Levyjä, jotka ovat onnistuneita kokonaisuuksia.

Onko teillä sellaisia levyjä, jotka ovat kokonaisuutena onnistuneita. Kertovat edetessään tarinan, tai biisit vain onnistuvat täydentämään toisiaan niin, että levy on pakko kuunnella kokonaan, jotta saa täyden musiikkielämyksen irti. Joskus nimittäin (melko usein mielestäni) markkinoille tipahtelee levyä, joiden kappaleilla ei tunnu olevan mitään tekemistä keskenään. Tai sitten korvani vain ovat omituiset :lol: .   Ainakin nämä alle listatut ovat minun suosikkejani:   Iced Earth - Framing Armageddon 2007 Uriah Heep - Magician's Birthday 1972 Rainbow - Long Live Rock and Roll 1978 Pink Floyd - Dark Side of the Moon 1973 Nazareth - It's Naz (Live) 1981 Type O Negative - Life Is Killing Me 2003   Niitähän tulikin aika monta :smile: . Lisääkin taitaisi vielä löytyä, mutta ei nyt tehdä liian pitkää listaa.

Onnistunut levykokonaisuus tarkoittaa mulle levyä, jolta voin kuunnella täysin tuntein jokaisen kappaleen. Onhan näitä muutama.   OneRepublic - Dreaming Out Loud My Chemical Romance - Danger Days My Chemical Romance - The Black Parade P!nk - Greatest Hits - So far!!! P!nk - I'm Not Dead P!nk - The Truth About Love P!nk - Funhouse Bon Jovi - Greatest Hits Nickelback - Here And Now   Ja vaikka en tätä myönnäkään...   Taylor Swift - Speak Now   Monia monia hyviä biisejä. En ole hirveän nirso näiden kanssa. Kännykkä kehottaa säännöllisin väliajoin ostamaan muistikortin, kun ei yksinään jaksa muistaa näitä kaikkia.

Nebulla on aika kova lista. :smile: Allekirjoitan ainakin puolet noista. Itse olen vanhoja hevimiehiä, joten lista on sen mukainen.   Deep Purple - Deep Purple in Rock   Ritchie Blackmore, John Lord ja Ian Gillan parhaimmillaan. Jamimaiset biisit iskee.   Thin Lizzy - Thunder and Lightning   Lizzyn kaikista hevein levy. Ei yhtään heikkoa biisiä. Tosin tähän olisi voinut yhtä hyvin laittaa vaikka Renegaden, Bad Reputationin tai Chinatownin.   Scorpions - Melkein kaikki 70-luvun levyt   Ainoa heikko kohta näissä on Uli Jon Rothin epävireinen laulu. Ei onneksi laula monessakaan biisissä. Kitaristina melkoinen velho.   Iron Maiden - Näitä on niin saatanan monta, etten käy luettelemaan. 80-luvun tuotanto tietty kirkkain, mutta 90- ja 2000-luvun levyt kanssa kovia kokonaisuuksia.

Kaikki David Bowien 70-luvun levyt.   ELP: Tarkus   THE ALAN PARSONS PROJECT: Tales of Mystery and Imagination   PAUL MCCARTNEY: Band on the Run

Varsinkin näin Risingilla ollessa on pakko mainita CMX:n Talvikuningas. Uskomattoman upea teemalevy, joka tekee vaikutuksen aina uudestaan kuunnellessa. Mulle tää levy oli semmonen, joka ikään ku oikeutti kaikki CMX:lle tyypilliset musiikilliset maneerit. Jossain vaiheessa oli puhetta, että A.W. Yrjänältä ois tulossa myös kirja tän aiheen tiimoilta, mutta se on tainnut jäädä. En oo vieläkään varma, onko se hyvä vai huono asia.   Toinen loistava kokonaisuus on Turisaksen The Varangian Way. Tykkään älyttömästi siitä, että folk-metallia voi tehä muutenkin kuin pakanaörinä hengessä; Varangian Way kunnioittaa historiaa ja kertoo kokonaisen, toimivan tarinan viikinkien matkasta pitkin Venäjän jokia. Senkin ääreen on aina ilo palata.

[quote=Nebu]Type O Negative - Life Is Killing Me 2003[/quote]   Yup, pidän myös tuota kyseistä Type O Negativen levyä onnistuneena.   Myös [b]Fields of the Nephilimin[/b] [i]Mourning Sun[/i] on hyvin etenevä ja toimiva kokonaisuus. Itse asiassa aika usea Nephsien levy on sellainen.

En pidä hitaasta musiikista, joten kokonaisuutena mielestäni onnistuneella levyllä olisi pelkästään nopeita biisejä. Sellaista levyä ei äkkiseltään tule mieleen. Ööh, J.M.K.E::n Külmale maale ei taida sisältää yhtään huonoa biisiä. Edes se hitaahko biisi Elab veel Beria ei ole kovin hidas.

Haudassa ehtii hidastelemaan!   [url=http://en.wikipedia.org/wiki/Reign_in_Blood][img]http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/8/8e/Reign_in_blood.jpg/220px-Reign_in_blood.jpg[/img][/url][url=http://en.wikipedia.org/wiki/Wolverine_Blues][img]http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/9/9e/Wolverine_Blues_cover.jpg/220px-Wolverine_Blues_cover.jpg[/img][/url]   Spotify: [url=http://open.spotify.com/album/4EKODboelaOmS0gt7hbTHN]Reign in Blood[/url] / [url=http://open.spotify.com/album/1JS06dhmPQIEW5Gm6lsxIr]Wolverine Blues[/url]

Beatlesin [i]Sgt. Pepper[/i], [i]The Beatles[/i] (alias [i]White Album[/i]) ja [i]Abbey Road[/i].   Lisäksi Kate Bushin [i]Aerial[/i], [i]Hounds of Love[/i] ja [i]The Dreaming[/i].   Haloo Helsingin [i]Maailma on tehty meitä varten[/i].   Ed Sheeranin [i]+[/i].   Näitä varmaan on vielä, mutta en vaan sit muista :roll:

[quote="Celestine" post=17460] Ed Sheeranin [i]+[/i]. [/quote]   Ehdottomasti samaa mieltä.   Muita ovat...   Coldplay: Mylo Xyloto Amy Winehouse: Back to black Paramore: Brand new eyes Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: Afrikan tähti   Ja vaikka mitä muuta!

Onnistunut kokonaisuus on minulle sitä, että levyn voi kuunnella kokonaan läpi, ilman että täytyisi kertaakaan loikata soittimen luokse painamaan skippausnappia. Huonoimpien ja parhaimpien biisien ero on hiuksenhieno. Ensin ajattelin, etten omista montakaan sellaista levyä, mutta kokoelman tarkempi silmäily tuotti lähemmäs kolmikymmenkohtaisen listan. Säästän teidät koko epistolalta, nämä on parhaista parhaat:   ABC: The lexicon of love The Cure: Disintegration Depeche Mode: Violator, Songs of faith and devotion Bryan Ferry: Bête noire Hurts: Happiness Japan: Gentlemen take polaroids, Tin Drum Madonna: True blue David Sylvian: Brilliant trees Talk Talk: It's my life

Ensimmäisinä tuli mieleen Queensrychen [i]Empire[/i] ja Malpracticen [i]Of Shape and Balance.[/i]   Suit you sir, oh! :cool:

George Harrison: All Things Must Pass Living in the Material World The Beatles: Magical Mystery Tour Paul McCartney: Ram   Vaikka klassista musiikkia ei ehkä mielletä tässä yhteydessä ns. albumimusiikiksi, niin mainitsen silti:   Beethovenin pianokonsertto nro. 5, koska ei tarvitse skippailla osien välillä. Beethovenin sinfonia nro. 9, koska ei tarvitse skippailla osien välillä.

[b]Joose Keskitalo - Tule Minun luokseni kulta[/b]   Keskitalo on melko tylsää lukuunottamatta tätä levyä. Yksikään biisi ei ole tylsä vaan kaikenlainen kirjo on läsnä. Kokonaisuus nousee korkealle, tavallaan tämä on laakson kukkien vastakohta, rujompi kaksoisisar, b-puoli.   "[i]Olisin kyllä tullut luoksesi mutta maailma keinuu kuin laiva sen silmät ovat lasiset silmät ja sen suu pysyy vaiti   Se nostaa pullon huulilleen ottaa huikan ja polttaa tupakkaa ja maa pysyy vakaana jalkojeni alla Olen taas ollut tensoomassa [/i]" -Olisin kyllä tullut [b] Paavoharju - Laulu laakson kukista [/b]   Koko levy on yhtä ihastuttavaa äänimaisemaa joka keinuu vienosti takaisin pääsiäissunnuntaihin. Elämä on suloista ja haikeaa, sen Paavoharju ymmärtää unohtamatta kaiken kauneutta.     [i]Vaan miten on poika, poloinen Noita palasia ei koota voi Ne on pitkin poikin maailmaa Huudat saatanat laivaasi keinuttaa   Italialaisella laivalla kauniilla valkoisella Nainen matkustaa kevyesti sanojen myötätuulessa[/i] -Italialaisella laivalla

Niitä täydellisiä kokonaisuuksia on aika harvassa, mutta omalla listalla ainakin Elvenkingin "Red Silent Tides". Kyseiseltä bändiltä myös myös kolme ensimmäistä levyä Heathenreel, Wyrd ja The Winter Wake yltävät aika lähelle. Ja myös akustinen Two tragedy poets.   Mutta tosiaan tällä Red Silent Tidesillä ei omasta mielestäni ole yhtään heikkoa lenkkiä. Muutama esimerkki kun en koko levyä kehtaa laittaa:   [url=https://m.youtube.com/watch?v=A-lcmETWQEo]Elvenking - This Nightmare Will Never End[/url] [url=https://m.youtube.com/watch?v=ec43rSpp60o]Elvenking - Silence De Morte[/url]   Sellaista kesäisen kevyttä metallimusaa, itse ainakin diggailen.

Teemalevyjähän nyt on maailman sivu täynnä. [i]Animals[/i] ja [i]Dark Side of the Moon[/i] ovat kokonaisuuksia, joissa kappaleiden lyriikat käsittelevät samoja aiheita ja ne näin tukevat toisiaan kuin kirjan luvut. CMX:n [i]Talvikuningas[/i] mielestäni on hyvä esimerkki, siinä tarina tuntuu mysteeriltä, ja kappaleet tarjoavat johtolankoja sen selvittämiseen.   Kokonaisuutena hyvin toimivat myös sellaiset levyt kuin Mew'n [i]And the Glass Handed Kites[/i], My Bloody Valentinen [i]Loveless[/i] tai System of a Downin [i]Mezmerize[/i] (aina pitää tarkistaa miten tuo titteli oikein tavataan), joissa lyriikat eivät välttämättä sovi yhteen mutta biisit soivat taukoamatta peräjälkeen niin että levyn pysäyttäminen kesken ei onnistu missään välissä. Vinyylisukupolvi tietenkään ei hyväksy tällaista kerettiläisyyttä, koska A- ja B-puolien välissä pitää olla paussi.   Tulee mieleeni eräs lempilevyistäni, metalliprogejätti Opethin [i]Ghost Reveries[/i], joka kuulemma on teemalevy (lyriikat ovat sen verran kryptiset että itse en osaisi asiasta sanoa juuta enkä jaata), mutta lopetuskappale ei kuulemma kuulu levyn kertomaan tarinaan vaan on täysin irrallinen, ja oli vain niin hyvä kappale että se piti laittaa levylle siitä huolimatta.   Mitä mieltä muuten olette levyistä, joissa viimeisen biisin jälkeen on laitettu vielä ekstroja, B-puolia, demoja tai muuta sellaista?

Tapsa kirjoitti:   [quote]Mitä mieltä muuten olette levyistä, joissa viimeisen biisin jälkeen on laitettu vielä ekstroja, B-puolia, demoja tai muuta sellaista?[/quote]   Itse en niin kovin välitä levyistä joihin on jälkeen päin ympätty lisää biisejä. Vaikka itsessään voivatkin olla hyviä, saattavat ne kuitenkin rikkoa levyn kokonaisuuden. Mielestäni näin käy ainakin tuossa ensimmäisessä viestissäni mainitsemalle [i]Uriah Heepin Magician's Birthday[/i] levylle. Se kun on omasta mielestäni erittäin onnistunut kokonaisuus, jonka päätöskappale lopettaa levyn siten, ettei jatkoa tarvita, mutta uusintapainoksiin sitä on tumpattu. Siksipä jätän ne kokonaisuutta kuunnellessani pois :smile:. Olenko puristi...? No, ehkä hieman.   Yksi levy on omaan listaani vielä lisättävä (vaikka olisi niitä paljon muitakin :smile:):   [i]Dio - Magica (2000)[/i]   Todella kova konseptialbumi, joka kertoo tarinan. Kirjaimellisesti, sillä lopussa on vielä vajaa parikymmenminuuttinen kertomus Ronnie James Dion lukemana. Miekkaa ja magiaa parhaimmillaan.

[quote="Nebu" post=28858]Tapsa kirjoitti:   [quote]Mitä mieltä muuten olette levyistä, joissa viimeisen biisin jälkeen on laitettu vielä ekstroja, B-puolia, demoja tai muuta sellaista?[/quote]   Itse en niin kovin välitä levyistä joihin on jälkeen päin ympätty lisää biisejä. Vaikka itsessään voivatkin olla hyviä, saattavat ne kuitenkin rikkoa levyn kokonaisuuden.[/quote]   Näinhän se on. Lisämateriaalia on kyllä kiinnostavaa kuunnella, mutta ei ehkä sen albumikokonaisuuden kustannuksella. Lisätyt biisit eivät välttämättä ole linjassa muun levyn kanssa tai muuten tarpeeksi laadukkaita, minkä lisäksi ne kasvattavat levyn pituutta ja levystä saattaa tulla raskas kuunneltava.   Eipä silti, jos on ollut valinnan varaa painoksen suhteen olen useita levyjä ostaessani päätynyt valitsemaan juuri tuollaisen ekstra herkuilla varustetun kappaleen, koska on kuitenkin kiinnostanut kuulla, että millaisia nämä bonus-kappaleet nyt sitten ovat. Olen siitä tylsä, että omistan ainoastaan yhdestä levystä sekä tavallisen version että ylimääräisillä kappaleilla varustetun version ja vaikka jälkimmäisen ekstroista pidänkin on se toinen silti dynaamisempi ja rakkaampi. Ja loppuu hyvään kappaleeseen. Lopetusbiisi on tärkeä osa kuuntelunautintoa.   Singleissähän ylimääräisten kappaleiden houkutusvoimaa on hyödynnetty nerokkaasti. Aikoinaan niitä ostaessa lisäraidat olivat yleensä suorastaan se pääasiallinen kiinnostuksen syy missä tahansa sinkussa jonka osti, varsinainen nimiraita kun kuitenkin jo löytyi tai tulisi löytymään sen julkaisseen yhtyeen uudelta albumilta.   Välillä nämä lisäkappaleet saattavat olla hyvinkin timanttisia tai muuten kutkuttavia. Tätä kirjoittaessa tuli yhtäkkiä mieleen lämpiä muistoja siitä, miten joskus tuli kuunneltua läpi kavereiden Tehosekoitin- ja Apulanta-sinkkujen pinot ja kuinka tuntui, että bändeihin tuli tämän ansiosta lisää syvyyttä. Näiden bändien kohdalla sinkun b-puolet tekivät minusta fanin. [size=2]Apiksen kohdalla tosin melko hetkellisesti, mutta kuitenkin. [i]We'll always have Paris[/i]... äh, nostalgia.[/size]

[quote="Formaldehyde" post=28880][quote="Nebu" post=28858]Tapsa kirjoitti:   [quote]Mitä mieltä muuten olette levyistä, joissa viimeisen biisin jälkeen on laitettu vielä ekstroja, B-puolia, demoja tai muuta sellaista?[/quote]   Itse en niin kovin välitä levyistä joihin on jälkeen päin ympätty lisää biisejä. Vaikka itsessään voivatkin olla hyviä, saattavat ne kuitenkin rikkoa levyn kokonaisuuden.[/quote]   Näinhän se on. Lisämateriaalia on kyllä kiinnostavaa kuunnella, mutta ei ehkä sen albumikokonaisuuden kustannuksella. Lisätyt biisit eivät välttämättä ole linjassa muun levyn kanssa tai muuten tarpeeksi laadukkaita, minkä lisäksi ne kasvattavat levyn pituutta ja levystä saattaa tulla raskas kuunneltava. [/quote]   Minulle ajatus siitä, että levy kokonaisuutena olisi teos, jota pitäisi arvioida, on vieras. Silloin kun kuuntelen kuuntelemalla, kuuntelen yksittäisiä biisejä, en levyä, ja levy kokonaisuutena soi pelkästään taustamusiikkina (ja nykyään ei edes sitä, kun käytän taustamusiikkina randomilla soitettuja, laajoja Spotify-soittolistoja), jolloin ylimääräisistä kappaleista lopussa ei ole haittaa; levyä voi vaihtaa, jos ne häiritsevät.   Näin ollen olen vakaasti sitä mieltä, että mitä enemmän materiaalia levyllä on, sitä parempi.