Alkuteos ilmestynyt 2018. Toimittanut Christopher Tolkien. Kuvittanut Alan Lee. Suomentanut Jaakko Kankaanpää, paitsi luvun "Viimeinen versio" suomentanut Kersti Juva. Sidottu, kansipaperi.
Tolkienin riipaiseva taru haltioiden kätketystä kaupungista, Alan Leen upealla kuvituksella.
Gondolinin tuho on J. R. R. Tolkienin ensimmäinen kertomus Keski-Maasta. Christopher Tolkien on koonnut tähän teokseen sykähdyttävän tarun kaikissa eri muodoissaan. Varhaisin niistä on vuonna 1916 keskellä ensimmäistä maailmansotaa komeaan ja eloisaan tyyliin kirjoitettu "kadonnut taru", viimeinen 1950-luvulla laadittu, keskeneräiseksi jäänyt versio. Kirja tarjoaa ainutlaatuisen näköalapaikan siihen, miten koskettava tarina rakentui ja kehittyi vuosikymmenten saatossa tarutaituri Tolkienin mielessä ja työpöydällä.
Gondolinin tuho on tarina kätketystä kaupungista, jonka haltiakuningas Turgon rakentaa kansansa turvapaikaksi. Korkeiden vuorten saartamaan valtakuntaan eivät Mustan ruhtinaan Melkon eli Morgothin hirviömäiset palvelijat löydä – kunnes merten jumalan Ulmon käskystä ihmismies Tuor etsii sinne tiensä, tehtävänään välittää Ulmolta viesti Turgonille. Gondolinin satumaisessa kaupungissa Tuor rakastuu kuninkaan tyttäreen Idriliin. Mutta katkerasta mustasukkaisuudesta sikiää petos, ja lopulta kauniin Gondolinin päivät ovat luetut.
Gondolinin tuho sisältää kahdeksan Tolkien-huippukuvittaja Alan Leen nelivärimaalausta ja viisitoista lyijykynäpiirrosta.
Arvosana kirjalle
Alan Lee
Alan Lee (s. 1947) on englantilainen taidemaalari, kuvittaja ja elokuvalavastaja. Hän on kuvittanut useita fantasia- ja tarukirjoja. Lee voitti vuonna 1998 World Fantasy Conventionin vuoden parhaan taiteilijan palkinnon.
Erityisen tunnettu Lee on J. R. R. Tolkienin fantasiamaailmaan liittyvistä töistään. Huomattavin Leen Suomessa ilmestyneistä töistä on kuvitus Tolkienin kuoleman jälkeen julkaistuun teokseen Húrinin lasten tarina (2007).
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 330
Viestit 1005
Kirjassa esitellään useampi versio samasta tarinasta - kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä tarinaa. Lyhyet tarinat olivat lähinnä selontekoa tapahtumista ja siinä mielessä raskaanpuoleista lukea. Pidemmissä tarinoissa kummassakin oli ansionsa ja kompastuskivensä. Viimeinen versio oli laveampi. Siinä tapahtumia kuvattiin aikaisemmilta vaiheilta ja tarkemmin kuin alkuperäisessä versiossa. Ongelmana on vain se, että tarina jäi täysin kesken. Alkuperäisessä versiossa pidin puolestaan ärsyttävänä, kun tehokeinona käytettyä sanontaa "ja katso" käytetään liian usein.
