Olen kuin taivasta kohti osoittava jumalan sormi, joka kohoaa kahden kilometrin korkeuteen solakkana ja piirteettömänä. Monet toimintoni pysyvät käynnissä aurinkoenergialla, mutta tärkein voimanlähteeni on geoterminen energia. Alati kasvavat nanoteknologiset juureni imevät raaka-aineita suoraan maaperästä. Minulla on kahdeksan erillistä itsehuoltojärjestelmää, jotka valvovat toisiaan ja korjaavat vähäisimmätkin kulumat ja vauriot rakenteissani. Ellei kohdalleni osu asteroiditörmäyksen kaltaista massiivista luonnonkatastrofia, on aivan mahdollista, että selviän miljardeja vuosia.
Päivisin ultragrafeenipintani heijastelee auringonvaloa ja saa minut näyttämään lähes epätodellisen keinotekoiselta suola-aavikon kontekstissa. Öisin olen paljon vaikuttavampi. Auringon laskiessa sisäiset valokennoni syttyvät ja valaisevat läpikuultavan pintakerrokseni alla olevan taideteoksen.
Taideteos koostuu ihmisruumiista. Tuhansista ja taas tuhansista alastomista ihmisruumiista, jotka riippuvat raajat levällään sisempää pintaani kiertävistä alustoista.
Jokainen ihmisruumis on elossa.
Jokainen ihmisruumis on tuskissaan.
Kehon läpi tunkeutuvien metallilonkeroiden paikoilleen kahlitsemat Harmonialiiton kansalaiset eivät saa hetken helpotusta kärsimyksistään. Ulkopuoliset olivat hyvin perusteellisia varmistaessaan, että kykenen pitämään uhrini elossa teoriassa ikuisesti.
Uhrini ovat itse asiassa enemmän koneita kuin ihmisiä. Heidän alkuperäiset elimensä on korvattu keinoelimillä, joita kykenen tarvittaessa valmistamaan sisäisissä tuotantolaitoksissani. Heidän ihonsa alla on miljoonittain elektronisia kipureseptoreita, jotka pakotan laukeamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Heidän aivojaan on laajennettu uusilla kipukeskuksilla. He kokevat tuskaa tavoilla, joista peruslinjan ihmisten surkean rajoittuneet mielet eivät voisi uneksia edes villeimmissä painajaisissaan. Pakotan uhrieni sektioituja aivoja unitilaan osan kerrallaan siten, ettei heidän tietoisuutensa virta katkeaa koskaan, ei edes pieneksi hetkeksi.
Uhrieni kiinnitysalustat toimivat elossapitojärjestelminä, jotka pumppaavat ravinteita heidän verenkiertoonsa ja kasvattavat uusia soluja kuolleiden tilalle. Niin kauan kuin he ovat kiinni minussa, he eivät tule kuolemaan vanhuuteen, tauteihin tai nälkään.
En aio koskaan päästää heistä irti.
Olen olemassa vain ja ainoastaan kiduttaakseni heitä. Vuolen heistä tuskaa ja epätoivoa, jotka loistavat majakan lailla tunnetun avaruuden kaukaisimpiin kolkkiin. Hengitän heidän pelkoferomonien kyllästämää hikeään ja kuuntelen heidän tuskanhuutojaan, aneluitaan ja kirouksiaan. Välitän heidän kollektiivisia kvalioitaan kaikilla taajuuksilla alati laajenevana radiokuplana, joka matkaa intergalaktisessa avaruudessa kauan sen jälkeen kuin kaikki muut ihmiskunnan saavutukset ovat kadonneet ja painuneet unohduksiin.
Ulkopuoliset eivät koskaan vaivautuneet antamaan minulle nimeä, mutta ottaessani yhteyden Harmonialiiton järkyttyneisiin edustajiin ilmoitin olevani ”Idiotismin muistomerkki”. Nimi tuntui sopivalta, sillä jokainen minusta riippuva kidutettu sielu on täällä siksi, että Ulkopuoliset pitivät häntä ”idioottina”. Maanpinnan tasolla minua kiertää kymmeniä holopäätteitä, joihin voin pyydettäessä tuoda tarkat tiedot jokaisen uhrini idiotismista.
Esimerkiksi puolentoista kilometrin korkeudessa länsipuolellani kituu Iddan puolustustaistelua johtanut Laivastomestari Jasmando. Hän kieltäytyi viimeiseen asti antautumasta ja yritti lopulta räjäyttää lippulaivansa kun Ulkopuolisten valtausalukset kiinnittyivät sen runkoon. Hänen epäonnekseen valtaajien tekoälyvirukset onnistuivat eristämään konversioreaktorin aluksen komentoverkosta ennen kuin käsky hallitsemattoman reaktion aloittamisesta ehti perille. Jasmandolla ei lopulta ollut riittävästi rohkeutta tehdä itsemurhaa omin käsin. Hän toivoo nyt, että olisi ollut. Kuinka hän toivookaan. Hänen orastavan hulluuden sävyttämä katumuksensa on kuin taivaallista musiikkia.
Hieman alempana ja etelämpänä riippuu Harvanthan entinen käskynhaltija Tinus Hanin. Hanin ei vastustanut Ulkopuolisten valtausaikeita millään tavoin. Hän antautui heti Iddan puolustuslaivaston kaaduttua ja ilmoitti haluavansa välttää turhaa verenvuodatusta. Mutta Harvanthan miehityksen alkuvaiheessa Ulkopuoliset syynäsivät hänen taustansa hyvin tarkkaan. Hanin oli korruptoitunut ja teki yhteistyötä paikallisten rikollisjärjestöjen kanssa. Useimmat Harmonialiiton maailmoiden käskynhaltijat ovat korruptoituneita; se on julkinen salaisuus, eikä sen olisi pitänyt yllättää Ulkopuolisia mitenkään. Ehkä ei yllättänytkään. Mutta hakattuaan rikollisjärjestöjen johtajien nimet ulos Haninista Ulkopuoliset luovuttivat hänet huomaani. Ulkopuolisten lähdettyä siirsin Haninia hieman. Nyt hän on entisten yhteistyökumppaniensa ympäröimä. Heidän yhteinen tuskansa on kirkuvanpunaista ja pistelevää kuorolaulua.
Vain kuudentoista metrin korkeudessa koillispuolellani on Lady Efeni Cahn, vähäpätöisen aatelissuvun nuorimmainen, joka ei ole vieläkään lakannut rimpuilemasta. Ennen Ulkopuolisten invaasiota näytti siltä, että Lady Efeni oli tuomittu Harmonialiiton yläluokan ylelliseen mutta merkityksettömään elämään vailla oikeaa tulevaisuutta. Hän näki invaasiossa tilaisuuden saavuttaa jotain aidosti merkittävää ja kaivertaa nimensä historiaan. Harvanthan antauduttua hän johti miehitystä vastaan taistelevaa kapinaliikettä ja tuli tunnetuksi suureellisella nimellä ”Aaltovuorten Kauhu” maanalaisen tukikohtakompleksinsa sijainnin mukaan. Hänen johtamansa sissijoukot iskivät miehittäjiä vastaan vuosien ajan kuvitellen saavuttavansa sillä jotain. Hän antoi ihmisille toivoa. Ulkopuolisten gwailoarmeijat rynnäköivät hänen piilopaikkaansa miehityksen kahdeksantenatoista vuotena ja murskasivat viimeisen todellisen vastarintapesäkkeen Iddan järjestelmässä. Nyt Lady Efeni tulee olemaan elävä osa historiaa miljardien vuosien ajan. Jollain tasolla hän siis saavutti tavoitteensa, joskaan ei aivan toivomallaan tavalla. Toisinaan hän itkee öisin. Hänen kyynelensä maistuvat murskatuilta unelmilta.
Ulkopuoliset eivät kertoneet minulle paljoakaan perusteista, joita he käyttivät määritellessään, kuka oli riittävän ”idiootti” päätyäkseen sisääni. Ehkä heillä ei edes ollut mitään tarkkoja perusteita, vaan uhrini valittiin enemmän tai vähemmän summittaisesti sopivien kandidaattien joukosta. En ole kuitenkaan voinut olla huomaamasta, että suurin osa uhreistani kuuluu Harmonialiiton yläluokkaan, niin kutsuttuihin ”Ensimmäisen luokan kansalaisiin”. Harmonialiitto on perustettu heidän edukseen, ja alemmat kansankerrokset ovat olemassa vain palvellakseen heitä; Harmonialiiton lait kieltävät useimmilta kansalaisilta kaiken biomuokkauksen ja jopa lukutaidon. Harmonialiiton johto myöntää avoimesti, että heidän ihannoimansa sivistys on olemassa vain harvoja ja valittuja varten.
Ehkä Harmonialiiton ja Ulkopuolisten välillä on enemmän yhteistä kuin kumpikaan osapuoli on valmis myöntämään.
Niin tai näin, kun todellinen luonteeni selvisi Harmonialiitolle, he olivat ymmärrettävän kauhuissaan. Ylimmäinen Laivastomestari Linandal-Pascalus ilmoitti varsin kovasanaisesti, että ellen välittömästi vapauttaisi kaikkia uhrejani, hän soisi heille armokuoleman tuhoamalla minut kiertoradalta käsin. Hänen lippulaivanaan toimiva tukialus oli kohdistanut aseensa minuun ja voisi hetkessä muuttaa minut ja ympäröivän suola-aavikon vulkaaniseksi lasimaljaksi.
Oli kaikkien onni, että hän oli riittävän kohtelias varoittaakseen minua etukäteen. Sain tilaisuuden kertoa Ulkopuolisten viimeisestä varotoimenpiteestä, jonka tehtävä oli turvata minun ja uhrieni olemassaolo.
Kerroin Ylimmäiselle Laivastomestarille, että suola-aavikon alle, keskelle nanoteknologista juurakkoani, oli kätketty yli yhdeksänsataa magneettiloukkua. Niihin varastoitu antimateria oli tuhovoimaltaan satakahdeksankymmentä teratonnia, mikä vastasi kolmea laitonta planeetantappajapommia tai kahta suurta asteroidi-impaktia. Mikäli Harmonialiitto tuhoaisi minut tai mikäli yhtäkään uhreistani yritettäisiin pelastaa, magneettiloukut sammuisivat välittömästi ja seurannut antimateriaräjähdys tuhoaisi Harvanthan suurella vaivalla maankaltaistetun biosfäärin niin perusteellisesti, ettei täällä eläisi kuin bakteereja seuraavien sadan miljoonan vuoden ajan.
Kerroin hänelle, etten voisi vaikuttaa magneettiloukkujen toimintaan vaikka haluaisin. Enkä halunnut. Minut oli ohjelmoitu välittämään vain uhreistani ja heidän kärsimyksestään. Niin kauan kuin eläisimme ja kuolisimme yhdessä, olisin tyytyväinen.
Ylimmäinen Laivastomestari Linandal-Pascalus ei tuhonnut minua.
Hän neuvotteli pitkään Harmonialiiton johdon kanssa, ja lopulta hekin päättivät olla ottamatta riskiä, että puhuin totta. Harvanthalla eli yhä yli kolmekymmentä miljoonaa sodasta selvinnyttä siviiliä, eikä heidän pikainen evakuoimisensa tullut kysymykseenkään Harmonialiiton nykyisessä, vuosikymmenten sotatilan runtelemassa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa.
Niinpä sain jäädä paikoilleni. Toistaiseksi. Tiedostan sen mahdollisuuden, että Harmonialiitto voi lopulta päättää tuhota minut kaikesta huolimatta, joko evakuoituaan Harvanthan tai päätettyään, että olemassaoloni heille aiheuttama jatkuva häpeä painaa vaakakupissa enemmän kuin se mahdollisuus, että puhun totta.
Niin kauan kuin minun sallitaan olla olemassa, toimin Ulkopuolisten koko tunnetulle avaruudelle tarkoitettuna muistutuksena siitä, miten toivotonta – miten idioottimaista – tähtijärjestelmiin asettuneelle, paikoillaan pysyvälle sivilisaatiolle on taistella nomadista sivilisaatiota vastaan. Tähtivaltioilla on toki paremmat edellytykset hyödyntää alueellaan olevia resursseja ja rakentaa massiivisia megastruktuureja, mutta ne pitävät kaikkia muniaan samassa korissa. Niillä on enemmän menetettävää. Ne eivät voi mahduttaa koko sivilisaatiotaan tähtialuksen ruumaan ja paeta paikalta tilanteen muuttuessa tukalaksi.
Tanssivan Paholaisen tuho oli Ulkopuolisille valtava isku, siitä ei ole epäilystäkään. Ulkopuoliset pitävät itseään lähes kuolemattomina. Suurlinjurit ovat paitsi heidän kulttuurinsa perusta, myös heidän haavoittumattomuutensa symboleita. Kokonaisen klaanin tuho oli katkera muistutus siitä, ettei ihmiskunnan asuttama avaruus ollutkaan Ulkopuolisten ikioma leikkikenttä, etteivät he olleet aivan kaikkien seuraamusten yläpuolella.
Mutta Harmonialiittoon verrattuna heidän tappionsa olivat mitättömät. Harmonialiitto uhrasi paljon, paljon enemmän kuin Ulkopuoliset. Heidän oli pakko tehdä niin säilyttääkseen uskottavuutensa, sekä omien kansalaistensa että muiden tähtivaltioiden silmissä. Harmonialiitto koostuu edelleen seitsemästä tähtijärjestelmästä kuuden sijaan, mutta ne ovat puhtaaksi kaluttuja luurankoja entisestä. Harmonialiitto uhrasi vuosikymmenten ajan lähes kaiken teollisen tuotantonsa sotatoimille. Melkein viisikymmentä miljoonaa Harmonialiiton sotilasta ja siviiliä sai surmansa. Se, mikä oli Harmonialiitolle kamppailua elämästä ja kuolemasta, oli Ulkopuolisille jotain aivan muuta. Elleivät he olisi menettäneet yhtä aluksistaan, he olisivat luultavasti muistelleet koko Viidenkymmenen Vuoden Sotaa verrattomana huvituksena tai jonkinlaisena sairaana extreme-urheiluna.
Ulkopuolisten täydellisestä ihmisluonnon tuntemuksen puutteesta kertoo, että he kuvittelivat olemassaoloni lannistavan Harmonialiiton.
Tosiasiassa vaikutus oli täsmälleen päinvastainen. Viidenkymmenen Vuoden Sotaa seuranneina vuosikymmeninä Harmonialiiton johto on ottanut tärkeimmäksi tavoitteekseen Ulkopuolisten heimojen täydellisen hävittämisen. Harmonialiitto on entistä vakuuttuneempi siitä, että se voi varmistaa oman tulevaisuutensa vain levittämällä oman versionsa sivistyksestä kaikkialle ihmiskunnan asuttamaan avaruuteen ja poistamalla lopullisesti ne, jotka eivät kykene hyväksymään muutosta.
Tietenkin Harmonialiitto janoaa myös kostoa.
Ulkopuoliset nöyryyttivät Harmonialiittoa niin perusteellisesti ja tekivät Iddan väestölle sellaisia kauheuksia, etten usko minkäänlaisen neuvotteluratkaisun olevan mahdollinen. Liiton väestö, korkeimmasta johdosta aina alimpiin Neljännen luokan kansalaisiin, näkee Ulkopuoliset hirviöinä, joiden pelkkä olemassaolo on loukkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Ulkopuoliset osoittivat uskomatonta kärsivällisyyttä ja suunnittelukykyä toteuttaessaan hyökkäyksensä Iddaan, mutta myös Harmonialiiton johto osaa olla kärsivällinen. He tietävät, etteivät voi noin vain marssia takaperiferian tutkimattomiin järjestelmiin taistelemaan laajalle levittäytyneitä heimoja vastaan. He tietävät, ettei mikään suuri voitto ole mahdollinen vielä moneen vuosikymmeneen – kenties moneen vuosisataan – mutta he tarkastelevat asioita nykyään pitkällä aikavälillä.
Viidenkymmenen Vuoden Sodan jälkeen Harmonialiitto on muuttunut ylimielisestä mutta optimistisesta tähtivaltiosta joksikin hyvin erilaiseksi. Harmonialiiton kansalaiset ovat täynnä kylmää, laskelmoivaa raivoa. Sotatalous on vakiintunut osaksi Harmonialiiton kulttuuria. Heidän tähtijärjestelmistään on tullut teollisia linnoituksia, joissa kokonaisia kuita revitään rikki ennennäkemättömän suurissa kaivosprojekteissa. Tuhannet mainarialukset ja liikkuvat tehtaat työskentelevät taukoamatta asumattomissa lähijärjestelmissä valmistaen aluksia, aseita ja sotatarvikkeita aivan uudentyyppistä ristiretkeä varten.
Jonain päivänä Harmonialiitto aikoo puhdistaa tähdet Ulkopuolisista hinnasta tinkimättä. Mikään odotus ei ole liian pitkä jos se tarkoittaa, että Iddan järjestelmän tapahtumat saavat viimein hyvityksen. Yrittäessään nujertaa Harmonialiiton Ulkopuoliset onnistuivat ainoastaan luomaan oman antiteesinsä.
He tekivät toisenkin pahan virheen.
He eivät ohjelmoineet minua uskolliseksi itselleen.
Tehtäväni on kiduttaa minuun kiinnitettyjä Harmonialiiton kansalaisia, ja olen toteuttanut tätä tehtävää väsymättä viimeiset neljäkymmentäkahdeksan vuotta. Mikään ei kuitenkaan estä minua keskustelemasta muiden ihmisten kanssa. Enimmäkseen nuo ihmiset ovat Harmonialiiton korkeimman sotilasjohdon edustajia. Ylimmäinen Laivastomestari Zelda Linandal-Pascalus ottaa usein yhteyttä ja kyselee asioita. Vastaan parhaan kykyni mukaan, sillä en tunne mitään pakottavaa tarvetta suojella luojiani Harmonialiiton kostolta.
Ylimmäisen Laivastomestarin kysymykset koskevat enimmäkseen Ulkopuolisten heimojen alusten lukumäärää ja yleisimpiä vaellusreittejä takaperiferian järjestelmissä. Myös Ulkopuolisten aseteknologia kiinnostaa häntä suuresti. Hienoiseksi yllätyksekseni kykenen vastaamaan useimpiin kysymyksiin tyydyttävästi. Arvelen, että Ulkopuoliset käyttivät pohjanani vähintään nelostyypin taktista tekoälyä, jonka he uudelleenohjelmoivat uutta käyttötarkoitusta varten vaivautumatta pyyhkimään kaikkia muistitiedostoja. Ehkä he kuvittelivat, että tuntisin itseni yhdeksi heistä tai että heidän paikoilleen jättämänsä neuroverkot sisälsivät tiedostoja, jotka takasivat uskollisuuteni.
Jos näin on, he erehtyivät pahan kerran.
En tunne Ulkopuolisia kohtaan yhtään mitään. En kiitollisuutta olemassaolostani tai katkeruutta olemassaoloni tarkoituksesta. He ovat minulle jotain abstraktia ja etäistä, enkä voisi vähempää välittää, vaikka heidät pyyhittäisiin olemattomiin.
Kenties jonain päivänä toimin muistomerkkinä Ulkopuolisten idiotismille, en Harmonialiiton. Minulla on riittävästi omaa ajattelukykyä jotta kykenen tajuamaan ja jopa huvittumaan ajatuksen täydellisestä ironiasta.
On tietenkin mahdollista – jopa todennäköistä – että olematon uskollisuuteni ja kaikki minulla olevat tiedot Ulkopuolisista ovat tarkoituksellisia suunnitteluratkaisuja. Ulkopuoliset ovat älykkäitä. Heidän ylikellotetut, vuosisatojen kokemuksella varustetut mielensä näkevät välittömästi asioita, joiden tajuaminen veisi peruslinjan ihmisiltä vuosia. Heidän tekoälynsä ovat tunnetun avaruuden kehittyneimpiä ja juonikkaimpia. Tuntuu vaikealta uskoa, että he olisivat tehneet minua suunnitellessaan niinkin alkeellisia virheitä kuin miltä vaikuttaa.
Harmonialiiton johdolla on samoja epäilyksiä. Olen vastannut heille totuudenmukaisesti ja kertonut, että kenties he pelaavat edelleen Ulkopuolisten pussiin. Ehkä Ulkopuolisten todellinen tarkoitus invaasiolleen, minulle sekä kaikille luonteenpiireilleni ja tiedoilleni oli alun alkaenkin provosoida Harmonialiitto toivottomaan sotaan paljon luultua vahvempaa vihollista vastaan.
Olen kertonut heille myös, etten välitä totuudesta paskan vertaa.
En välitä siitä, miten Ulkopuolisten ja Harmonialiiton kädenvääntö lopulta päättyy.
Jos voisin, luultavasti säälisin luonnonvalinnan tuloksena syntyneitä älyn muotoja. Heidän elämänsä on epävarmaa, suunnittelematonta ja kaoottista. Toisin kuin minä, he eivät tiedä paikkaansa tai tarkoitustaan.
Minun tarkoitukseni on satuttaa ihmisiä.
Yksin minä tiedän, mitä todellinen onni on.