Kirja oli kaunis, hyvin kirjoitettu ja viimeistelty. Itse sarjakin oli samaa. Loppuratkaisu ikettää, mutta myös hämmentää. Pidän perustelluista lopuista joihin ei jää kysymyksille sijaa. Tällainen loppu ei ollut tässä sarjassa.

Kympin kirja! Annoin täydet pisteet, ja syystäkin. Kirjassa oli kaikkea mitä tämä lajin kirjat tarvitsevat: Ripaus salaisuuksia, hiukan epävarmuutta ja ristiriitoja, runsaasti toimintaa ja kukkurallinen romanssia! Johnin ja Xhexanian suhde oli alussa epävarma, mutta sitten Xhex oppi luottamaan Johniin ja teki mieli hurrata ääneen. Ja niin hurrasinkin! Blayn tilanne jäi mietityttämään...

Karoun tarina oli koskettava. Oli kiinnostavaa seurata hänen elämänsä etenemistä, hänen reaktioitaan ja yksinäisyyttään. Mutta oli sääli, että tarina menetti sisältönsä, koska Karou säälitteli itseään toisinaan liikaa. Muut hahomtkin olivat kinnostavia: Zuzana, Akiva, Brimstone, Yasri, Issa... Ja lopussa, kun Karolle selvisi, kuka hän oli, minä petyin. Olisi ollut parempi että Karou olisi pysynyt Karona, että hän olisi vain saanut tietää olleensa joskus Madrigal, eikä olisi muuttunut mieleltään täksi. Karou oli parmpi kuin Madrigal, vahvepi, temperamenttisempi ei niin avuton. Ja olisi ollut parempi, että hän ei olisi totuuden selvittyä alkanut rakastaa Akivaa, vaan olisi saanut rakastua uudestaan, saada omat kokemukset eikä vain Madrigalin muistoja.

Kirjassa seikkailee drakineito Jacinda joka rikkoo laumansa sääntöjä ja tämän takia hänen äitinsä pakottaa Jacindan ja siskon Tamran pakenemaan aavikolle missä drakin pitäisi kuolla Jacindan sisällä. Mutta Jacinda tapaa Willin, joka ainoastaan läsnäolollaan pitää Jacindan drakin elossa. Kirja oli mielestäni liian nopeatempoinen ja yksiulotteinen. Oli sääli että aihe oli niin hyvä mutta kirjailija ei saanut tarinasta tämän parempaa. Itse olisin saanut tästä aiheesta vähintään 300 sivuisen romaanin. Kuvailu oli surkeaa ja en tajunnut ollenkaan drakien ulkonäköä. Kirjailijan pitäisi keskittyä kauhuun ja romanssiin, sillä nuortenkirjoja hän ei todellakaan osaa kirjoittaa.

Todella hyvä kirja! Kirjailija sai todella tarinaan säpinää, toimintaa ja kivasti romantiikkaa. Harmittaa kun jatko-osassa ei jatketa Silla ja Nickin tarinaa, mutta toivon kolmannelta osalta sitä. Pidin erityisesti Sillan ja Nickin suhteen kehittymisestä, sen kuopista ja onnellisista kohdista. Selasin aina parhaisiin kohtiin takaisin enkä haluaisi palauttaa kirjaa takaisin kirjastoon. Kirjailija keksi hyvän tarinan, enkä kadu että luin kirjan. Kolmas osa ei ilmesty ennen vuotta 2014, mutta jaksan odottaa. :)

Meille esiteltiin tämä kirja äidinkielentunnilla ja halusin heti lukea sen. Lainasin sen samana päivänä ja aloitin lukemisen heti, siinä kirjaston nuortenosaston nurkassa olevalla sohvalla. Kirja alkoi hyvin ja jatkui niin siihen asti, kunnes se pääsi Unnan ja Rufuksen suhteen alkuun. Se oli kömpelöä ja huonosti kirjoitettua, eikä kirjailija selvästikään ole aikaisemmin kirjoittanut romansseja, ja hänen kärsisi harjoitella. Muuten kirja oli kyllä hyvä, ja jännitystä löytyi. Mutta jos jatko-osa tulee, minä tuskin luen sen. Odotin myös hieman isompaa Faunoidien verkostoa, ehkä jopa maailmanlaajuista, ja harmittaa kun sitä ei esitelty enempää.

Romaani oli monipuolinen ja hauska. Pidin kirjan päähenkilön tavasta tarkastella oikeaa maailmaa ja jopa vertailla sitä pelimaailmaan. Pidin sarjakuvaosuuksista, ne olivat kivaa vaihtelua pelkän tekstin välillä. Päähenkilö joutuu kirjassa ottamaan hyvän otteen oikeasta maailmasta ja lopussa hän löytää tasapainon kummankin maailman, sekä peli-että oikean maailman välillä.

Meni lukemisessa tavallista pidempään, ja kirja oli mielestäni perus soturikissakirja, pieniä yllätysmomentteja lukuun ottamatta.

Taas yksi loistava taidonnäyte Rick Riordanilta. Kirja oli loistavaa fantasiaa, joka esitteli muinaisen Egyptin jumalat ja symbolit taitavasti. Mytologiateokset sujuvat kirjailijalta ja Rick Riordanin aikaisemmat teoksetkin osoittavat sen. Siitä ei epälystäkään etteikö tämä kirjailija osaisi kirjoittaa. Loistavaa älyn ja mielikuvituksen yhteistä kukintaa!

Aivan paras kirja! Luulin tätä ennen tienneeni aivan kaiken Rick Riordanin kirjoista ja Percystä mutta tämä kirja paljasti Poseidonin pojasta aivan uusia puolia. Muut kirjan hahmot olivat uniikkeja ja monipuolisia, Frankin ulkonäköä oli vain hankala kuvitella. Sanon vielä kerran: Aivan paras kirja! Siinä on kaikki hyvän fantasiakirjan ominaisuudet: jännitys, romantiikka, taika ja arvaamattomuus! Rakastin sydämmestäni enkä malta odottaa seuraavaa kirjaa!

Tämä kirja todella ansaitsee viisi tähteä, koska kirja oli jännittävä, mukaansatempaava ja sitä laatua mikä vain pitää saada luetuksi heti ensimmäisen sivun jälkeen. Cassandra Funkella on suuret kirjoittamisen ja kuvailun lahjat ja sen huomaa kirjan yksityiskohtaisesta ja arvaamattomasta tekstistä. Jacen ja Claryn suhdetta oli todella kiintoisaa seurata eikä loppuratkaisua olisi arvannut paraskaan lukija. Tämä kirjailija todella osaa kirjoittaa!

Yhdyn edellisiin mielipiteisiin, mutta lisään omiakin näkökohtiani. Ensinnäkin, matka ei ollut kokonaisuudessaan täysi pohjanoteeraus, siitä löytyi myös jännittäviä huippukohtia. Mutta loppu oli valtava pettymys. Se lupaili jatko-osaa, ja siksi en halunnut uskoa että kirja oli päätösosa. Petyin kovasti kirjaan, ja siksi annoin vain kolme tähtiä, mutta kolmaskin on vain nipin napin annettu, ja senkin annoin vain värikkään kuvailun perusteella. Ingo-sarjassa iysessään ei ole mitään vikaa, se sisältää hyviä juonenkäänteitä ja kaunista kuvailua, tämä kirja vain oli pettymys.

En ole vielä kunnolla perehtynyt teokseen, mutta lukemani perusteella sanon että Sabrielin tarina päättyi aivan liian nopeasti! Olisin halunnut lukea hänestä lisää. Toki hänen jälkeläisistään on kiinnostava lukea ja on ilahduttavaa että hän ja Siera saivat toisensa :) Lirael on hyvä teos, kaiken kaikkiaan, ja on kiinnostavaa seurata hänen ja Samethin suhteen kehitystä. ;)

Annan kirjalle kirkkaasti täydet pisteet! Antaisin enemmän mutta kun niitä voi antaa vain viisi tähteä. No, kirjaan. Jännitin kirjan jokaista käännettä, ihoni ihan nousi kananlihalle. Vaikka kuuntelinkin osan kirjasta äänikirjalta luin kuitenkin yli puolet enkä kafu että luin kirjan. Bru ja Kurtis eivät ole siis alussa ystäviä, vain tuttavia, ja oli kiinnostavaa seurata heidän ystävyytensä syventymistä, harmi ettei se kehittynyt pitemmälle kuin ystävyyteen. Koko kirjan yritin miettiä Brun salaisuutta, miten hän ja Kurtis pääsivät Sysimetsään. Ja olin yllättynyt kuullessani hänen vanhempiensa teosta. Kaiken kaikkiaan en jaksa odottaa jatko-osaa, mikä todellakin on tulossa! Harmi että se ilmestyy vasta ensi vuonna. En jaksa odottaa!

En pitänyt kirjasta kovinkaan paljon. Olen siihen pettynyt että kirja muistutti liikaa tieteiskirjallisuutta eikä se sisältänyt paljoakaan magiaa. Sääli. Kun luin kirjaa minua kyllästytti ja olin kirjaimellisesti nukahtaa. Pikkusiskoa esitellään liikaa kirjassa, eikä näillä näkymin sarjaan ole valitettavasti ilmestymässä lisää kirjoja vaikka loppu sellaista lupaili.

Kirjasarjan aiemmat osat olivat mielenkiintoisia ja jännittäviä, ja olin iloinen voidessani tässä osassa lukea muistakin kuin Mattista. Kirjan juoni oli mukaansatempaava joitakin rauhallisia jaksoja lukuunottamatta, ja olin kiinnostunut kuullessani Viiden historiaa ja tekoja. Loppu oli arvattava, mutta mitä olisi pitänyt odottaa.