Umberto Eco 1932 - 2016

[article]665[/article]

En edes jotenkin tajunnut Econ olleen jo 84-vuotias. Hieno kirjailija kyllä. Ruusun nimi ja Foucaultin heiluri kuuluvat lempikirjoihini, erityisesti ensinmainittua voisin pitää jopa täydellisenä kirjana.

Minun mielessäni Eco on ollut vanhempi pappa jo jonkun aikaa, mutta en ole ihan varma, olinko minäkään tajunnut että hän oli jo päälle kahdeksankymppinen. Muuta en ole Ecolta (ainakaan muistaakseni) lukenut kuin [i]Ruusun nimen[/i] ja [i]Baudolinon[/i], joista edellisestä pidän hyvin paljon ja jälkimmäisestä en niinkään. Pitäisi kyllä ehdottomasti joskus tutustua myös [i]Foucaultin heiluriin[/i], eikä varmaankaan olisi haitaksi perehtyä edes hiukan hänen tieteelliseen työhönsä.

Ikävä uutinen. Eco oli yksi suosikkikirjailijoitani juuri Foucaultin heilurin ja Ruusun nimen takia. Huippukirjoja molemmat. Edellisen päivän saari oli sekin mielenkiintoinen. Baudolinosta en pitänyt koska se oli kirjoitettu keskiaikaiseen tyyliin ja sen takia heikomman tarinan omaava. Loput Econ kirjat ovatkin vielä lukematta, pari näyttäisi olevan hyllyssä odottamassa.   Siinä on muuten perijäkunnalla urakkaa Econ kirjaston kanssa. Hänen kahdessa asunnossaan oli yhteensä 50 000 niteen kirjastot.

:(   Olin vielä hämmentynyt Harper Leen kuolemasta ja nyt sitten tämä. Ruusun nimestä pidin minäkin paljon, pitääpä lukea se taas fiilistelyhengessä.

Eco oli (tai on, kirjat pysyvät vaikka kirjailija lähtee) mun suosikkikirjailijoitani vuosien takaa, sillä tutustuin ensin Ruusun nimeen teini-iässä ja muihin kirjoihin pian sen jälkeen. Ruusun nimi on edelleen parhaiden lukemieni romaanien listalla. Erityisesti pidin tuosta historian ja fantasiaelementtien yhdistelystä, mistä uutisessakin mainitsin. Kirjoissa näkyy kirjoittajansa valtavan laaja yleissivistys ja kulttuurihistorian tuntemus.

En ole tainnut lukea mitään Ecolta kokonaisuudessaan, mutta muistan kyllä [i]Ruusun nimi][/i]-elokuvan. Yritin lukea sitä kirjaa joskus suomeksi, mutta taisi käännös olla sen verran vanha, ettei oikein pystynyt saamaan tarinasta kiinni. Toinen puoliskoni on tässä lukenut juuri [i]Foucaultin heiluri[/i]a, hitaasti mutta kuitenkin.

Itselleni Econ Ruusun nimi on yksiä lempikirjoja. Olen sen lukenut joskus nuorena ja muutama vuosi sitten uudestaan. Sen kohdalla ei käynyt niin, kuin monen muun nuoruuden suosikin kanssa, vaan edelleen oli mielekästä lukemista. Muuta en Ecolta ole lukenut, vaikka Focaultin heiluri pyörii kirjahyllyssä. Sen olen kerran aloittanutkin, mutten silloin tainnut päästä paria sivua pidemmälle.

Varsinkin kirjan kirjoittamisesta haaveilevien kannattanee lukea romaanien lisäksi myös suomennettu Kauneuden historia sekä sen sisaropus On Ugliness (ei käsittääkseni ole suomennettu?). Inspiroivia.   RIP mr. Eco, ihan suosikkikirjailijoitani.