Mä makaan keskellä jotain helvetin psykedeelistä kuviosateenkaarta. Huone liikkuu mun ympärillä ja sen seinät täyttyy ympyröistä ja viivoista. Mä mietin, kuka ne maalasi. Miks ne liikkuu.
Joku käy piikittämässä mun suoneen jotain vähän väliä. Ne juottaa mulle kitkerää litkua, mutta mä nielen sen kiltisti, en pistä vastaan. Mulla on olo kuin vuoren huipulla. Mä oon voittaja. Mä haluaisin juosta maratonin, ehkä opetella soittaan viulua, mutta mä jään makaan paikoilleni. Katon kuvioita ja annan silmien mennä ristiin niiden liikkeiden mukaan.
”Mitä se on vetäny? Annoittekste sille jotain?”
Musiikki kumisee kuin kirkossa. Mä taidan laulaa mukana, en oo varma. Leijun avaruuden läpi ja sanon terkut auringolle. Heitän sen kanssa läppää. Sit me lauletaan. Hoilaan niin kovaa kuin pystyn.
rolling in the deep ´cause you’re hot an you’re cold now you’re just somebody that I used to know I’ve got the moves like Jagger here’s my number so call me maybe shoot me down but I won’t fall I am titanium
“Paljonko te sille anoitte? Jätkät?”
Mua taitaa sattua, en oo varma. Mulla on kylmä, mutta miten aurinkoa halatessa voi olla kylmä? Nauran ajatukselle. Mä pyörin täydellisiä piruetteja, oon sulava ja virtaviivainen kuin tiikeri. Mua sattuu edelleen. Mä taivun joka suuntaan. Uin kuviomeressä. Mä en saa henkee. Mä hyppään kymmenestä metristä ja sukellan sateenkaareen. Sisäänpäin kerien. Mun kylkiluut musertuu tän painon alla.
”Soittakaa nyt helvetissä se ambulanssi!”
Piip. Piip. Piip. Piip. Piip. Siinä se piippaa. Piip. Piip. Piip. Piip. Piip. Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip.
Game over.
-
