Museot ja museokortti
19.09.2015
Aiemmin tällä viikolla kävin Riturin kanssa Amos Andersonin taidemuseossa. Olen käynyt täällä viimeksi Escher-näyttelyssä, josta jäi oikein hyvät kokemukset. Tämänkertainen oli sen sijaan ehkä vähän pettymys. Pyhän Teresan hurmio -näyttely oli se, mitä oikeastaan menin katsomaan, mutta en oikein jaksanut pitää mistäkään esillä olevasta. Ihan nättejä muutama, muutama kuvottava, osasta ei mitään hajua, mitä niillä yritettiin sanoa. Kyllä muhun nykytaidekin kolahtaa, mutta välillä menee kyllä kovaa ohi... ja tämä oli ehkä niitä kertoja.
Helsinki Noir oli näyttelyteknisesti ehkä kiehtovampi kuin sisällöltään: näyttely on koottu dekkariteemaisen novellin ympärille, ja kävijä saa mukaansa pienen kirjan, josta novellia voi lukea samalla kun kulkee näyttelyssä. Kiva idea, mutta en jaksanut jäädä lukemaan kuitenkin parikymmensivuista tekstiä, sen sijaan keskityin tauluihin. Kävimme museossa päiväsaikaan, joten oli vähän kiireinen fiilis, kun piti ehtiä vielä työpaikalle palaveriinkin... paremmalla ajalla voisi ehkä käydä kokeilemassa tuon uusiksi, ja novellia samalla lukien. Näyttely on paikallaan vuoden 2016 loppuun asti, joten suosittelen kyllä kokeilemaan, jos tällainen vähän erilainen taidenäyttelyrakentaminen kiinnostaa.
Tänään kävin Iivarin kanssa Tampereen Vapriikissa, joka on yksi suosikkimuseoitani Suomessa. Nyt halusin nähdä erityisesti vaihtuvan näyttelyn Suomalaiset pyhiinvaellukset keskiajalla, joka olikin oikein kiinnostava. Esineistöä oli vähänpuoleisesti, tekstiä tosin sitten senkin edestä, joten aika kului lähinnä syventyen lukemiseen. Infoähky iski vasta ihan näyttelyn lopussa, joten siinä ja siinä, oliko tekstiä liikaa. Opin kuitenkin uutta sinällään jokseenkin tutusta aiheesta, joten kannatti käydä.
Vapriikissa on monta pientä museota, joista kävimme kurkkaamassa muutaman muunkin. Vaihtuva näyttely Tunnetko tyypin esitteli fonttien historiaa ja niiden suunnittelua lyhyesti, mikä oli oikein kiinnostavaa. Opin muun muassa, että lentokenttien infotauluissa on aivan erityinen fonttinsa, jonka ansiosta numerot erottuvat jo kaukaa. :cheesy:
Kivimuseossa oli paljon hienoja kiviä ja puolijalokivia esillä, kuten myös meteoriitteja ja fossiileja. Kaikki mikä kiiltää kiinnostaa tietysti. Harmi kyllä oikeat jalokivet olivat vähemmän oikeita eli kopioita...
Iivari kurkkasi myös Jääkiekkomuseon Maskit-erikoisnäyttelyn, josta minä en ihmeemmin jaksanut kiinnostua. Luonnontieteellinen museo ei ollut uudistunut sitten viime käynnin, mutta kävelimme sen läpi hirveä, piikkisikaa ja muutamaa muuta ihmetellen kun menimme fonttinäyttelyyn. Vapriikki on vielä uudistuksen keskellä, joten odotan kiinnostuneena, mitä muuta sinne aukeaa.
Helsinki Noir oli näyttelyteknisesti ehkä kiehtovampi kuin sisällöltään: näyttely on koottu dekkariteemaisen novellin ympärille, ja kävijä saa mukaansa pienen kirjan, josta novellia voi lukea samalla kun kulkee näyttelyssä. Kiva idea, mutta en jaksanut jäädä lukemaan kuitenkin parikymmensivuista tekstiä, sen sijaan keskityin tauluihin. Kävimme museossa päiväsaikaan, joten oli vähän kiireinen fiilis, kun piti ehtiä vielä työpaikalle palaveriinkin... paremmalla ajalla voisi ehkä käydä kokeilemassa tuon uusiksi, ja novellia samalla lukien. Näyttely on paikallaan vuoden 2016 loppuun asti, joten suosittelen kyllä kokeilemaan, jos tällainen vähän erilainen taidenäyttelyrakentaminen kiinnostaa.
Tänään kävin Iivarin kanssa Tampereen Vapriikissa, joka on yksi suosikkimuseoitani Suomessa. Nyt halusin nähdä erityisesti vaihtuvan näyttelyn Suomalaiset pyhiinvaellukset keskiajalla, joka olikin oikein kiinnostava. Esineistöä oli vähänpuoleisesti, tekstiä tosin sitten senkin edestä, joten aika kului lähinnä syventyen lukemiseen. Infoähky iski vasta ihan näyttelyn lopussa, joten siinä ja siinä, oliko tekstiä liikaa. Opin kuitenkin uutta sinällään jokseenkin tutusta aiheesta, joten kannatti käydä.
Vapriikissa on monta pientä museota, joista kävimme kurkkaamassa muutaman muunkin. Vaihtuva näyttely Tunnetko tyypin esitteli fonttien historiaa ja niiden suunnittelua lyhyesti, mikä oli oikein kiinnostavaa. Opin muun muassa, että lentokenttien infotauluissa on aivan erityinen fonttinsa, jonka ansiosta numerot erottuvat jo kaukaa. :cheesy:
Kivimuseossa oli paljon hienoja kiviä ja puolijalokivia esillä, kuten myös meteoriitteja ja fossiileja. Kaikki mikä kiiltää kiinnostaa tietysti. Harmi kyllä oikeat jalokivet olivat vähemmän oikeita eli kopioita...
Iivari kurkkasi myös Jääkiekkomuseon Maskit-erikoisnäyttelyn, josta minä en ihmeemmin jaksanut kiinnostua. Luonnontieteellinen museo ei ollut uudistunut sitten viime käynnin, mutta kävelimme sen läpi hirveä, piikkisikaa ja muutamaa muuta ihmetellen kun menimme fonttinäyttelyyn. Vapriikki on vielä uudistuksen keskellä, joten odotan kiinnostuneena, mitä muuta sinne aukeaa.
20.01.2016
Ah, hyvä tietää tuo Kansallismuseon renessanssinäyttely! Pitää pistää muistiin syksyä varten. Kansallismuseossa on vielä myös Sibeliuksesta kertova näyttely maaliskuun puoliväliin asti, se on mulla listalla ja tarkoituksena käydä ennen kuin lähden maasta Lontoon museoiden äärelle. Sieltä lienee tulossa päivitystä sitten enemmänkin. 
10.02.2016
Joo, museokortti on kyllä hienoimpia tuotteita viime vuodelta, jollei jopa hienoin. En olisi todellakaan käynyt niin monta kertaa museossa ilman tätä korttia, vaikka kuinka museoista pidänkin. Aiemmin niissä kävi lähinnä ulkomailla, mutta nyt olen jotenkin "löytänyt" myös kotimaisen tarjonnan. 
Kortti menee mullakin uusintaan jahka elokuun alussa palaan Suomeen.
Kortti menee mullakin uusintaan jahka elokuun alussa palaan Suomeen.
20.03.2016
No niin, tänään pääsin korkkaamaan Lontoon museot tämän reissun osalta. Mulla on ajatuksissa ollut jo pitkään pistäytyä Greenwichin vanhalla observatoriolla, joten se oli tänään ohjelmassa. Tarkoitus oli tosiaan vain vierailla lyhyesti, ottaa muutama hassu kuva nollameridiaanin viivasta maassa ja lähteä pois, mutta yllättävän pitkä aikahan tuolla vierähti.
Muutama pettymys: toisin kuin suureen osaan Lontoon museoista, tuonne maksaa sisään, eikä edes ihan vähän. Kohtuupieni observatorio maksaa aikuisten lipulla kymmenisen puntaa, onneksi opiskelijakortilla (nyt kun mulla taas sellainen on, kiitos UCL:n, jossa jatko-opiskelijatkin kortitetaan automaattisesti) sai pienen alennuksen. Lippua vastaan pääsee observatorion sisäpihalle, jossa on se viiva maassa (ja runsaasti venäläisturisteja sen ympärillä) ja lähempää tutustumaan erilaisiin historiallisiin kaukoputkiin ja sen sellaisiin.
Erityisen mielenkiintoista - ja mitä en ennen lipun ostamista tajunnut lainkaan, sen verran huonosti mainostettu - oli pari pientä näyttelyä, jotka siis myös sisältyivät lopun hintaan. Ensimmäinen kertoi pituuspiirien määrittämisestä 1700- ja 1800-luvuilla laivasta käsin, ei mitään helppoa hommaa se! Toinen, pienempi, esittely yleisesti ajan mittaamista keskiajalta nykypäivään. Opin uutta merenkäynnistä ja navigoinnista, joten ei turha reissu.
Observatorion ympärillä on kaunis puisto, ja muutenkin paikka on viehättävä varsinkin paremmalla säällä. Greenwich on pieni kylä keskellä Lontoota, jossa sinänsä on jo nähtävää, suosittelen. Muitakin museoita on, mutta en jaksanut niihin nyt tällä kertaa eikä ollut tarkoituskaan, samoin kuuluisan Cutty Sark -purjelaivan kurkkasin vain päältäpäin. Laivaan pääsee maksua vastaan sisäänkin, se on meillä ohjelmassa jahka myös Iivari ehtii paikan päälle.
Muutama pettymys: toisin kuin suureen osaan Lontoon museoista, tuonne maksaa sisään, eikä edes ihan vähän. Kohtuupieni observatorio maksaa aikuisten lipulla kymmenisen puntaa, onneksi opiskelijakortilla (nyt kun mulla taas sellainen on, kiitos UCL:n, jossa jatko-opiskelijatkin kortitetaan automaattisesti) sai pienen alennuksen. Lippua vastaan pääsee observatorion sisäpihalle, jossa on se viiva maassa (ja runsaasti venäläisturisteja sen ympärillä) ja lähempää tutustumaan erilaisiin historiallisiin kaukoputkiin ja sen sellaisiin.
Erityisen mielenkiintoista - ja mitä en ennen lipun ostamista tajunnut lainkaan, sen verran huonosti mainostettu - oli pari pientä näyttelyä, jotka siis myös sisältyivät lopun hintaan. Ensimmäinen kertoi pituuspiirien määrittämisestä 1700- ja 1800-luvuilla laivasta käsin, ei mitään helppoa hommaa se! Toinen, pienempi, esittely yleisesti ajan mittaamista keskiajalta nykypäivään. Opin uutta merenkäynnistä ja navigoinnista, joten ei turha reissu.
Observatorion ympärillä on kaunis puisto, ja muutenkin paikka on viehättävä varsinkin paremmalla säällä. Greenwich on pieni kylä keskellä Lontoota, jossa sinänsä on jo nähtävää, suosittelen. Muitakin museoita on, mutta en jaksanut niihin nyt tällä kertaa eikä ollut tarkoituskaan, samoin kuuluisan Cutty Sark -purjelaivan kurkkasin vain päältäpäin. Laivaan pääsee maksua vastaan sisäänkin, se on meillä ohjelmassa jahka myös Iivari ehtii paikan päälle.
17.04.2016
Kävin lauantaina British Museumissa, tai osassa sitä, valitsin nimittäin ihan suosiolla vain teemat jotka haluan tällä kertaa nähdä ja jätin loput mahdollisesti myöhemmäksi. Kävin siis katsomassa Mesopotamian ja roomalaisajan Britteinsaarten näyttelyt.
Vaikka British Museum on iso ja hieno, tuli vähän sellainen olo, että New Yorkin Metropolitan on paremmin rakennettu - monet BM:n huoneet seurasivat toisiaan ilman mitään logiikkaa, kuten aikakausia, ja saman teeman esineistöä on hajallaan useammassa huoneessa ja parissa kerroksessa. Tavaraa on myös ylipäätään ihan liikaa, saleissa tulee tukkoinen olo ottamatta edes huomioon ihmismassoja - ja niitähän piisaa. Lauantai oli ilmeisen huono päivä, onneksi sisään sentään pääsi nopeasti (ja pelkällä käsilaukulla liikkeellä ollessani en joutunut edes turvatarkastukseen) ja suurin osa turisteista suunnisti ilmeisesti muumio-osastolle, minkä omasta puolestani skippasin ihan ilolla. Muumiot ja roomalaiset pylväät, ne ovat joka museossa ihan samanlaisia.
Ehkä seuraava museokohde Lontoossa on jokin taidemuseo kuitenkin.
Vaikka British Museum on iso ja hieno, tuli vähän sellainen olo, että New Yorkin Metropolitan on paremmin rakennettu - monet BM:n huoneet seurasivat toisiaan ilman mitään logiikkaa, kuten aikakausia, ja saman teeman esineistöä on hajallaan useammassa huoneessa ja parissa kerroksessa. Tavaraa on myös ylipäätään ihan liikaa, saleissa tulee tukkoinen olo ottamatta edes huomioon ihmismassoja - ja niitähän piisaa. Lauantai oli ilmeisen huono päivä, onneksi sisään sentään pääsi nopeasti (ja pelkällä käsilaukulla liikkeellä ollessani en joutunut edes turvatarkastukseen) ja suurin osa turisteista suunnisti ilmeisesti muumio-osastolle, minkä omasta puolestani skippasin ihan ilolla. Muumiot ja roomalaiset pylväät, ne ovat joka museossa ihan samanlaisia.
Ehkä seuraava museokohde Lontoossa on jokin taidemuseo kuitenkin.
