Alkuteos ilmestynyt 1984. Suomentanut Jukka Saarikivi. Päällys: Heikki Kalliomaa. 3. painos 2002. Nidottu.
Linnunrata-trilogian neljäs osa on syvällisestä nimestään huolimatta taattua Adamsia, parodiamestarin taukoamattoman hauskaa irvailua tieteiskirjallisuuden tutuimmille kliseille.
Linnunrataa vuosikaudet kiertänyt Arthur Dent laskeutuu planeetalle, joka osoittautuu tuhoutuneeksi luulluksi maaksi. Vanhalta kotiplaneetaltaan Arthur löytää pölyn ja mainospostin täyttämän talonsa lisäksi elämänsä tytön, joka tavanomaisempien naisellisten avujen lisäksi osaa myös lentää. Yhdessä he lähtevät etsimään Jumalan viimeistä viestiä luomakunnalleen ja – yllättävää kyllä – löytävät sen.
Arvosana kirjalle
Douglas Adams
Douglas Adams (Britannia, 1952–2001) oli kuuluisa humoristinen tieteiskirjailija. Hänen läpimurtonsa tapahtui kuunnelmana alkaneella kirjasarjalla Linnunradan käsikirja liftareille, jota myytiin hänen elinaikanaan 14 miljoonaa kappaletta.
Adams opiskeli Cambridgen yliopistossa pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Eniten häntä kuitenkin kiinnosti näytteleminen ja kirjoittaminen. Adams myös liftasi Euroopassa. Kertomansa mukaan hän oli tällaisella matkallaan saanut erään opaskirjan nimestä ajatuksen teoksesta nimeltä Linnunradan käsikirja liftareille. Myöhemmin Adams ei kuitenkaan ollut enää varma, mistä hän oikein oli saanut ajatuksen. Vuonna 1974 Adams lähti yliopistosta aikeenaan luoda ura komediakirjoittajana. Alku ei ollut kovin menestyksekäs ja Adams ansaitsi elantonsa sekalaisilla töillä. Vuosikymmenen lopulla Adams kirjoitti BBC:lle menestyksekkään scifi-komediansa. Linnunradan käsikirja liftareille (1979) pilkkaa avaruusseikkailujen kliseitä ja suuria paljastuksia kaikkeuden luonteesta. Kirjan todellisuudessa toteutuvat pikemminkin epätodennäköisyydet kuin lainalaisuudet. Kirjasarjan edetessä Adamsin huumori tummenee. Neljäs kirja Terve, ja kiitos kaloista (1984) käsittelee rakkautta ja kuolemaa muistuttaen jo enemmän valtavirran kirjallisuutta. Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto (1987) ja Sielun pitkä pimeä teehetki (1988) yhdistävät komediaa, etsiväparodiaa ja spekulatiivista fiktiota. Linnunrata-sarjan pariin Adams palasi sarjan viidennessä teoksessa Enimmäkseen harmiton (1992), joka on myös sävyltään vakavahko.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 118
Viestit 222
No voi höh. Pettymys isolla p:llä. Pelkkää Arthurin ja Fenchurchin romanttista saivartelua alusta loppuun. Rikkoo sarjan tunnelman täysin. Zaphod ja Trillian ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, Marvin vain vilahtaa lyhyessä ja surkeassa roolissa. Onneksi edes Ford saapuu lopulta paikalle pelastamaan sen mitä vain pelastettavissa on. Fenchurch on juu ihan kiva, mutta on aivan liian radikaalin normaali, ettei istu tarinaan ollenkaan. Ei. Edellisten osien tunnelma takas!
