Hopealiekkien valtakunta

Valtakunta-sarjan neljännessä osassa siirrytään seuraamaan vanhimman Archeronin siskon, Nestan, edesottamuksia. Tiedossa on raivokasta taistelua itsensä ja muiden kanssa, mutta myös yhteyksiä ja uusia päämääriä.

Olihan tässä 865 sivun mittaisessa kirjassa riittävästi luettavaa ja ihan täysiverinen seikkailu. Olin aluksi epäileväinen, koska Nesta ei hahmona ole ollut minulle se läheisin. Mutta tätä lukiessa pääsimme hänen kanssaan kyllä yhteisymmärrykseen siitä, että ihan hyvä tyyppi hän on.

Mukavasti kirja sijoittui samaan maailmaan ja samojen henkilöhahmojen luo kuin aiemmat osat. Oli oikeastaan ihan virkistävää lukea hieman eri näkökulmasta hahmojen seikkailuista.

Kokonaisuutena pidin tästä osasta paljon. Tärkeänä teemana kirjassa on se, että vaikka mitä tapahtuisi, sinua rakastetaan ja olet rakkauden arvoinen. Hyvä muistutus meille kaikille, kuten kirjailija kirjoittaa kiitoksissaan.

Sarjan ainakin tällä erää viimeinen osa kertoo Nestan ja Cassianin tarinan. Traumaattisia kokemuksia kokenut säpäkkä Nesta ei tee omasta eikä Cassianin elämästä helppoa, mutta muiden pakottamana Nesta muuttaa rähjäisestä asunnostaan yhteen Rhysin asunnoista ja joutuu asettelemaan elämäänsä uusiin uomiin. Matkalla hän tutustuu siipensä menettäneeseen Emerieen ja papittareen nimeltä Gwen, ja alkaa kerätä voimiaan kouluttautumalla. Samaan aikaan uusi pahuus luikkii nurkissa.

Tottakai tämä kirja on taattua Maasin laatua ensimmäisiltä sivuilta viimeisille. Cassianista ja Nestasta on tullut lukijoiden keskuudessa yksi suuri fanituksen kohde, etenkin Cassianista. En vaan ymmärrä miksi. Pidän kyllä Cassianista, mutta hän jää itselle jotenkin etäiseksi hahmoksi. Ja Nesta taas on äärimmäisen raivostuttava persoona. Ehkä tämän takia tämä tiiliskiven kokoinen kirja jäi itselle ehkä vähän valjuksi. Kirjassa ei sinänsä tapahtunut mitään suurta mullistavaa ja jännittävää kuin oikeastaan vasta viimeisien sadan tai parin sadan sivun kohdalla. Muuten se eteni hyvin tasaisesti, kertoen lähinnä Nestan ja Cassianinkin tarinaa. Kuten olettaa saattaa, ei kuumilta kohtauksilta vältytty ja liekit leimusi puolin ja toisin, silti tästä kirjasta jäi puuttumaan se jokin mikä olisi saanut sen tuntumaan entistä paremmalta. Ei siinä, kyllä tämän kanssa aika vierähti, mutta se ei mielestäni ollut sarjan paras kirja. Ehkä minut on vaan vaikea lumota, Rhysandin paikkaa minun sydämessäni ei vie kukaan tässä kirjasarjassa.