Klassinen musiikki

Eli mitä mieltä olette klassisesta musiikista? Pidättekö vai ette, kuunteletteko paljon vai ollenkaan? Onko teillä jotain tiettyjä lemppareita tämän musiikin saralla?   Itselleni klassinen musiiki on aika merkittävä osa elämää soittoharrastuksen kautta. Kun soittaa selloa konservatoriolla, soitetteva musiikki on aina klassista. Mutta pidän minä klassisesta musiikista muutenkin, vaikken sitä aina niin usein kuuntelekaan. Fiilispohjalta. :wink:   Meillä on aina soinut kotona klassinen musiikki muun ohella ja olen kasvanut tiettyjä biisejä kuunnellessa. Etenkin Sibeliuksen Karelia-sarjasta on jäänyt niin paljon muistoja ja olenkin innoissani, että se on konservatorion tämän kevään Sinfonietan ohjelmistossa. :heart: (Pääsee taas soittamaan jotain oikeasti kivaa!) Sibelius on muutenkin yksi suosikkisäveltäjistäni, Finlandia, Valse Triste... Myös Brahmsin Unkarilainen tanssi nro. 5 tuo niin monia muistoja mieleen, niin lapsuudesta kuin viime kevään Sinfonietastakin. Lisäksi Tsaikovsky koska Joutsenlampi. Uudempia suosikkeja minulla ovat Elgarin sellokonsertto ja Schubertin keskeneräinen sinfonia (nro. 8) joka soitettiin myöskin viime kevään Sinfonietassa. (Biiseihin saa ihan erilaisen tuntuman kun niitä pääsee soittamaan itse.)   Jotenkin pidän kauheasti klassisen musiikin kuuntelusta, (erityisesti orkesteriteosten) niistä saa jotenkin ihan erilaiset väristykset kuin tavallisesta popista. Sitä vain tulee kuunneltua turhan harvoin, koska tykkään kuunnella klassista ajatuksen kanssa ja vain siihen keskittyen, joka puolestaan vaatii sekin keskittymistä... :lol:   Mutta mitenkäs teillä muilla? Löytyykö täältä muita klassisen musiikin harrastajia?

Pidän klassisesta musiikista, mutta en vain kuuntele sitä juurikaan. Koulussa käy sivistyksen vuoksi suunnilleen kerran vuoteen kamariorkesteri, joka soittaa johonkin väliin klassista (vaikka viime vuosina porukka on enemmän keskittynyt pelimanni & rillumarei -fiiliksiin) ja sitä on mukava kuunnella. Musiikin tunneillakin ollaan aiheesta puhuttu, mutta wanna-be-rokkariope saarnaa mieluummin progressiivisesta rockista ja iskelmästä.   Kaverilla (soittaa huilua) on valtava kokoelma klassista. Hänelle se on jotakuinkin sama kuin minulle Shakespeare. Ei puhettakaan, että saisin lainaan. :cheesy: Tai no, varmaan saisin, mutta en uskalla pyytää.   Pidän ajatuksesta, "kuuntelen klassista musiikkia". Heti tuntee itsensä sivistyneeksi. Tahtoisin kuunnella enemmän, koska klassisessa on pääosassa musiikki, ei laulajan imago ja sokkivärjäys ja paljas pinta. Tahtoisin, mutta [i]en minä tässä nyt voi klassiseksi musiikiksi muuttua.[/i]   Hävettää. Putous-vitsi. :blush:   ... Tarkoitus oli sanoa, että tahtoisin kuunnella klassista enemmän, mutta kuinka? :wink:

Klassinen harrastaminen ajatuksena kiehtoo, mutta kynnys kunnon tutustumiseen tuntuu olevan korkealla. Äitini on suuri klassisen ystävä ja jotenkin se lapsuudenkodissa soinut sinfoninen pauhu jätti silloin todella huonot fiilikset, mistä syystä välttelin kaikkea klassiseen viittaavaakaan n. 10 vuotta. Myöhemmin kiinnostus on herännyt, osittain koska monet itselleni tärkeät musiikkityylit ovat paljon velkaa klassiselle. Ongelmia aiheuttaa teosten pitkät kestot, tietynlainen musiikin raskaus (sinfonioissa) ja niiden saatavuus lukemattomina eri versioina. Ilman kunnon asiantuntemusta on aika hankala tietää, mitkä levytykset ovat ne suositeltavimmat ja hätäinenkin tutustuminen kertoo, että eri orkesterien nauhoitukset voivat kuulostaa todella erilaisilta. Suosituksia vähän helpommin lähtetyttävistä teoksista & jotain yleisiä vinkkejä tuohon versionhallintaan otetaan vastaan kiitollisuudella. Myös viulu/sellomusiikin puolelta, koska nämä soittimet ovat jo valmiiksi osana melkein kaikkea kuuntelmaani musiikkia.   Np. Giovanni Sollima - Violoncelles, vibrez!

Kahteen edelliseen viitaten: klasariin pätee ihan sama kuin kaikkeen muuhunkin musiikkiin, eli kannattaa vaan pistää jotain soimaan ja tunnustella sen perusteella mikä sattuu kuulostamaan kivalta tai jollain tavalla mielenkiintoiselta. Liian pitkältä tuntuvasta sinfoniastakin on ihan ok kuunnella vaan joku yksittäinen osa jos se sattuu puhuttelemaan. Loput voi kuunnella myöhemmin jos jaksaa – toistuvat teemat rakentavat kyllä ymmärrettävän kokonaisuuden.   Mitään "syvempään olemukseen" liittyvää oivallusta ei kannata toivoa tai pelätä. Vaikka musiikin tuntemus voi opettaa jäsentelemään ja analysoimaan kuulemaansa, yleinen mukava fiilistely riittää ruhtinaallisesti. (Mulla aikoinaan oli jazzin kanssa ongelmia kun ajattelin sen diggailun edellyttävän jotain tavoittamattoman syvällistä piirrettä ihmisessä. Höpöjuttuja.) Kynnystä voi nostaa sivistysmyytin ohella se, että kuluneimmat renkutukset ovat menettäneet potentiaalisen kuulijan korvassa arvoaan ja mielikuva klassisesta perustuu niiden tylsyydelle.   Spotifyn Classify-toiminto voisi olla alkuun hyvinkin hedelmällinen: heti etusivulta voi jäsentää tarjontaa säveltäjän, instrumentin, tunnelman tai aikakauden perusteella. Helppokäyttöinen ja symppis, kannattaa kokeilla. Lisäksi mulla on pyörinyt kirjainmerkeissä [url=http://www.mv.helsinki.fi/jmtsihvo/GramophoneSuggestedBasicLibrary.txt]tällainen lista[/url] joka ainakin päällepäin näyttäisi sisältävän varsin olennaisia nimiä, sieltä voi pistää hakuammunnalla pyörimään jos ei tunnu liian sekavalta.

Ranskalainen pianisti Lise de la Salle vieraili viime kuussa Suomessa ja on aivan ykkönen. [url=http://lisedelasalle.com/WP/?page_id=182]Kotisivuilla[/url] on lisää tyylinäytteitä.   https://www.youtube.com/watch?v=ZUU_0QMoe2k

Minä en ole teidän muiden tavalla mikään suuri klassisen musiikin tuntija, mutta tykkään kyllä silloin tällöin kuunnella joitain teoksia kyseisestä genrestä. Ja en omista fyysisinä CD:nä kuin joku kolmekymmentä CD:tä klassista musiikkia. Ja, jos väkisin pitää repiä mun huomosta muistista jotain esimerkkejä, niin J.S.Bachin tuotanto on minusta poikkeuksellisen hienoa, varsinkin suurin osa pianolle sävelletyistä kappaleista. Samoin Canto Gregorian kuoro on jossain henkisessä mielentilassa(heh)hyvää kuunneltavaa. Muuten mulla kyllä musiikkimaku menee aika paljon jazzin puolelle ja sen genren uskallan väittää tuntevani suhteellisen paljon paremmin kuin klassisen. Kuuntelen juuri parhaillaan Allan Holdsworthin uusinta levyä minkä ostin jokunen aika sitten =)   P.S. Laitatko pahaksesi Kirjaneito jos plagioin sinun ideaa ja laitan pystyyn samanlaisen ketjun jazz-musiikista?

^Pistä pystyyn vain. En minä tuota idean plagioinniksi edes laske. :wink:

Klassista musiikkia tulee kuunneltua, kun kirjoitan tai haluan rauhoittua. Lemppareista en oikein osaa sanoa. Isoimmain vaikutuksen on tehnyt Carl Orffin Carmina Burana. Siinä on jotain "saatanallista" :lol: . Aika paljon tulee kuunneltua isosta kokoelmasta, minkä laitan randomista soimaan.

Kokemusta löytyy viulun soitosta konservatoriossa kahdeksan vuoden ajalta (+ teoriaopinnot päälle), joten klassinen musiikki on harrastuksen loputtuakin jäänyt elämään. Pidän klassisesta musiikista, mutta en ns. nykymusiikista tai etenkään ekspressionismin ajan musiikista, sillä niiden avulla ei voi rentoutua tai päästä sellaiseen fiilikseen kuten vaikkapa romantiikan ajan kappaleilla. Klassisen musiikin "uusista" ajanjaksoista ainoastaan impressionismiä tulee silloin tällöin kuunneltua, mutta konserttisaliin asti en sitäkään menisi kuuntelemaan... Ehkäpä juuri harrastukseni myötä kuuntelen pääosin viulukonserttoja. Irkkumusiikki on myös lähellä sydäntä. :heart:

Kyllä, kuuntelen paljonkin. Musiikin suhteen on ihan yleisesti itsellä se, että nuorempana tuli kuunneltua vähän kaikkea. Sama pätee myös esim. kirjoihin ja elokuviin: sitä aktiivisesti etsi ja tutki uusia ja ei-niin-uusia tekijöitä. Mutta viime vuosina sitä on keskittynyt sellaiseen musiikkiin, joka oikeasti puhuttelee, josta saa aina hyvän fiiliksen ja jonka kautta pääsee ns. kiinni oman sisäisen maailman luovimpaan ytimeen. Tästä syystä kuuntelen klassisen saralla Beethovenia ja joskus myös Mozartia. Kun kirjoitan, niin Beethovenin pianokonsertto nro. 5 toimii hyvin. Olen tässäkin asiassa vähän old-school, että vielä en ole Bernsteinia parempaa kapellimestaria löytänyt tai Zimermania parempaa Beethoven- tulkitsijaa. Eikä ole ollut tarvetta etsiä, sen verran hunajaa sielulle.

Klassinen musiikki on todella suuri osa elämääni. Pyrin täyttämään elämääni sillä mahdollisimman paljon. Perheeni ei ole kovinkaan musikaalinen, mutta itse soitan myös selloa että pianoa musiikkiopistolla. Melkein kaikesta klassisesta musiikista tulee minulle säväreitä, mutta romantiikan ajan musiikki iskee eniten. Suosikkeja on (suosittelen kuuntelemaan, jos ette ole vielä niin tehneet) : Sibeliukselta viulukonsertto 1, Tuonelan joutsen ja Valse triste. Max Bruchin Kol nidrei,Tcaikovskyn pianokonsertto 1, Saint-Saensin sellokonsertto 1, Chopinilta Vallankumous-etydi, Fantasie-impromptu, Polonaisesta Heroic. Jäi vielä monia puuttumaan, mutta tuossa oli mielestäni niitä parhaita.

Nykyään on tullut kuuneltua klassista musiikkia, vaikka musiikki maku painottuu enemmän mulla rockiin. Oon nyt ihan hurmiossa kuunnellut muutaman päivän putkeen Beethovenin seitsämännen sinfonian toista osaa. Kuulin kyseisen sävellyksen ensimmäisen kerran erään elokuvan taustalla ja jäi vaivaamaan mielenperukoille, joten olihan se pakko etsiä.   Lisäksi tulee joskus käytyä sinfonia orkestereita kuuntelemassa. Viimeksi Diandra & Bond (ei siis ihan perinteinen) Turun filharmooninen orkesterin säestyksellä. <-- oli muuten upea :)

Onnistuin syksyn aikana saamaan ilmaislipun filharmonisen orkesterin konserttiin, ja sen myötä on tullut mietittyä taas omaa suhdetta klassiseen musiikkiin. Aktiivisessa kuuntelussahan klassinen ei mulla ole, mutta nautin siitä yleensä kun sitä kuulen, ja tavallaan toivoisin kuuntelevani sitä enemmän. Altistumisen myötä barokki on mun lemppariani, ja huomaan että esimerkiksi romantiikan ajan musiikki, jota itse asiassa olin kuuntelemassa ja jota tässäkin ketjussa on kehuttu, ei iske samalla tavalla.