Tullimaksu

Olin kerran ystäväni Jannen kanssa eksynyt kaupunkimme huonomaineiseen osaan, ja etsiessämme ulospääsyä eteemme ilmestyi suuri puisto. Puisto oli täynnä rähjäisiä ihmisiä kampaamattomine hiuksineen, ja jokaisella heistä oli kaljatölkki. Ihmisten kasvot olivat kalpeat, ja ilmeettöminä he ryystivät kaljaa tölkeistään. Puiston käytävät ja nurmikot olivat täynnä tupakantumppeja.   Kaljaporukoiden olettaisi pitävän melua, mutta tässä puistossa oli hiirenhiljaista. Edes tuuli ei suhissut. Äänettömyys hämäännytti meidät, ja ajattelimme siksi, että puisto on turvallinen. Koska sen kiertäminen olisi vienyt aikaa, ajattelimme kulkea puiston läpi.   Kun olimme kulkeneet jonkun matkaa puistossa, eräs rähjäisistä, kalpeista hahmoista ilmestyi eteemme.   ''Olisiko sinulla heittää euroa? Kaljaa tekisi mieli'', hahmo kysyi minulta.   Jokin miesparassa vetosi minuun. Ehkä se oli hänen surkea hahmonsa, tai sitten hänen rehellisyytensä, kun hän mainitsi suoraan rahan aiotun käyttötarkoituksen. Annoin euron miehelle.   Kun olimme kulkeneet jonkun matkaa eteenpäin puistossa, sama näytelmä toistui, mutta tällä kertaa rahapyyntö esitettiin Jannelle.   ''Ei ole käteistä, on vain kortteja'', Janne sanoi. Euro hänellä olisi todennäköisesti ollut, mutta periaatteesta Janne ei antanut rahaa kerjäläisille. Hänen mielestään spuget saivat aivan tarpeeksi rahaa sossusta.   Kun Janne oli saanut lauseensa loppuun, hänen ääriviivansa alkoivat hämärtyä. Vähitellen Janne katosi olemattomuuteen silmieni edessä. Säikähdin ja kiihdytin askeleitani. Kävelin pikavauhtia ja halusin vain pois tuosta kirotusta puistosta.   Lopulta pääsin turvallisesti ulos puistosta ja löysin tieni kotiin.   * * *   Vähitellen muistoni puistoepisodista alkoi haalistua mielessäni, enkä enää ollut varma, oliko sitä tapahtunut ollenkaan. Sama kävi Jannen muistolle. Lopulta en enää ollut ollenkaan varma, oliko minulla ollut ystävää nimeltä Janne, vai oliko hän pelkkää unta.   Kerran myöhemmin kävelin samassa kaupunginosassa ja epähuomiossa lähdin oikaisemaan saman puiston halki, vaikka se olikin täynnä kalpeita, kaljoittelevia hahmoja.   Yhtäkkiä eteeni ilmestyi Janne. Tuskin tunnistin häntä, koska hänen ennen skarppi olemuksensa oli muuttunut rähjäiseksi. Kampaus oli kasvanut muodostaan, ja hänen silmälasinsa oltiin korjattu teipillä. Kasvot olivat kalvenneet, ja eleettömällä äänellä hän pyysi:   ''Olisiko sinulla heittää euroa? Kaljaa tekisi mieli.''

Tämä oli itse asiassa aika hyvä tarina, ehkä hieman lyhyt vaan ja asioita olisi voitu selittää ehkä hieman enemmän ja syvällisemmin. Ja, samoin muutamat sanat häiritsivät hieman, esim. "skarppi" ja "spuget". Itse olisin käyttänyt joitain muita ehkä hieman tavallisempia sanoja. Mutta, kyllä tässä novellissa on aineksia vaikka mihin, perusidea ja ajatus on sen verran hyvä.

Ihan ok. Tuo ulkoasu hämäsi (ärsytti) niin paljon, että en viitsinyt edes lukea alkua pidemmälle. Mutta luin sittenkin. Onneksi luin. Hyvin tuollainen Daniil Harmsimainen. Suosittelen tutustuun hänen novellikokoelmaan nimeltään Sattumia. Varmasti tykkäät.

Kiva novelli, sellainen yksinkertaisuudessaan karmiva ja juoneltaan toimiva. Lukijalle välittyy heti alussa käsitys puistosta normaalilta vaikuttavana, mutta uhkaavana paikkana. Jätti tunteen, että mietinpä vieraisiin puistoihin astumista tästä eteenpäin tarkasti.   Ainoa mikä jäi hieman häiritsemään, oli kertojan reagointi Jannen katoamiseen. Tuntui, että reaktio oli aika laimea siihen nähden, että hänen ystävänsä haihtui juuri olemattomiin. Kertoja kyllä säikähti, mutta ei tehnyt mitään etsiäkseen ystäväänsä, eikä edes juossut pois henkensä edestä. Tuntui, että kertojan reaktio oli vähän ”hui”, kun asia tuntui paremmin ”AAAAAAAAAAARG”-tasoiselta. Toki voi olla, että puiston outo ilmapiiri tai sokki saa hänet reagoimaan normaalista poikkeavalla tavalla, mutta ehkä tämänkin tiedon voisi jotenkin istuttaa tarinaan. Muuten tomivaa kerrontaa.

[quote="Asleigh" post=22224] Toki voi olla, että puiston outo ilmapiiri tai sokki saa hänet reagoimaan normaalista poikkeavalla tavalla, mutta ehkä tämänkin tiedon voisi jotenkin istuttaa tarinaan. Muuten tomivaa kerrontaa.[/quote]   Vähitellen Janne katosi olemattomuuteen silmieni edessä. Säikähdin ja kiihdytin askeleitani. Kävelin pikavauhtia ja halusin vain pois tuosta kirotusta puistosta. Yritin välttää kauhuni näyttämistä ulospäin, koska pelkäsin kiinnittäväni kaljottelijoiden huomion. ''Rauhallisesti'', hoin itselleni. ''Rauhallisesti, niin ne jättävät sinut rauhaan.''   ?

Ihan kiva teksti, aika lyhyt ja simppeli mutta kokonaisuutena toimiva. :)