Joulukalenterit

Vaikka jouluun onkin vielä vähän aikaa alkavat joulukalenterit, sekä adventtikalenterit (periaatteessa ei mitään suurta eroa) tulla jo kauppoihin. Ja mitä erilaisempia löytyy perinteisistä luukkukalentereista lego- ja suklaakalentereihin.   Itselleni joulukalentereilla on aina ollut suuri merkitys, sillä se kuvastaa joulun odotusta. Kaikkein tärkein on aina ollut partiolaistenadventtikalenteri, sillä on tullut tuota partiota jo jonkin verran harrastettua, mutta joka joulun alus sellainen on hyllyllä seissyt. Se ohitti mielestäni lelu- ja karkkikalenterit perinteisyydellään ja ajatuksella, että sen ostaessani tuen partiotoimintaa.   Muistan myös nuorempana, kun jokaiselta isovanhemmalta sai erilaisen suklaakalenterin, enkä edes tykännyt niistä, mutten kehdannut sanoa sitä heille. Sitä koko joulukuun antoi kalenteri karkit pikkusiskolle :cool:   Myös itse tehty kalenteri oli pienempänä kiva juttu. Siihen kävi "tonttu" laittamassa pieniä lahjoja tai namuja. Siskon kanssa syntyi kyllä siitäkin riitaa, kuka luukun saa avata.   Minkälaisia kokemuksia teillä on joulukalentereista? Onko hyviä muistoja vai pelkkää joka päiväistä suklaata, jota niistä saa? Onko syntynyt tappelua luukkujen avaamisesta? Vai onko tuettu jonkun harrastuksen toimintaa?

Joulukalenterit. :heart: Suklaakalenterit :heart: :heart: .   Juu... Minulle joulukalenterit ovat aina olleet iso osa joulunodotusta. Paitsi että luukun avaaminen piristää päivää, kalenterin ansiosta joulukuu on ainoa kuukausi, jolloin tiedän ja muistan päivämäärät. :wink: Meillä on omien suklaa/kuvakalenterien lisäksi ollut perheessä puinen joulukalenteri, johon äiti on aina laittanut jotain. Usein itse tavara on kyllä jossain muualla kuin itse kalenterissa, jossa on vain vihjelappunen. Aarteenetsintää! Luukkujen avaamisesta ei ole syntynyt riitoja, kun avataan luukut vuorotellen ja jouluaaton avausvuoro vaihtuu vuosittain.

Mulla joulukalenteri on aina merkinnyt paljon, ilman sitä joulun odotus ei tuntuisi miltään :lol: Olen joka vuosi hankkinut itselleni muumisuklaakalenterin, ja aina muumipeikon kuvalla. Sitä traditiota en haluaisi millään rikkoa, mutta kun hammaslääkärini pisti minut karkkikieltoon... :sad: Pitänee tyytyä siihen perinteiseen kuvakalenteriin :P Meillä ei ikinä ole sisarusten kesken ollut riitaa, kuka avaa minkäkin luukun. Äitini ennaltaehkäisi sen ostamalla jokaiselle oman. Tosin jos meillä olisi ollut yhteinen kalenteri, olisi riita [i]varmasti[/i] ollut. Se on jännä, kuinka viimeisen luukun avaaminen tuntuu aina niin ihanalta! Ja vähän haikealta, kun tietää, että seuraavana päivänä ei olekaan enää joulua...

Suklaajoulukalenteri on varmaan paras asia koko joulussa. Saanpahan edes pienen suklaa-annoksen joka päivä ennen sitä tuskien taivalta. Ja en voi korvata suklaakalenteria normisuklaalevyllä (halvemmaksi se varmaan tulisi), sillä avatusta suklaalevystä olisi liian helppo syödä enemmän kuin on sallittua.   Näin jo viime viikolla ensimmäiset joulukalenterit kaupoissa, onko niiden esille ilmestyminen aikaistunut vuosi vuodelta?

Minullakin on vielä suklaakalenteri, mutta ostan aina Fazerin kalenterin koska haluan, että se päivän ainoa suklaapalanen on laadukkaampaa suklaata. Joskus Marsin suklaakalenteri jäi syömättä kun en tykännyt yhtään sen suklaista. Nykyään maltan olla avaamatta luukkuja liian aikaisin ja usein avaankin edellisenkin päivän luukun samalla. Ja viimeiset luukut avaan joskus tammikuussa kun kaikki muut jouluherkut on syöty loppuun ja muistan tämän jemman sokerin/suklaan vieroitusoireiden iskiessä.

Pienenä minulla oli kahtena jouluna Aku Ankasta tilattu joulukalenteri. Muistelisin että toinen niistä oli Hessun muotoinen ja siinä oli naru josta vetelemällä jalat ja/tai käsivarret heiluivat. Luukuista löytyi pieniä muovifiguureita, eläimä yms. Niissä oli semmoinen lenkki, josta ne sai pujotettua lankaan, mutta minä keräsin ne purkkiin ja leikin niillä. Niiden kalenterien jälkeen suklaakalenterit oli vähän tylsiä. Kuvat vaihtuivat joka vuosi, mutta suklaat olivat aina samanmuotoisia.   Suklaakalentereista tulee mieleen sysipimeät joulukuiset aamut ennen kouluunlähtöä. Aikuisena en ole enää kalentereita ostanut, mutta yleensä jostain on siunaantunut kuvakalenteri (esim. Turun Sanomilta kun yrittävät saada tilaamaan). Joitain vuosia sitten sain itse tehdyn kalenterin, jossa luukkujen takana oli autorunoja [i]Kilon poliisista[/i] (sisäpiirivitsi). Olen käyttänyt sitä muutamaan otteeseen kun se on niin kiva.     [quote="Dragonil" post=2772]Se on jännä, kuinka viimeisen luukun avaaminen tuntuu aina niin ihanalta! Ja vähän haikealta, kun tietää, että seuraavana päivänä ei olekaan enää joulua...[/quote] Muistan niin hyvin tuon tunteen. :smile:

Minulle ainoa oikea on kuvakalenteri. Suklaakalenterita mulla ei oo koskaan ollutkaan, pikkusisaruksilla kylläkin. En ole niistä oikein innostunut. Sitä paitsi kuvakalentereita on niin nättejä, etten sulkaakalenteria haluaisikaan. Olkoonkin, että jokapäiväinen suklaapala olisi ihana juttu.   Mulla oli pienenä ainkin kaksi kertaa sellainen muumikalenteri, joka oli muumitalon muotoinen. Siinä jokaisen luukun takana oli muumikuva ja luukussa luki joku yksi tai kaksi lausetta. Yhden muistan selvästi. Siinä oli Mörkö, joka lipui uhkaavasti lumessa ja luukussa luki: [i]Mörkökin oli taas liikkeellä. [/i] Olisi ihana saada sellainen taas.   Hamstraaja kun olen, säästän kaikki kalenterini... Siksikin tuo muumikalenteri olisi kiva saada uudelleen.

Kyllä nämä kuuluivat pienenä erottamattomasti joulun odotukseen. Oli ihanaa avata joka aamu (tai jossain iässä päivällä) luukku, katsoa millainen kuvio suklaanpalassa on ja iloita siitä että joulu on taas päivän lähempänä. Nykyisinkin se on kivaa ja vähintäänkin nostalgista, vaikka maailma ei siihen kaadukaan jos en kalenteria saisi.     [quote="Kirjaneito" post=2771]Paitsi että luukun avaaminen piristää päivää, kalenterin ansiosta joulukuu on ainoa kuukausi, jolloin tiedän ja muistan päivämäärät. :wink:[/quote]   Sama täällä. Olen lähes ympäri vuoden hukassa päivämääristä ja joskus saa miettiä tosissaan sitä viikonpäivääkin. Joulukalenterin ansiosta sentään vähän aikaa muistaa taas mikä päivä on.   Mulla on aina ollut suklaakalenteri. Joinain vuosina on saattanut olla lisäksi jotain muutakin kuten kuvakalenteri tai arpakalenteri. Riitoja ei ole ollut sillä jokainen on saanut omansa. Pienenä kalenterin osti äiti tai isä (tai muu sukulainen) ja kun vielä tonttuihin uskoi, tonttu mukamas toi sen yön aikana. :D Nykyisin mieheni ostaa jokajouluisen kalenterin. (Ostaa tai mökötän, kun sekin saa multa kalenterin. :evil: )   Miehen kalenteri koostuu 24:stä pilttipurkista, joiden ympärille olen laittanut erivärisiä servettejä koristukseksi. Muutaman vuoden on jo ollut käytössä ja sisälle olen laittanut karkkia (jokaiseen erilajia), pieniä lappuja joissa luvataan jotain, pieniä yleishyödyllisiä esineitä (kuten lyijyä) ja jotain hyödytöntä söpöä sälääkin. Ainakin tähän asti on tykännyt siitä. :>

Joulukalenteri kuuluu ehdottomasti joulunodotukseen! Pienenä oli suklaakalenteri, sittemmin yleensä kuvakalenteri. Jos kuitenkin on suklaakalenteri, niin se ei saa olla mitään "merkkisuklaata", vaan nimenomaan sellaista ummehtuneelta pahvilta maistuvaa tusinasuklaata, jonka muotit muistaa ulkoa.. oi nostalgiaa. Jonkinlaisena perinteenä jo on, että etsin itselleni Helsingin kirjamessuilta jonkin nätin kuvajoulukalenterin.   Viime jouluksi löysin aivan ihanan kuvakalenterin, jossa oli kuva-aiheena kukkaiskeijuja. Kaikkein parasta sinä jouluna kuitenkin oli, kun isä toi minulle My Little Pony -kalenterin.. sellaisen lasten lelukalenterin, jossa joka päivälle on jotain minimaalista muovikrääsää. Hän oli niin innoissaan sellaisen löydettyään ja ajatus niin herttainen, etten hennonnut edes sanoa, että kyseessä oli täysin samanlainen kalenteri, jonka olin itse ostanut ja avannut jo edellisenä jouluna. Että silleen.   Paras on kuitenkin Risingin joulukalenteri. :wink:

Voi kyllähän joulukalenteri on aina kuulunut joulun odotukseen varsinkin suklainen kalenteri :smile: Vaikka tätä nykyä olen aina laiska avaamaan sitä ja viime vuoden kalenterin söin loppuun vasta helmikuussa :lol:

Jjjjja minä olen niitä ainoita lapsia, joilla on aina ollut useampikin joulukalenteri... :blush: Aina tulee Aku Ankan ja Lapin Kansan mukana kuvakalenteri (jonka koodit pitäisi syöttää nettiin, jos muka jotain voittaisi...) plus totta kai ne luokkaretkeä varten myydyt kalenterit, joista vajaa kolmasosa ostettiin kotiin. Pitäähän nekin hyötykäyttää. :wink: Ja totta kai partiolaisten superkauniit kuvakalenterit, joita joko kaverit tai naapurit myyvät. Eikä joulu ole joulu ilman suklaakalenteria! Muumi aina lapsena, kunnes kymmenen ikäisenä siitä tuli "niin lapsellista". Silloin täytyi ostaa "kypsä ja katu-uskottava" suklaakalenteri jollain suloisella nallekarhukuvalla. Mutta nykyään... Pikku Myy on se kingi. :wink:

[quote="The Big Bad Wolf" post=2913]Jjjjja minä olen niitä ainoita lapsia, joilla on aina ollut useampikin joulukalenteri... :blush: [/quote]   Et toki. En tosin muista, että itselläni olisi ollut tsiljoonaa joulukalenteria kun olin pieni, mutta kun pikkusisko syntyi perheeseen ja oppi ymmärtämään joulukalentereiden päälle, äiti alkoi hankkia meille jouluksi aina vinon pinon kaikenlaisia kalentereita (muutama suklaata sisältävä ostokalenteri ja loput jotain ilmaisia) ja niitä me kaikki kolme sitten availtiin vuoronperään. Jokainen sai päivässä avata luukun tyyliin 2-4 kalenterista. :tongue: Kyllä mä syytän tästä äitiä enkä meitä lapsia. Kotoa pois muutettuani minulle on vallan hyvin riittänyt yksi kalenteri, tai kukaties olisin ollut ihan tyytyväinen ilman mitään kalentereita; toissavuonna äiti lähetti minulle Fazerin joulukalenterin postissa ja viime vuonna hän taisi ostaa minulle kalenterin valmiiksi jo silloin, kun käväisin kotona syyslomalla, joten eipä tässä ole ilman kalenteria tullut oltua.   Oli meillä sellainen itsetäytettävä joulukalenteri myös, ja äiti täyttikin sen aina ihan vaan minulle kun olin pieni. Tykkäsin kovin. Niiden aikojen jälkeen se on ollut käytössä toisinaan. Itse täytin sen äitiä ja siskoa varten yhtenä vuonna, mutta siitäkin on kauheasti aikaa jo.

Partiolaisten adventtikalenteri on pakko olla. Se on ollut minulla niin miljoonana vuonna= aina. Että heti lokakuussa alan kysellä, noilta partiossa aktiivisesti olevilta (itse aika paljon vähempi viikko toiminnassa nykyään), että milloin se tulee. Ja pyydän jonkun myymään minulle sellaisen.   Joskus on ollut useampikin kalenteri, mutta siinä on käynyt niin, että suklaakalenterin syön kahdessa päivässä :roll: , partiokalenteri toimii niin kuin pitääkin ja toinen kuvakalenteri unohtuu avata :lol:

Aion voittaa suklaakalenterikisan ilmoittamatta, että viime joulun kalenterista ei ole [i]vieläkään[/i] avattu kaikkia luukkuja! Se ei tullut jouluksi mukaan, ja sen jälkeen siihen ei ole enää palattu.   Lapsena oli joka joulu samanlainen kalenteri! Nykyään hankin yleensä sen mikä löytyy kaupasta vielä kun kaikki muut ovat jo ostaneet omansa. Viime jouluna askartelin myös joulutaskun, johon laittelin jotain juttuja, mutta oli aika vaikeaa keksiä joka päivälle jotain omanlaistaan. Aika usein sieltä sit löytyi suklaakonvehteja... Viime viikolla söin lakritsipiipun joka ei koskaan päässyt kalenteriin asti.

Vaatekaappini ylimmäisellä hyllyllä luppokauttaan viettää adventtikalenteri, jonka ostin mielijohteesta vuosia sitten. Vaikken vietä joulua, niin halusin tukea ajankohtaistuotteen myyjiä. Toki olen jo unohtanut, mihin tarkoitukseen kalenterin tuotto meni. En tullut edes tarkistaneeksi, päätyivätkö varat alun perinkään sinne, minne myyntitilanteessa sanottiin.) Sainhan vastineen rahoilleni. Ensi availujen jälkeen kalenteri jäi siistiksi, joten suljin luukut joulun jätettyä meidät ja pakkasin koristeen kaltaistensa seuraan. Siellä se nyt odottaa marraskuun loppua. Voin vannoa, että näen luukkujen takana aina ennenhavaitsemattoman kuvan! :cheesy:

Sain tänään sovittua oman joululomani aloituksen. Ei sittenkään tarvitse päivystää joulun välipäiviä \o/ (vaikka uudenvuoden aattoillan olenkin töissä). Samalla mietin, että oikeastaan edes odota koko jouluaattoa vaan lomaa ja suurta määrää makeisia. Jouluaatto on ehkä rasitus kun pitää käydä veljen lapsia viihdyttämässä.   Niinpä sitten tuunasin oman kalenterini niin, että se loppuu viimeiseen työpäivään ja alkaa jo marraskuussa. Nyt se kuvaa sitä mitä oikeasti odotan enkä unohda syödä kalenterin loppuja. Yhtäkkiä joululoma ei tunnukaan niin kaukaiselta asialta

ObSpefi: jostain (luultavasti pankista) sai joskus kauan sitten ihan helkutan siistin [b]avaruuskalenterin[/b]. Siinä ei edes ollut luukkuja, vaan isossa kuvassa oli peitettyjä kohtia, mitä piti [b]raaputtaa[/b] esiin kuin mistäkin ässäarvasta. Muistaako kukaan moista? Tuon asian kun vielä näkisi!

Hain tänään paketin postista. Äitihän se asialla, näköjään lähetti minulle suklaakalenterin tänäkin vuonna :cheesy: Fazerin kalenteri kyseessä.   Täytyy tosin myöntää, että kutkuttaisi ostaa tuon rinnalle vielä sellainen halppissuklaakalenteri, koska siitä suklaasta tulee niin kovasti lapsuus ja siten vielä, hmm, [i]aidompi[/i] joulunodotus mieleen :tongue:

Suklaajoulukalenteri oli olennainen osa juhlan odotusta pienenä.   Viime vuosina olen korvannut perinteen videokalenterilla. Ideana siis on vaihtaa mielenkiintoinen Youtube-linkki jostakin sopivaksi koetusta aiheesta kerran päivässä jonkun ystävän kanssa. Kumpikaan ei tiedä mitä tuleman pitää.   Sisällön miettiminen on haastavaa. Jos haluaisi miellyttää vastaanottajaa olisi luontevaa turvautua aiheisiin joista tietää tämän varmasti pitävän kuten tämän lempi artistit, mutta on hyvin mahdollista, että vastaanottaja on nähnyt kyseiset videot jo lukemattomia kertoja. Jos taas pysyttelee liiaksi omissa triviaaleissa kiinnostuksen kohteissaan (Aargh! Miten voi olla noin loistava basisti!) voi olla, ettei vastaanottaja ole aivan yhtä, hmm, vastaanottavainen kuin toivoisi hänen olevan. Väistämättä siihen suuntaan ollaan kuitenkin liu'uttu.   Esimerkiksi viime vuonna luukuista paljastui Gary Oldman saatanana eräässä lyhytelokuvassa, Wendy O. Williams partavaahdon peitossa ja Aidan Turner lukemassa runoutta. Tänä vuonna lienee pakko jakaa jotain The Stranglersia, The Divine Comedyn Noël Coward cover [i]I Went to a Marvellous Party[/i], Tom Lehrerin [i]Poisoning Pigeons in the Park[/i] ja Al Bowllyn ihastuttava tulkinta [i]Midnight, the Stars and You[/i]-kappaleesta. Vastaanottaja ymmärtää jos ymmärtää.   Itselleni taas kalenterin kautta on avautunut esimerkiksi edesmenneet Ihmisten puolue ja Radio Millennium, kiitoksia vain lähettäjälle. Miltei jo aavistan mitä tulen tänä vuonna saamaan...

Minulla nyt ensimmäisenä tulee mieleen, miten joskus vuosia sitten minulla oli perinteenä aina jouluaattona avata suklaakalenterin luukku ensin, ja mennä sitten namu kädessä sohvalle katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa. Kukaan iso ihminen ei ollut hereillä häiritsemässä. :wink: Toisaalta en tainnut jaksaa katsoa niitä puheluosiota, jolloin aina vain selailin W.I.TC.H- lehteä tai jotain...

Pienenä joulukalenteri oli iso juttu, mutta nykyään se tuppaa jäämään välistä, mitä nyt risingin joulukalenterin luukku tulee kurkattua kun se päivän luukku tuossa yläreunan uusimpien viestien listalla aina pomppii.   Viime viikolla sain kiitokseksi yhden joulukalenterin, ihan paperisen normaalin. Annoin sen eteenpäin, sillä luulen ettei sitä tulisi avattua itse niin kuin kuuluu, varmaan avaisin kaikki luukut joskus tammikuussa. :roll:

Mulla ei ole omaa joulukalenteria ollenkaan, ei ole ollut pariin vuoteen ainakaan. Viime vuonna oli suklaakalenteri jota tyhjättiin yhdessä miehen kanssa ja tänä vuonna ajattelin pärjätä ilman sitä joulukalenterisuklaata kokonaan ja tuo keittiössä hengaileva Minions suklaakalenteri (jossa on muuten 25 luukkua) on ihan vain tyttöä varten. Ehkä tuo vajaa 2 v arvostaa sitä pientä suklaa palasta enemmän kuin minä.

Minulla on nyt joulukanlenteri ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.   Tai oikeammin minulla on kassillinen pieniä epämääräisiä paketteja, joiden päällä lukee jokin päivämäärä… Saan kiittää tästä kummallisuudesta kahta ystävääni, jotka keksivät mitä kummallisimpia lahjaideoita. Tällä kertaa tämä siis oli syntymäpäivälahjani, jonka sain vain kaksi kuukautta myöhässä. Ihan hauskaahan noita on avata, vaikka itse "luukun" etsimiseen meneekin aika kauan. Se on myös paljon jännittävämpää kuin tavallinen kalenteri, josta paljastuu aina joku kuusen kuva (vau) tai suklaan pala (en olisi ikinä arvannut, että siihen on painettu joulupukki).   Pienenä joulukalenteri-innostukseni kaatui ehkä juuri arvattavuuteen. Ei siellä ollut koskaan mitään oikeasti yllättävää tai erilaista. Aina samat punatulkut, heinät, joulupukit, seimet ynnä muut vuodesta toiseen. Kaikista tylsimpiä olivat tavalliset kuvakalenterit, joissa luukun takaa paljastuva kuva oli vielä kokonaan irrallinen itse pääkuvasta. Meni sitten se iso hieno kuvakin pilalle, kun availi luukkuja.   Suklaakalentereihin liittyy myös pieni hassu muisto. Vanhempi kaverini kovisteli minua joskus tunnustamaan syöneeni hänen kalenteristaan jouluaaton luukun. Vaikka kuinka intin etten, niin en saanut häntä uskomaan. Ilmiannoin silloin lopulta toisen kaverini, joka oli jo aiemmin tunnustanut miulle tekonsa. Tuli paha mieli, kun ei uskottu, vaikka sanoin, etten ole syönyt. Oli aika kurjaa olla niiden välisessä, siitä syntyneessä kiistassa kolmantena osapuolena. Hmh, ja nämä muuten olivat ne samaiset kaksi kaveria, jotka ovat myös nykyisen joulukalenterini takana eli mitään suurta eripuraa tästä ei onneksi tullut.

Omaa joulukalenteria en enää tarvitse, mutta lapsen kalenteri pitää joka vuodeksi miettiä. Poika on syntynyt 1. joulukuuta, joten kalenterikausi alkaa juuri syntymäpäivänään. Viime vuonna taisi olla suklaakalenteri, partiolaisten kuvakalenteri (vahingossa ja pakon edessä ovelta ostettu) ja lisäksi puinen joulunallen muotoinen kestokalenteri, joka täytetään itse. Nyt täyttelen kestokalenteria lähinnä suklaalla (5-vuotias ei perusta sellaisista söpöistä pikkutavaroista, joista itse pienenä tykkäsin), ja lisäksi lapsi sai kummeiltaan synttärilahjaksi Lego-kalenterin :roll: . No, ehkä muksun saa pimeänä aikana helpommin sängystä ylös aamuisin, kun on legonkiilto valmiiksi silmissä.

Eipä tullut sitten minkäännäköistä kalenteria hankittua/saatua. Tosin jokin aika sitten postissa hypistelin tovin semmoista kuvakalenteria, jossa oli nätti luminen maisema ja glitteriä. En ostanut sitä, koska se oli liian hieno luukkujen avaamiseen. Onneksi tyystin ilman kalenteria ei tarvitse joulua odottaa sillä muistin juuri ajoissa, että lempiohjelmani QI:n nettisivuilla on ollut jo parina vuonna puuhakas joulukalenteri. Aiempina vuosina on luukun takaa paljastunut valokuva ja vihje, joista pitää päätellä mikä paikka on kyseessä. Niissä on ollut todella haastaviakin juttuja, jotka on pistäneet tiedonhaun ammattilaisen taidot koetukselle. Viime vuonna en pystynyt edes osallistumaan arvontaan, koska en kerta kaikkiaan pystynyt tunnistamaan kahta paikkaa. Tämänkertaisessa kalenterissa pitää päätellä mistä ohjelman jaksosta videonpätkät ovat peräisin. Ei kauhean haastavaa die hard -fanille, mutta onpahan sentään jotain (plus mahdollisuus voittaa kiva kirja!).