Vaikka pidänkin tuosta \"viisiosainen trilogia\" määritelmästä, nämä tarinat eivät toimi parhaiten kerralla luettuna pakettina. Tulee ähky. Huumorin tarvitsema ilmavuus kärsii. Juonen koin nokkelaan kirjoitustapaan nähden toisarvoiseksi. Tämän kirjan kannesta en myöskään pidä. Parhaimmilaan kyse on kuitenkin useita kertoja ääneen naurattavasta ja rento-otteisesta kerronnasta. Luulen palaavani Linnunradan pariin, mutta ehdottomasti osina ja todennäköisesti myös alkukielellä.

Yksi viime vuosien suosikkikirjoistani. Tämä oli ensimmäinen vaihtoehtohistoria, jonka olen lukenut ja yksi niitä ainoita, joita olen myöhemminkään lukenut. Ensimmäinen lukukerta oli hämmentäväkin, kun kirjailija syrjäytyi päätarinasta alaviitteissään johonkin aivan toiseen tarinaan, niin että menin välillä aika sekaisin ja jossain vaiheessa luovuin alaviitteiden lukemisesta. Niihin voi palata myöhemminkin, koska ne ovat monesti ikään kuin itsenäisiä pienoistarinoita. Mutta kyllä tässä kirjassa juonikin on ja omaperäinen juoni onkin. Toisella lukukerralla ei tuntunut ollenkaan yhtä eksyttävältä. Toisaalta ymmärrän niitäkin, joilta tämä kirja jää kesken. Seikkailullisuus esimerkiksi sanan perinteisessä mielessä puuttuu ja alaviitteineen teos pyrkii jäljittelemään enemmän tieteellistä tutkimusta sen sijaan, että tyytyisi perinteiseen romaanin muotoon. Mutta tuohon muotoon alaviitteiden käyttöineen sisältyy sellaista (itse)ironiaa, että analyyttinen ja älyllisisistä leikeistä pitävä mieleni sai ravintoa yllin kyllin. Jännitystä juoni myös sisältää, vaikkei sitäkään kliseisimmissä muodoissaan.

Enemmän ehkä mielipiteenä lukuvinkkejä etsivälle kuin varsinaisesti tämän kirjan arvosteluna totean, että tämä Seikkailu-sarja (Seikkailujen saari, linna, laakso, meri, vuori, laiva, sirkus, joki) on parasta Blytonia. Tiettyä toistoa (tuttuutta?) näissäkin kirjoissa on keskenään, mutta ei sentään Viisikkojen tasoista tylsyyttä. Tämä Seikkailujen vuori ei muistaakseni ollut minun mielestäni sarjan paras kirja. Järjestyksessä lukeminen kannattaa siinä mielessä, että lasten perheen tarina kehittyy kirjojen taustalla. Taattua, ehkä jo vähän vanhanaikaista lasten seikkailua. Tämä on perheessämme kahden sukupolven testaama mielipide. Kestääkö vielä kolmannen sukupolven, jää nähtäväksi. En halunnut kirjoittaa tätä mihinkään muuhun ketjuun tai perustaa uutta, koska ajattelin kiinnostuneiden löytävän tämän kommentin parhaiten tästä kirjan kohdalta, mutta ylläpito siirtää sitten, jos katsoo aiheelliseksi.