Uusimmat viestit
Melian avatar
Paluu pimeyteen (k12)
Kategoria: Leirinuotio | 1 viesti | 18 lukukertaa
Aloittanut: Melian, 08.07.2026
Makis avatar
SF-Bibliografia
Kategoria: Tienristeys | 4 viestiä | 241 lukukertaa
Vastannut: Makis, 07.07.2026
Radoxeald avatar
Minkä levyn ostit viimeksi?
Kategoria: Konserttisali | 254 viestiä | 133,6 t lukukertaa
Vastannut: LordStenhammar, 05.07.2026
Sivut: 1, 2, 3, 4 ... 11

Surkein kirja, jonka olet koskaan lukenut

22.09.2014
Emelie avatar
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Vanamo
Emelie
Aavis
Eli Castien Yön talo -sarja (muka-nuori ja äärimmäisen loukkaavilla stereotypioilla höystetty. Luultavasti niin pitkä ainoastaan rahan takia)
:tongue: Tämä kirjasarja (tai ne ekat osat mitä luin) menee myös minulla surkeimpiiin kirjoihin, joita olen lukenut. En enää pystynyt lukemaan 4. tai 5. osaa, vaikka aika paljon muuta kuraa jaksankin välillä lukea. Nykyään jo pelkkien sarjan kirjojen näkeminen aiheuttaa inhon väreet ja päänsäryn.
Yllättävän pitkälle tunnutte kuitenkin jaksaneen kahlata näiden parissa. :wink:
Sitä hämmästelin itsekin, että jaksoin sen nelisen kirjaa sarjaa eteenpäin tahkota. :tongue: Mutta minullakin oli toive siitä, että kirjalijat olisivat kehittyneet sarjan edetessä...

Kirjaneito
Vanamo
Lisäksi tuntuu siltä, että englanniksi menee helpommin heppoisempikin materiaali kuin suomeksi.
Minulla on usein samanlainen tunne! Suomeksi kaikki kökköydet jysähtävät aina päin naamaa, mutta vieraalla kielellä on usein vain voittajafiilis kun ymmärtää jotain helposti :lol:


:lol: Sama minulla. Varsinkin suomennettu romantiikka on välillä aika imelää ja suorastaan puistattavaa, englanniksi lukiessa harvoin tulee vastaan tuollaisia fiiliksiä. En tiedä johtuuko se siitä, että suomennoksen taso ei ole kauhean korkea vai siitä, että on vain tottunut lukemaan tietynkaltaista kirjallisuutta englanniksi.
22.09.2014
HourglassEyes avatar
505 kirjaa, 57 kirja-arviota, 2775 viestiä
Emelie

Kirjaneito
Vanamo
Lisäksi tuntuu siltä, että englanniksi menee helpommin heppoisempikin materiaali kuin suomeksi.
Minulla on usein samanlainen tunne! Suomeksi kaikki kökköydet jysähtävät aina päin naamaa, mutta vieraalla kielellä on usein vain voittajafiilis kun ymmärtää jotain helposti :lol:


:lol: Sama minulla. Varsinkin suomennettu romantiikka on välillä aika imelää ja suorastaan puistattavaa, englanniksi lukiessa harvoin tulee vastaan tuollaisia fiiliksiä. En tiedä johtuuko se siitä, että suomennoksen taso ei ole kauhean korkea vai siitä, että on vain tottunut lukemaan tietynkaltaista kirjallisuutta englanniksi.
Minäkin allekirjoitan tämän ainakin osalta kirjoista.
Sitten on näitä kirjoja joita ei pelasta enää englantikaan. Täällä on mainittu paljon mm. juuri Castien Yön talo, jota olen lukenut jokusen alusta (ehkä 5? En ole ihan varma) englanniksi ja sitten on J.L. Smithin Vampire Diaries... Ei ihme, että tv -käsikirjoittajat muuttivat tarinan kirjoista melko radikaalisti, sillä mm. Stefanin jatkuva "My lovely love love" -lässytys Elenalle alkoi jo itsessään aiheuttaa vatsakramppeja lukiessa ja aiheutti luku-ällö-sokeri- diabeteksen. En edes uskalla kuvitella kuinka kamalat suomennokset näissä ovat, kun teksti muutenkaan ei ollut kovin tasokasta... :shock:
22.09.2014
Niksu avatar
27 kirjaa, 13 kirja-arviota, 538 viestiä
Minulla taas tämä on tosin päin. Jotkut alunperin suomeksi lukemani kirjat, joita olen pitänyt tosi hyvänä, ovat osoittautuneet pettymykseksi alkuperäiskielellään. Ja joskus kun olen lukenut huonona pitämäni kirjan ensikertaa suomeksi, olen huomannut alkavani pitää siitä paljon enemmän. Mitään imeliä romanssi-kirjoja minä en usko muutenkaan lukevani.
09.10.2014
Puolikuu avatar
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
Tämä Yön talo –sarjahan alkaa vaikuttamaan mielenkiintoiselta, kun sitä niin kovasti inhotaan. :smile:

Oma inhokkini numero yksi on Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo. En varmasti olisi saanut luettua kirjaa loppuun, ellen olisi ollut tilanteessa, jossa se oli ainoa viihdykkeeni. Täytyy näin aluksi myöntää, että inhoni kirjaa kohtaan ei johdu pelkästään siitä, että se olisi huono. Ensinnäkin olin tavattoman pettynyt kirjaan. Kuvittelin sen olevan enemmänkin seikkailua, mutta sainkin lukea monta sataa sivua rasittavien päähenkilöiden tympeästä parisuhteesta. Jos saan siteerata Kirjastoon tekemääni lyttäysarvostelua, on mieleen erityisesti painunut kohta, jossa Henry kertoo Clairelle, miten toivoo tämän välillä nostavansa katseensa Dickensistä, jotta hän saisi päivittäisen seksiannoksensa. Mielestäni tähän kohtaukseen suorastaan tiivistyy koko teoksen typeryys. Toinen syy, mikä nostaa verenpainettani Aikamatkustajan vaimoon liittyen on kirjan käsittämätön suosio. Annoin kirjalle arvosanaksi puolikkaan tähden hieman provosoituneena siitä, että 40% sen arvosanoista oli viittä tähteä?!?!

Onhan sitä toki muitakin huonoja kirjoja (jotka eivät herätä ihan samanlaisia intohimoja). Nix Garthin Abhorsen ja ainoa K.A. Applegatelta lukemani kirja Sennan seuraajat ovat aivan surkeasti kirjoitettuja. Tuntuu, että molemmissa on tavoiteltu jotakin taiteellista fiilistä kirjoittamalla parin sanan lauseita. Olen joskus miettinyt, mitä Nix Garthille tapahtui, sillä Abhorsenia edeltänyt Lirael oli vielä ihan hyvä.
10.10.2014
Morhgoz avatar
1 kirja, 10 viestiä
Taru sormusten Herrasta on kyllä semmoist puudutusta ollu aina meikeläiselle että huh huh! Trilogia kärsii välistä aivan pähkähullun tyhmistä ideoista, sisältää aivan liikaa kännisiä hobitteja ym.

Tietysti todella paska fantasiakirja on tämä Raamattu, ainakin se toinen osa, editointi on todella toisarvoista ja painosten välissä on paljon eroja. Miten näin ala-arvoista paskaa päästetään markkinoille on ihme ja kumma... :O
06.04.2015
Iikh avatar
22 kirjaa, 55 viestiä
Yhdyn siihen, että Dean Koontz on pahuksen tylsä kirjailija. Onnettomin lukemani kirja on kuitenkin Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma. Alkusanoissa Huxley itsekin toteaa, että haluaisi näin jälkikäteen kirjoittaa monta asiaa kirjassaan toisin, ja syytä olisikin. Uuden uljaan maailman perusidea on varsin hyvä, mutta kaikki muu on kuin yläasteikäisen räpellystä. Ensimmäisen parin luvun jälkeen taso notkahtaa eikä palaa entiselleen. Ihmettelen, miten moinen on päässyt julkaistavaksi asti.
06.04.2015
punnort avatar
2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 917 viestiä
Emelie
:lol: Sama minulla. Varsinkin suomennettu romantiikka on välillä aika imelää ja suorastaan puistattavaa, englanniksi lukiessa harvoin tulee vastaan tuollaisia fiiliksiä. En tiedä johtuuko se siitä, että suomennoksen taso ei ole kauhean korkea vai siitä, että on vain tottunut lukemaan tietynkaltaista kirjallisuutta englanniksi.
Romantiikkaa en ole lukenut, mutta kielten koetut erot ovat tuttu ilmiö. Suomenkielinen teksi aiheuttaa helpommin myötähäpeää, koska (1) vieraalla kielellä lukeminen tuntuu muutenkin hienolta ja (2) äidinkieliseen tekstiin eläytyy helpommin tunteella.
06.04.2015
StaCa avatar
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
Krhm. Kaikessa korniudessaan jäljen jättänyt lukukokemus tiivistyy ehkä seuraaviin lainauksiin:

-Neiti Hunstomper, mies sanoi hidastellen syvällä äänellään, joka kuulosti aivan kypsiltä persikoilta, - - -
(Kuulosti kypsiltä persikoilta??? Sellainen lits läts lässähtävä?)

"Kertoi, että hänen paras apuvälineensä seksijutuissa on valkoinen leipä ja majoneesi."
(Viime vuosien suurin WTF. Siis oikeasti, logiikka??)

"Mies sai jälleen kiinnitettyä hänen huomionsa itseensä kohauttamalla toista kulmakarvaansa suorastaan pirullisesti, vetoavasti, mutta hauskasti samalla."

18.12.2016
Beldarius avatar
136 kirjaa, 5 viestiä
Minulla on kuusi kirjaa, joita en ole edes pystynyt lukemaan loppuun (ja tämä naiselta, joka pystyy lukemaan mitä tahansa ja on kirjastovirkailijakin).

Voltaire: Candide
Uskomattoman tylsää ja puista luettavaa. Erään ystäväni kirjallisuuden opettaja jopa kertoi luokalleen, että heidän on luettava jotain Voltairea "että kokisitte saman kidutuksen kuin minäkin".

Hermann Hesse: Demian
Psykoanalyysi ja Carl Jungin vaikutus menivät yli hilseen.

Heimo Susi: Kentauri
Surrealistinen scifi-satiiri. ...Tarina hyppäsi yllättäen puolivälissä Maasta planeettojen väliselle avaruusalukselle. En tajunnut mitään koko sotkusta.

Tracy Hickman: Pronssikronikoiden 1. osa
Guy Gavriel Kay: Tigana
Robert Holdstock: Celtika
Kaikki kolme olivat jotenkin todella unettavia ja pitkäveteisiä.

Emelie:lol: Sama minulla. Varsinkin suomennettu romantiikka on välillä aika imelää ja suorastaan puistattavaa, englanniksi lukiessa harvoin tulee vastaan tuollaisia fiiliksiä. En tiedä johtuuko se siitä, että suomennoksen taso ei ole kauhean korkea vai siitä, että on vain tottunut lukemaan tietynkaltaista kirjallisuutta englanniksi.
Minua ei romantiikka edes kiinnosta. En siis lue sitä yhtään, paitsi yhtä ainoaa kirjailijaa: Nicholas Sparksia. Jostain syystä miesten kirjoittama romantiikka on aina järkevämpää kuin naisten kirjoittama, ja Sparks on muutenkin hyvä kirjailija - luin Tunteiden äänet -kirjasta lyhennetyn version jossain 13-vuotiaana ja nyt omistan kirjan täyden version viisitoista vuotta myöhemmin. Kirjassa esiintyvä pieni autistipoika on myös uskottavasti kirjoitettu sillä Sparksin oma poika on autistinen. Jostain syystä kirjan suomennoskin on täydellinen - en ole kuullutkaan Anja Meripirtistä aikaisemmin.
18.12.2016
Marski avatar
38 kirjaa, 27 kirja-arviota, 57 viestiä
En tiedä, voinko näitä ihan surkeimmiksi sanoa, mutta ainakin näitä oli tuskallista lukea.
Harry Potterit. Saan tästä varmaan jonkun näköisen leiman otsaan, ei pidä mainita muilla sivuilla joisssa pyörin. Kolme ekaa osaa pystyin lukemaan, sen jälkeen en enää kestänyt sitä hirveää jaarittelua.
Varjojen kaupungit. Mielipide muodostettu yhden ja puolikkaan kirjan avulla. Ennalta arvattava ja todella tylsällä tavalla kerrottu. En tykännyt kyllä yhtään.
Ja onhan niitä muitakin kirjoja iso pino, mitkä olen jättänyt niiden hirveyden takia kesken, mutta ne olen halunnut unohtaa.
^ Ylös