MannhaiKotkaNoh, lähinnä joudun takertumaan joihinkin yksittäisiin sanoihin ja sanamuotoihin. Ne ovat kuitenkin vain pieniä kauneusvirheitä muuten hyvässä kokonaisuudessa. Ei niistä välttämättä kannata edes sen suurempaa huolta kantaa.
”Minä vain tanssin ja puskiin kusin kuten normaalisti, kun minut päästettiin luontoon. Katse oli luja isällä.” Tämän laittaisin muotoon: ”Minä vain tanssin ja kusin puskiin kuten normaalisti, kun minut päästettiin luontoon. Isän katse oli luja.” ”Eipä mennyt montaa sylillistä puuta, kun pikku pippeli heilui ja pakarat pilkahteli.” Minä laittaisin sen: ”Pakarat pilkahtelivat”. Tietysti, mikäli haluat säilyttää kirjoituksesi puhekielisempänä, niin onhan sekin tyylikeino. Myös: ”Hetken pohdittua asiaa, toinen sormi suussa ja toinen naputtamassa pöytää.” Sen laittaisin: ”Hetken pohdittuani asiaa.”
Kiitoksia kommentista.
Minä vain tanssin ja kusin puskiin kuten normaalisti, kun minut päästettiin luontoon.Tässä muuttuu aivan totaalisesti painotus. Painotus on väärin tokassa sivulauseessa. Lauseen merkitys muuttuu, jos painotus on sanalla kusin. Koska kun painotus on sanalla puskiin, niin siitä saa sellaisen kuvan, että tarinan päähenkilö puhuu itsestää koirana, eli halventaen.
Pakarat pilkahtelivatMonikko on oikein. Tuon taisi kustantaja mulle korjata, tai sitten tämä ei ole se virallinen versio, minkä se sai.
Hetken pohdittuani asiaaOmistusliitteinen taivutus on turha. On selvää, että kyseessä on päähenkilö itse. Lauseesta tulee korullisempi ja karumpi, kun tuollaiset karsii.
Tuohon edelliseen kirjasuositukseen, niin pitääpä tarkistaa josko kirjastossa tuota olisi. Eipä tule luettua kuin perhokalastukseen liittyvää eräkirjallisuutta, mutta josko tuo vaikka iskisi.
[quote="MannhaiKotka" post=25289]Noh, lähinnä joudun takertumaan joihinkin yksittäisiin sanoihin ja sanamuotoihin. Ne ovat kuitenkin vain pieniä kauneusvirheitä muuten hyvässä kokonaisuudessa. Ei niistä välttämättä kannata edes sen suurempaa huolta kantaa.
”Minä vain tanssin ja puskiin kusin kuten normaalisti, kun minut päästettiin luontoon. Katse oli luja isällä.” Tämän laittaisin muotoon: ”Minä vain tanssin ja kusin puskiin kuten normaalisti, kun minut päästettiin luontoon. Isän katse oli luja.” ”Eipä mennyt montaa sylillistä puuta, kun pikku pippeli heilui ja pakarat pilkahteli.” Minä laittaisin sen: ”Pakarat pilkahtelivat”. Tietysti, mikäli haluat säilyttää kirjoituksesi puhekielisempänä, niin onhan sekin tyylikeino. Myös: ”Hetken pohdittua asiaa, toinen sormi suussa ja toinen naputtamassa pöytää.” Sen laittaisin: ”Hetken pohdittuani asiaa.”[/quote]
Kiitoksia kommentista.
[i]Minä vain tanssin ja kusin puskiin kuten normaalisti, kun minut päästettiin luontoon.[/i]
Tässä muuttuu aivan totaalisesti painotus. Painotus on väärin tokassa sivulauseessa. Lauseen merkitys muuttuu, jos painotus on sanalla kusin. Koska kun painotus on sanalla puskiin, niin siitä saa sellaisen kuvan, että tarinan päähenkilö puhuu itsestää koirana, eli halventaen.
[i]Pakarat pilkahtelivat[/i]
Monikko on oikein. Tuon taisi kustantaja mulle korjata, tai sitten tämä ei ole se virallinen versio, minkä se sai.
[i]Hetken pohdittuani asiaa[/i]
Omistusliitteinen taivutus on turha. On selvää, että kyseessä on päähenkilö itse. Lauseesta tulee korullisempi ja karumpi, kun tuollaiset karsii.
Tuohon edelliseen kirjasuositukseen, niin pitääpä tarkistaa josko kirjastossa tuota olisi. Eipä tule luettua kuin perhokalastukseen liittyvää eräkirjallisuutta, mutta josko tuo vaikka iskisi.
