Carlos Ruiz Zafón
Carlos Ruiz Zafón (1964–2020) oli katalonialainen kirjailija. Ruiz Zafón syntyi Barcelonassa. Hän työskenteli mainosalalla ja kirjoitti espanjalaisiin sanomalehtiin. Vuodesta 1994 hän asui Los Angelesissa Yhdysvalloissa, missä toimi jonkin aikaa elokuvakäsikirjoittajana. 1990-luvulla Ruiz Zafón julkaisi neljä romaania, joista on suomennettu Marina (1999).
Ruiz Zafónin romaani Tuulen varjo (2001) oli ilmestyessään Espanjassa kirjallinen sensaatio. Arvostelut ylistivät sitä ja se oli myytyjen kirjojen listaykkösenä kuukausia. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan Francisco Francon kauden alkuvuosiin. Ruiz Zafónin toinen romaani Enkelipeli ilmestyi 2008. Senkin tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan, mutta 1920- ja 1930-luvuille. Myös Taivasten vanki (2011) ja Henkien labyrintti (2016) sijoittuvat vanhaan Barcelonaan. Ne eivät kuitenkaan ole toistensa jatko-osia eikä romaanien lukemisjärjestyksellä ei ole väliä.
Lue lisää ...
Tuulen varjoa on myyty maailmalla miljoonia kappaleita ja sen myötä Ruiz Zafónin teoksia on käännetty yli 40 kielelle. Kirjailija vieraili Suomessa Tuulen varjon suomennoksen ilmestymisen yhteydessä 2004.
Kaikissa noissa lukemissani kirjoissa kuvataan hienosti Barcelonaa ja tunnelma on hyvin luotu, kaikissa on mysteeri ratkaistavana ja kaikissa tarinaa kerrotaan eri aikakausilla ja sisältää ihmiskohtaloiden kuvausta. Vaikka kirjoissa on niin paljon samanlaisuutta keskenään, silti seuraavan lukeminen on ollut hyvä kokemus. Jos pitäisi laittaa kirjat paremmuusjärjestykseen, ehkä pidin eniten Taivasten vangista ja Enkeli peli olisi heikoin. Toisaalta Tuulen varjoa ja Enkeli peliä en paljon enää muista. Kirjat on sujuvasti luettavia ja kauniisti kerrottuja kaikki joka tapauksessa.
Enkelipeli on yleensä lähipiirissäni ollut sellainen, että se on luettu pitkin hampain, ihan vain jotta päästään lukemaan kaikki osat. Minulle henkilökohtaisesti Zafónin kirjoista Enkelipeli on kaikkein mieleisin. Se käsittelee minulle rakkaita aiheita, kuten kirjoittamista, uskontoa ja hankalasta elämäntilanteesta selviytymistä.
Enkelipelin luen varmasti vielä uudelleenkin.
Omalla tavallaan olen hyvin tyytyväinen, että aloitin Enkelipelillä, jolloin kirjat olivat tapahtumiensa puolesta kronologisessa järjestyksessä. Ja varsinkin kun Enkelipeli on ehkä se heikoin noista kolmesta, vaikkakaan se ei jää paljoa jälkeen Taivasten vangista. Suosikkini on ehdottomasti Tuulen varjo.
Pidän Ruiz Zafónin tavasta kirjoittaa ja kuvailla Barcelonaa. Olin reissussa juurikin Bracelonassa, kun matkakumppani luki näitä kirjoja, ja suositteli niitä minullekin. Olihan se hauskaa lukea kirjoja ja tavallaan tietää, että missä päin Barcelonaa kirjojen hahmot seikkailivat. Muutenkin idea Unohdettujen kirjojen hautausmaasta on ihastuttava, toivoisin oikeasti että sellainen paikka olisi olemassa. Tarinoiden juonirakenteet ovat tarpeeksi erilaisia, jotta ne tuntuvat raikkailta ja mukaansa tempaavilta. Henkilöhahmotkaan eivät ole ärsyttäviä, varsinkin Daniel Sempere on hyvin sympaattinen tyyppi. Hiukan ehkä häiritsee, että kirjoissa "pahat" tyypit ovat aika brutaaleja, melkeinpä sadisteja. Tai ainakin tällainen mielikuva minulle on jäänyt.
EijaJostain luin ja olin ymmärtävinäni, että Ruiz Zafón kirjoittaisi vielä yhden Unohdettujen kirjojen hautausmaa –sarjan kirjan?Ainakin Taivasten vangin loppu viittasi siihen hyvin vahvasti. Minä ainakin koin sen niin, sillä miksipä muuten tarinan loppussa olisi avattu uusia juonirakenteita ja jätetty niitä sitten ihan auki.
Luin Enkelipelin ja se oli samaan aikaan aivan fantastinen sekä kauhea. Martin on synkkä päähenkilö,hän on kaltoin kohdeltu sekä maaiman kovettama mies. Kirja herätti minussa heti mielenkiintoa, vaikka mielestäni kirjan 2. osio Lux Aeterna on kirjan mielenkiintoisin ja 3. osio Enkelipeli jännittävin.Kirjaa lukiessa tunteeni heittelivät innostuksesta ärtymykseksi hyvin nopeasti.Tunteeni olivat koko kirjan ajan täyttä vuoristo rataa.En yleensä pidä synkkä tunnelmaisista kirjoista, mutta jokin tässä kirjassa kiehtoi minua. Loppujen lopuksi en ole varma ymmärsinkö kirjasta edes aivan kaikkea, mutta se ei loppujen lopuksi edes haittaa minua. Pitkästä sivumäärästä huolimatta suosittelen lämpimästi lukemaan tämän kirjan. Kirja on kuitenkin hyvin jännittävä, hieman ahdistava sekä pelottava, joten en suosittele sitä kuitenkaan ihan herkimmille lukijoille.
Nyt vain pohtimaan lukisinko tämän Zafónin kuuluisan Tuulen varjon.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Carlos Ruiz Zafón