Elämä on ihanaa, koska...

Mulle soitettiin tälle viikolla ja tarjottiin kesätöitä. :shock: Olin jo alustavasti sopinut meneväni kesäksi samoihin hommiin, kuin edellisinä kolmena kesänä, mutta tarjottu työ oli niin vastustamaton, etten vaan voinut sanoa ei. Jestas, tämä kesätyö ja ensi syksyn harjoittelu aiheuttavat sen, että tässähän tuntuu että alkaa elää jossain määrin unelmiaan.

...paljon monenlaisia mahdollisuuksia.

Huomenna on yhdeksältä nihkeä englannin kurssi, jolla n. kaikki muut osallistujat ovat ekan vuoden valtsikkalaisia, jotka puhuvat englantia sujuvammin kuin minä. Mutta ei se mitään! Iltapäivällä alkaa parhaan luennoitsijan kurssi parhaasta aiheesta eli kirjeen historiasta! :cheesy:

Viikon päästä puoli vuotta siitä kun jälleenilmestyin Risingille. ♥

Puolivuotisrisingpäivän muistaminen on varsin kunnioitusta herättävää! :wink:

No siis viimeksi tänään tuli mietittyä että oikeastaan valtaosa elämässäni tapahtuneesta hyvästä on osa tapahtumaketjua, joka alkoi siitä kun rekisteröidyin Risingille ensimmäistä kertaa. :smile: Niin on se aika tärkeää se, ja asettaa Risingin minulle aika korkeaan henkilökohtaiseen merkitykseen.   Edit: Ai niin ja elämä on ihanaa koska VAALIGALLERIA on täällä. Tai siis yle.fi:ssä.

Kirjeen historian luennolla oli juuri niin kivaa kuin ajattelinkin. Pienenä sivuvaikutuksena on tosin ilmennyt halu itsekin kirjoittaa kirje ja yllättää joku iloisesti.

Pidettiin ruotsin kurssilla tuote-esitelmä kirjastokortista ja sen aikana revettiin ihan totaalisesti. Oli hauskaa, meni hyvin ja jäi hyvä fiilis.   Tänään muutenkin on mukava päivä, vaikka kahdeksaksi kouluun pitikin lähtiä. Illalla on vuorossa C.U.L.T.-opiskelijakuoron esiintyminen Kulmilla-karnevaaleissa. Hieman jo jänskättää, miten käy. Toivottavasti sanat pysyvät edes omassa mielessä. :cheesy:

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Sain tässä joku aika sitten aivan mahtavan päähänpiston ja toteutinkin sen pitkän mietintäsession jälkeen. Nimittäin hävitin aivan kaikki ennen 2015 kirjoittamani tuotokset. Poistin koneelta kaiken ja paperiversioiset revin aivan pieneksi silpuksi ja kaiken lopuksi tanssin sen paperikasan päällä laulaen yhtä latinankielistä laulua. :lol: Voiko olla oikeasti mitään hauskempaa? Nyt on todellakin vapaa olo.

[quote="Puolikuu" post=30091]Pienenä sivuvaikutuksena on tosin ilmennyt halu itsekin kirjoittaa kirje ja yllättää joku iloisesti.[/quote]   En ole opiskellut asiaa, mutta suosittelen. :smile: Vastasin tänään yhteen iloiseksi tehneeseen kirjeeseen. Kirjoittaessa nauratti paljon ja suretti vähän ja jonkin verran joutui miettimään. Mutta ei varmastikaan mitenkään epäterveellisissä määrin.   (Huomaa kyllä tottuneensa liiaksi nykyaikaan, kun kirjeen suljettuaan tulee hieman hämmentynyt olo, kun ei teksti ikään kuin tallennu minnekään Lähetetyt-kansioon... :roll: Mutta sille vastaanottajallehan se onkin tarkoitettu.)

Jos eilen potutti, niin tänään on hymyilyttänyt kovasti!   Ensinnäkin olin pitkästä aikaa opettamassa ja se on vaan niin ihanaa. :heart: Vaikka tuo opetushomma yläasteella välillä onkin haastavaa ja rankkaa, niin silti saan siitä niin paljon. Nuorista saa sellaista positiivista energiaa ja niiden jutut on välillä ihan mahdottoman hauskoja! :cheesy: Ja joskus saattaa jopa saada jotain sydäntä lämmittävää palautetta, kuten tänään, kun eräs tyttöporukka sanoi, että toivoisivat minun olevan sijaisena muissakin aineissa. :blush: (Oli mulla vastapainoksi sitten eräs todella villi ryhmä, jonka kanssa meinasi mennä hermot, joten äkkiä sitä tömähti takaisin maan pinnalle... :tongue: )   Ja se toinen kiva juttu: olin pitkästä aikaa Kaivopuiston tähtitornissa ihailemassa mm. Jupiteria kuineen! :smile:   Ja jotta mukava päivä saisi arvoisensa päätöksen ajattelin kruunata sen vielä jaksolla (tai muutamalla :wink: ) Game of Thronesia! :cheesy: Ja otan vielä ison lämmittävän kupillisen lempiteetäni ja käperryn viltin alle tuohon sohvannurkkaan...

[quote="Hiistu" post=30128](Huomaa kyllä tottuneensa liiaksi nykyaikaan, kun kirjeen suljettuaan tulee hieman hämmentynyt olo, kun ei teksti ikään kuin tallennu minnekään Lähetetyt-kansioon... :roll: Mutta sille vastaanottajallehan se onkin tarkoitettu.)[/quote]   Niinpä! Olisipa mielenkiintoista kyllä nähdä, mitä kaikkea on itse kirjeisiinsä kirjoitellut. Tosin, meille nyt luennolla ohjeistettiin, että kannattaa aina ottaa itselleen kopio kirjeistä.

Oli kiva isoskoulutuspäivä :heart:

Itselläkin isos-koulutus viikonloppu takana. Missäs päin suomea sinä Celestine olit koulutuksessa.

Täällä Suomen junteimmassa kaupungissahan minä :roll:   Pistän tarkemman paikan sulle yksärillä :wink:

Sain kutsun kesätyöhaastatteluun. Pienenä miinuksena on se, että kyseinen firma ei ole kotikaupungissani, joten jos saan työn, joudun muuttamaan taas kesäksi pois eristyksiin muualle. En ole vielä opiskeluaikana asunut yhtään kesää kotona, aina pitänyt muuttaa muualle työn perässä. Kavereita olisi ihan kiva nähdä kesälläkin. Mutta en tosiaankaan valita, jo pelkkä työhaastattelu on pieni ihme näinä talousaikoina.   Asetin itselleni tavoitteen, että jos pääsisin edes yhteen työhaastatteluun, niin voisin olla tyytyväinen. Yli 50 hakemusta on jo lähtenyt, joten olisi se kiva saada useampikin haastattelu, mutta ainakin tuli tavoite saavutettua :smile:

Urbaani maa alias asvaltti paljastuu, eikä kulkijaisen tarvitse enää pelätä liukastumista.

Revontulia heti takapihalla. Eivät valot häirinneet, kun kirkkaan vihreinä taivaalla tanssivat. :heart:

Eksyin tänään foorumeille. Varmaan suunnilleen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Niin ja kihloissa ollaan.

[quote="Ansa" post=30364]Revontulia heti takapihalla.[/quote]   Sama aiheuttanut ihastusta täälläkin. Omituisimmat, käsittämättömimmät koskaan näkemäni revontulet. On kuin keskellä taivasta olisi juuri räjähtänyt - tai syntynyt - jotakin maagista, puoli taivasta on vaalean vihreän alati muotoaan muuttavan loisteen peitossa. Välillä on kuin joku ajaisi vaunuilla halki taivaankannen jättäen jälkeensä leimuavan polun, välillä kuin joku osoittaisi maata valonheittimellä tähdistä käsin.

Työsoppari kesätöihin tuli tänään postissa, nyt alkaa sitten asunnon etsintä!

Minäkin intoilen revontulista! :cheesy: Olen nähnyt niitä vain kerran aikaisemmmin ja siitäkin alkaa olla jo toistakymmentä vuotta aikaa (huh!).   Lähdettiin miehen kanssa oikein kunnon iltakävelylle ja tiirailtiin innoissamme taivaalle. Onneksi asumme sellaisella alueella Helsingissä, että löytyi sellainen paikka, jossa valosaaste ei haitannut ihan niin paljoa. Ilmeisesti revontulet näkyivät punaisina paremmilta katselupaikoilta, mutta me emme kyllä nähneet niitä juurikaan värillisinä, enemmänkin sellaisina hienoina vaaleina raitoina taivaalla.

[quote="Knox Gargol" post=30366]Eksyin tänään foorumeille. Varmaan suunnilleen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Niin ja kihloissa ollaan.[/quote]   Onnittelut! :cheesy:   Revontulista että itse en nähnyt kuin vain hailakan vihreän raidan puiden takana. :sad:

Revontulia tuli itsekin katseltua :cheesy: Pääsin näkemään niitä ensimmäistä kertaa ikinä ja heti saikin ihastella valonäytöstä oikein taivaan täydeltä :cool:   Tänään on väsyttänyt kyllä hirveästi, meni vähän myöhään niiden revontuien kanssa valvoessa.

Sain yhteiskuntaopin kokeen kunnialla tehtyä.   Mikä niissä revontulissa on niin ihmeellistä. Niitähän näkyy joka talvi. Viime jouluaattona oli muuten ensimmäiset hienot moneen vuoteen. Koko taivas oli kirkkanpunainen.   Näin täällä lapissa. :grin: