Verrattuna Justin Cronin "Ensimmäiseen siirtokuntaan" Vitsaus on kömpelö ja lapsenomainen yritys kuvailla vaarallisen viruksen aiheuttamaa hajaannusta ja maailmanloppua.Töksähtävän alun jälkeen, tarina osoitautuu tyypilliseksi vampyyrikirjallisuudeksi, jossa keskitytään enemmään dramatisointiin ja inhon tunteiden herättämiseen lukijassa, kuin laadukkaaseen ja todentuntuiseen tekstiin. Kirjassa on myös juonen kannalta täysin epäolennaisia irtohahmoja, tarkoituksena saada näkökulmaa ja syvyyttä tekstiin,-siinä kuitenkaan onnistumatta, jolloin tarinan sirpaleisuus vaikeuttaa lukemista. Kirjan juoni tosin on melko viihdyttävä,ja siinä esiintyy myös jonkin verran omaperäisiä ajatuksia. Suosittelisinkin kirjaa etenkin nuorille ja kaikille "kauhutoiminnan" ystäville.

Vastarinnassa on kaikki suuren fantasiasarjan ainekset ja kirja tempaakin lukijansa mukaan, pakottaen lukemaan se lähes yhdeltä istumalta.Kirjailijalla on rikas ja omintakeinen mielikuvitus ja kirja onnistuu välttämään fantasian typillisimät kliseet.Kirja on osaltaan kertomus hyvän ja pahan taistelusta, jossa Vastarinta niminen järjestö taistelee Idhunin vapauden puolesta pahaa ja väkevää velhoa vastaan, toinen tarinan mukana kulkeva rinnakaisjuoni on rakkauskertomus kahdesta erilaisesta nuoresta,jotka tarinan edetessä joutuvat kohtaamaan vaikeita kysymyksiä itsestään ja keskinäisestä suhteestaan. Laura Gallego Carcian tarina onkin piristävä tuulahdus nuorten fantasiakirjallisuudessa ja kirjasta näkyy että tarinaa on mietitty. Lupaavan alun jälkeen kirjan lennokkuus kuitenkin sammahtaa ja juoni alkaa junnata paikoillaan.Tekstistä heijastuu myös kirjailijan kokematon kirjoitustyyli.Antaisinkin kirjalle arvosanaksi 4, odottaen innolla jatkoa ja kirjailijan kirjoitustyylin kehittymistä.