Valkeiden ruusujen puutarha

Laitan tän tänne uudelle puolellekin, jotta ihmiset (joilla väkisin tämän luetutan) voi jättää kommentin. __________________________________________________________________________Bachia kuunnellessani kirjoitin jälleen pienen tekstin ja fiilis oli jo valmiiksi sellainen, ettei itku ollut kaukana. Siksi taas näin surullisissa merkeissä, mutta pidemmittä puheitta asiaan. __________________________________________________________________________   Pelkäsin rakkaudentunnustuksiesi murenevan siroihin sormiini. Pelkäsin hellien sanojesi liukenevan lohduttomiin kyyneliin ja tuoksusi haihtuvan kalliista kirjepaperista. Enkä voinut olla lukematta sitä vielä kerran, vaikka se teki niin kipeää.   '' Rakkahin Amanda.   Ei kanna tämä pieni maailma päällään toista yhtä suurenmoista ja upeaa olentoa, kuin sinä. Se kantaa kuitenkin paljon pahaa ja suvaitsemattomuutta, joiden vuoksi voi rakkautemme kukoistaa vain hetken. Hetken kuin puutarhan valkeat ruusut joita aina tahdot yöpöydällesi. Sitten ne kuivataan ja nostetaan kimppuun joka roikkuu vaatehuoneesi katosta. Siellä ne säilyvät vuodesta toiseen, muistona kadonneesta hehkusta. Muista minua, muista meitä. Rakkautemmekin säilyy vuodesta toiseen, vuodesta ikuisuuteen, mutta se ei voi hehkua koko loistossaan, ei tässä elämässä. Sinä olet minulle aina puutarhan kaunein ruusu ja rakkaampi kuin oma elämäni. Kaiken minä antaisin, jotta sinut voisin saada ja sinä tiedät sen. Hyvästi.   Rakkaudella sinun, Annegret ''   Hypistelin sormissani nenäliinaa, jonka olit pudottanut puutarhaan. Painoin sen rintaani vasten ja nousin tuolilta noutaakseni kaiverruksin koristellun, tammesta valmistetun rasian pylväsvuoteeni alta. Kätkin kummatkin samettiviitan suojiin ja livahdin portaikkoon. ''Amanda-neiti, minne olette matkalla?'' Kysyi nuori palvelusneiti niiaten. ''Oi, puutarhaan vain.'' Vastasin teennäisesti hymyillen.   Hiekan rapinaa kuunnellen suuntasin askeleeni tietä pitkin niiden kukkivien puiden luo, joiden alla olimme viimeksi kohdanneet. Matkalla poimin pensaasta sormiini ruusun. Se oli sinun kukkasi ja siksi minä halusin niitä huoneeseeni. Laskeuduin polvilleni ja saatoin kuulla heleän naurusi. Saatoin tuntea huulillani kasvojesi juonteet, kuten muutamia päiviä sitten, ollessamme täällä viimeksi.   Silloin, kun makasimme piilossa katseilta, minä vein kasvoni hameesi alle ja sain huomata, että olit jättänyt pukematta alusvaatteet, ihan vain minua varten. Sinä kikatit kuin nuori tyttö ja valitit, että jäisimme kiinni. Sitten sinä silitit minun hiuksiani ja sinun painosi rintakehälläni sai minut ymmärtämään, että sinä olet kaikki ja tässä. Kartanolla minua odotti minulle määrätty sulhanen ja jossain sinun kartanonherrasi rouvaansa palaavaksi. Kuinka minä halusinkaan nähdä sinut taas.   Rasia aukesi naksahtaen hiljaa. Nostin kapean hopetikarin punaisilta pehmusteilta ja laskin kärjen kermanvaalealle rinnalleni, jolla pehmeät huulesi olivat viipyilleet ja jättäneet kerran toisensa jälkeen arven sydämeeni. Puristin nenäliinaa nyrkissäni ja terän lävistäessä minun ruumiini, joka kuitenkin kuului vain ja ainoastaan sinulle, kuiskasin taivaalle sanat; ''Minä olen jo tulossa, Annegret, rakkaani.''

Kiitän kieltä ja kerrontatapaa. Samoin novellin käsittelemän ajan rajaaminen oli onnistunut.   Rakkaus, joka ei pääse toteutumaan on aika kliseinen aihe, ja luulisin, että ainakaan heteroversiona tuo tarina ei olisi ollut kirjoittamisen arvoinen. Minun on myös vaikea nähdä, miksi lesbot menneisyydessä -yhdistelmä onnistuisi nostamaan tarinan kliseen suosta, vaikka tämä vähemmän käytetty sukupuoliyhdistelmä onkin. Lesbous ei myöskään näkynyt tapahtumien yksityiskohdissa ollenkaan, vaan saman tarinan olisi voinut kirjoittaa heteroistakin. Näin ollen tuomioni on valitettavasti "cliche with a novelty".

Minä itse asiassa pidin tästä. Tässä oli ideaa. Ja pidin myös siitä, miten pidit salaisuutena rakastavaisten sukupuolen ennen kuin aivan lopussa paljastit sen. Homoseksuaalisuutta pidettiin Britanniassa yllättävän pitkään rikollisena ja siitä saattoi joutua vankilaankin. Pystyin hyvin kuvittelemaan maisemaksi jonkin vanhan maalaiskartanon... ja paljon kauniita pukuja. Oikein sievä pieni novelli.   Pakko kuitenkin huomauttaa parista kielioppijutusta.   [quote="Fates" post=6752]Ei kanna tämä pieni maailma päällään toista yhtä suurenmoista ja upeaa olentoa, kuin sinä.[/quote]   Sanajärjestys tässä lauseessa... Se on tahattoman kömpelöä ja vieläpä sellaisella tavalla, joka ei tunnu taiteelliselta. Se kuulostaa vain huonolta kielen käytöltä. Itse muotoilisin lauseen mieluummin: "Tämä pieni maailma ei kanna päällään toista..."   [quote="Fates" post=6752]Se kantaa kuitenkin paljon pahaa ja suvaitsemattomuutta, joiden vuoksi voi rakkautemme kukoistaa vain hetken.[/quote]   Tässäkin sanajärjestys sivulauseessasi. "...joiden vuoksi rakkautemme voi kukoistaa vain hetken." Suora sanajärjestys kuulostaa oikeammalta.   Ja siinä ne huomauteltavat sitten olikin. Tämä on sellainen novelli, että tästä voisi kirjoittaa vähän pidemmänkin version. Silloin päähenkilön tunnelmiinkin pääsisi paremmin kiinni. Lopetus itsemurhaan oli hieman turhan kliseinen. Sen voisi muuttaa jotenkin, jotta se olisi hieman omaperäisempi.   Kuten sanoin, oikein sievä pieni novelli. :3

[b]punnort[/b]: Totta, eheät ja mielenkiintoiset juonet on mun heikkous, kuulen kliseisyydestä [u]usein[/u]. Kiitos kuitenkin kommentista! :D   [b]Luinwen[/b]: Kiitos! Lähinnä minusta tuo höpsö sanajärjestys viittaa sievisteleviin vanhoihin rakkauskirjeisiin (sulkakynä tai jotain), taikka ainakin tekee eron siihen, että nyt ei tosiaan olla facebookin chatissa :D

[quote="Fates" post=12013]Lähinnä minusta tuo höpsö sanajärjestys viittaa sievisteleviin vanhoihin rakkauskirjeisiin (sulkakynä tai jotain), taikka ainakin tekee eron siihen, että nyt ei tosiaan olla facebookin chatissa :D[/quote]   Mmmh, niin... Mutta vanhahtavaa tekstiä voi luoda muullakin kuin huonolla sanajärjestyksellä. Kuten vaikka vanhahtavilla sanoilla ja sanayhdistelmillä. Käy lainaamassa kirjastosta jokin Austenin teos ja tutki sen kieltä. :3

Teenkin sen samalla ku käyn palauttaa kirjoja. Kiitos taas, sulla on aina hyviä vinkkejä :)