakkaus-höpötystä en voi sietää ja paritus Meggie ja Farid on paitsi epäuskottava, myös ankea. Plussaa voisi antaa omaperäisestä maailmasta, ennalta-arvamattomuudesta ja kauniista nimistä. Ja onhan tämä nyt sen verran kiinnostava, että vaikka onkin suht pitkä (<600 sivua), jaksaa sen lukea.
Musteloitsu on yhtä hyvä ja jännittävä kuin edeltäjänsäkin. Musteloitsussa käsitellään taas syvällisempiä kirjoihin ja lukemiseen liittyviä asioita jännittävän seikkailullisen juonen ohessa. Bibliofiili sielussani nousi barrikadeille kun kirjoja taas kohdeltiin kaltoin tässä teoksessa. Musteloitsu tavallaan pohjustaa tarinaa ja tapahtumia sarjan kolmanteen osaan jossa ilmeisesti lopullisesti ratkaistaan Mustemaailman, Todellisen maailman ja varsinkin tarinan itsensä kohtalo. Fenoglio oli kirjassa yksi mielenkiintoisimpia hahmoja, samoin Tomusormi, jonka sielua ja menneisyyttä valotettiin enemmän. Kirja on hyvä ja jännittävä ja jättää jännittyneenä odottamaan trilogian päätösosaa. Suosittelen kaikille Mustesydämen lukeneille. Arvosana: 9-.