HourglassEyes | Lukupiiri | 41 viestiä | 18.12.2024
Viimeisin Eija | 24.01.2025
Museot ja museokortti
13.05.2015
Parisataa suomalaista museota on "liittoutunut" yhteen ja päästää nyt sisään vuodeksi maksettavalla museokortilla (linkki). Kortti maksaa 54e, ja kun varsinkin pääkaupunkiseudun museot helposti maksavat sen 8-12e aikuiselta, kovin monessa ei tarvitse vuoden aikana käydä saadakseen rahansa käytettyä hyvin -- ja mikä parasta, se vuosi on seuraavat 12kk, ei ole edes kalenterivuoteen sidottu.
Minä varmaan museokorttin hankin, sillä jo Helsingissä on useampi museo katsastamatta pitkään aikaan. Sitten jos vielä lähtee pääkaupungista pois, tuoa pääsee käyttämään useammassa paikassa.
Kiinnostaako tällainen kortti muita? Käyttekö ylipäätään museoissa Suomessa, vai jäävätkö ne ulkomaanmatkojen huviksi?
Minä varmaan museokorttin hankin, sillä jo Helsingissä on useampi museo katsastamatta pitkään aikaan. Sitten jos vielä lähtee pääkaupungista pois, tuoa pääsee käyttämään useammassa paikassa.
Kiinnostaako tällainen kortti muita? Käyttekö ylipäätään museoissa Suomessa, vai jäävätkö ne ulkomaanmatkojen huviksi?
Parisataa suomalaista museota on "liittoutunut" yhteen ja päästää nyt sisään vuodeksi maksettavalla museokortilla ([b][url=http://www.museot.fi/museokortti]linkki[/url][/b]). Kortti maksaa 54e, ja kun varsinkin pääkaupunkiseudun museot helposti maksavat sen 8-12e aikuiselta, kovin monessa ei tarvitse vuoden aikana käydä saadakseen rahansa käytettyä hyvin -- ja mikä parasta, se vuosi on seuraavat 12kk, ei ole edes kalenterivuoteen sidottu.
Minä varmaan museokorttin hankin, sillä jo Helsingissä on useampi museo katsastamatta pitkään aikaan. Sitten jos vielä lähtee pääkaupungista pois, tuoa pääsee käyttämään useammassa paikassa.
Kiinnostaako tällainen kortti muita? Käyttekö ylipäätään museoissa Suomessa, vai jäävätkö ne ulkomaanmatkojen huviksi?
13.05.2015
Oi että, upea juttu! Juuri nyt ei ole varaa tuohon 54 euroon, mutta kesätyöstä saa sen verran, että taidan kortin napata itsellenikin. Rakastan museoita, mutta tulee harmillisen harvoin käytyä, ja tällainen kortti varmaan potkisi sitten ainakin siihen. :smile:
Suomessa olen käynyt eniten varmaan Vapriikissa Tampereella ja Ateneumissa, joskin myös Verla Valkealassa kuuluu kestosuosikeihin - siellä ei vain ole vaihtuvaa näyttelyä, joten kolmen vuoden välein opastettu kierros riittää. Paikkana se on kylläkin sen verran kaunis, että oikeastaan kerran kesässä tulee vierailtua.
Kansallismuseo on mainio kanssa, siellä tosin olen aina hyödyntänyt niitä ilmaisia opiskelijailtoja. Kiasmaan en yleensä jaksa maksaa sisään, kun näyttelyiden taso vaihtelee niin paljon oman maun mukaan - tällaisella kortilla tulisi varmaan sielläkin käytyä useammin. Kiitos vinkistä! :heart:
Suomessa olen käynyt eniten varmaan Vapriikissa Tampereella ja Ateneumissa, joskin myös Verla Valkealassa kuuluu kestosuosikeihin - siellä ei vain ole vaihtuvaa näyttelyä, joten kolmen vuoden välein opastettu kierros riittää. Paikkana se on kylläkin sen verran kaunis, että oikeastaan kerran kesässä tulee vierailtua.
Kansallismuseo on mainio kanssa, siellä tosin olen aina hyödyntänyt niitä ilmaisia opiskelijailtoja. Kiasmaan en yleensä jaksa maksaa sisään, kun näyttelyiden taso vaihtelee niin paljon oman maun mukaan - tällaisella kortilla tulisi varmaan sielläkin käytyä useammin. Kiitos vinkistä! :heart:
Oi että, upea juttu! Juuri nyt ei ole varaa tuohon 54 euroon, mutta kesätyöstä saa sen verran, että taidan kortin napata itsellenikin. Rakastan museoita, mutta tulee harmillisen harvoin käytyä, ja tällainen kortti varmaan potkisi sitten ainakin siihen. :smile:
Suomessa olen käynyt eniten varmaan Vapriikissa Tampereella ja Ateneumissa, joskin myös Verla Valkealassa kuuluu kestosuosikeihin - siellä ei vain ole vaihtuvaa näyttelyä, joten kolmen vuoden välein opastettu kierros riittää. Paikkana se on kylläkin sen verran kaunis, että oikeastaan kerran kesässä tulee vierailtua.
Kansallismuseo on mainio kanssa, siellä tosin olen aina hyödyntänyt niitä ilmaisia opiskelijailtoja. Kiasmaan en yleensä jaksa maksaa sisään, kun näyttelyiden taso vaihtelee niin paljon oman maun mukaan - tällaisella kortilla tulisi varmaan sielläkin käytyä useammin. Kiitos vinkistä! :heart:
13.05.2015
Mä ajattelin käydä juurikin kansallismuseon kerrankin kunnolla läpi. Vaikka päivä per osasto, nyt kun ei haittaa mennä useampana päivänä. :)
Myös Sinebrychoffin taidemuseossa voisi pitkästä aikaa käydä, ja miksei Ateneumissakin.
Myös Sinebrychoffin taidemuseossa voisi pitkästä aikaa käydä, ja miksei Ateneumissakin.
Mä ajattelin käydä juurikin kansallismuseon kerrankin kunnolla läpi. Vaikka päivä per osasto, nyt kun ei haittaa mennä useampana päivänä. :)
Myös Sinebrychoffin taidemuseossa voisi pitkästä aikaa käydä, ja miksei Ateneumissakin.
13.05.2015
Puolikuu
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
Museoita on kyllä tullut koluttua paljonkin, Kiasmassakin olen käynyt useamman kerran, vaikka en edes ole erityisen kiinnostunut nykytaiteesta. Espoon modernin taiteen museossa olen käynyt katsomassa monia hienoja näyttelyitä: joskus vuosia sitten Salvador Dalia, Claude Moneta ja viimeisimpänä Birger Kaipiaista. Suosikkini, johon aina palaan, on Helsingin luonnontieteellinen museo. Voittaa mielestäni jopa New Yorkin ja Pietarin vastaavat, vaikka onkin pienempi ja eläimiä vähemmän. Luomuksen dioraamat ovat todella kauniita ja huolella tehtyjä kokonaisuuksia.
Matkoilla ollessa on aina pakko käydä muutama museo katsastamassa. Viime kesänä kävin Prahassa KGB-museossa, mikä oli ehdottomasti hauskin museokokemukseni. Itse museo oli hyvin pieni ja sitä piti venäläinen, alaansa selvästi intohimolla suhtautuva mies. Siellä sitten hänen johdollaan katseltiin KGB:n mielikuvituksellisia tappovälineitä ja omistaja piti hyvin huolen, ettei keltään jää näkemättä ”Don’t miss, don’t miss!” Sen sijaan, niin hieno, kuin Prahan linna miljöönä olikin, museona lähinnä puuduttava.
Museokorttiin tuskin investoin, sillä nyt ei jotenkin edes ole erityisemmin inspiraatiota museoissa käymiseen.
Matkoilla ollessa on aina pakko käydä muutama museo katsastamassa. Viime kesänä kävin Prahassa KGB-museossa, mikä oli ehdottomasti hauskin museokokemukseni. Itse museo oli hyvin pieni ja sitä piti venäläinen, alaansa selvästi intohimolla suhtautuva mies. Siellä sitten hänen johdollaan katseltiin KGB:n mielikuvituksellisia tappovälineitä ja omistaja piti hyvin huolen, ettei keltään jää näkemättä ”Don’t miss, don’t miss!” Sen sijaan, niin hieno, kuin Prahan linna miljöönä olikin, museona lähinnä puuduttava.
Museokorttiin tuskin investoin, sillä nyt ei jotenkin edes ole erityisemmin inspiraatiota museoissa käymiseen.
Museoita on kyllä tullut koluttua paljonkin, Kiasmassakin olen käynyt useamman kerran, vaikka en edes ole erityisen kiinnostunut nykytaiteesta. Espoon modernin taiteen museossa olen käynyt katsomassa monia hienoja näyttelyitä: joskus vuosia sitten Salvador Dalia, Claude Moneta ja viimeisimpänä Birger Kaipiaista. Suosikkini, johon aina palaan, on Helsingin luonnontieteellinen museo. Voittaa mielestäni jopa New Yorkin ja Pietarin vastaavat, vaikka onkin pienempi ja eläimiä vähemmän. Luomuksen dioraamat ovat todella kauniita ja huolella tehtyjä kokonaisuuksia.
Matkoilla ollessa on aina pakko käydä muutama museo katsastamassa. Viime kesänä kävin Prahassa KGB-museossa, mikä oli ehdottomasti hauskin museokokemukseni. Itse museo oli hyvin pieni ja sitä piti venäläinen, alaansa selvästi intohimolla suhtautuva mies. Siellä sitten hänen johdollaan katseltiin KGB:n mielikuvituksellisia tappovälineitä ja omistaja piti hyvin huolen, ettei keltään jää näkemättä ”Don’t miss, don’t miss!” Sen sijaan, niin hieno, kuin Prahan linna miljöönä olikin, museona lähinnä puuduttava.
Museokorttiin tuskin investoin, sillä nyt ei jotenkin edes ole erityisemmin inspiraatiota museoissa käymiseen.
18.05.2015
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Me olemme harkineet tuollaisten korttien ostoa ja nyt kun kurkkasin, että mitä museoita siihen kuuluu, tuli ostamisesta lähes pakko. Kyllä siellä sen verran paljon oli mielenkiintoisia muesoita (sekä uusia että jo tuttuja), että pitää ottaa oikein asiakseen kesälomalla vierailla useammassakin. Ja esimerkiksi Ateneumissa kokoelmat vaihtuvat parikin kertaa vuodessa, joten siellä voi käydä useamminkin.
Ja onhan tuollaisen kortin ostaminen hyvä asia muutenkin, tuetaan ideaa. Materiaalikuluttamisen sijaan on hyvä välillä kuluttaa kulttuuria.
Olen aina pitänyt Ateneumista. Rakennus on hieno ja maalaukset pääsevät hyvin esiin. Kävimme jokin aika sitten katsomassa Tuusulajärven taiteilijoista kertovan näyttelyn, joka oli hieno ja valaiseva kokemus. Myös Tove Jansson -näyttely oli hauska. Helsingin Luonnontieteellinen museo on ihan näyttävä ja Kansallismuseoon liittyy hyviä muistoja. Muuten Helsingin museot ovat jääneet aika tuntemattomiksi. Tällainen museokortti vähentää kynnystä lähteä penkomaan museotarjontaa täällä pääkaupunkiseudulla.
Ulkomailla tulee aina käytyä jossain museossa. Pitäisi vain osata valita ne siten, että ei esimerkiksi yhtenä päivänä satu katselemaan pelkästään vanhoja ruukunpalasia tai pylväiden kappaleita (kuten kävi Roomassa: puuduttavaa...) tai maalauksia maalauksien perään (Wien; tuntui kuin silmät olisivat sulaneet). Vain harvasta museosta on jäänyt jokin selvä muistijälki, hyvällä tai pahalla. British Museum on aivan käsittämättömän hieno paikka, jossa ei tarvitse katsoa ihan jokaista esinettä. Sitten taas toisaalta Tate Modern oli täynnä sellaisia taideteoksia, joita en vaan ymmärrä. Tympeää kiertää museota, josta ei saa mitään irti, ei edes esteettistä mielihyvää. Siitä huolimatta joka kerta ulkomailla ollessa haluan mennä museoihin, kulttuurinnälkä on kuitenkin suuri.
Ja onhan tuollaisen kortin ostaminen hyvä asia muutenkin, tuetaan ideaa. Materiaalikuluttamisen sijaan on hyvä välillä kuluttaa kulttuuria.
Olen aina pitänyt Ateneumista. Rakennus on hieno ja maalaukset pääsevät hyvin esiin. Kävimme jokin aika sitten katsomassa Tuusulajärven taiteilijoista kertovan näyttelyn, joka oli hieno ja valaiseva kokemus. Myös Tove Jansson -näyttely oli hauska. Helsingin Luonnontieteellinen museo on ihan näyttävä ja Kansallismuseoon liittyy hyviä muistoja. Muuten Helsingin museot ovat jääneet aika tuntemattomiksi. Tällainen museokortti vähentää kynnystä lähteä penkomaan museotarjontaa täällä pääkaupunkiseudulla.
Ulkomailla tulee aina käytyä jossain museossa. Pitäisi vain osata valita ne siten, että ei esimerkiksi yhtenä päivänä satu katselemaan pelkästään vanhoja ruukunpalasia tai pylväiden kappaleita (kuten kävi Roomassa: puuduttavaa...) tai maalauksia maalauksien perään (Wien; tuntui kuin silmät olisivat sulaneet). Vain harvasta museosta on jäänyt jokin selvä muistijälki, hyvällä tai pahalla. British Museum on aivan käsittämättömän hieno paikka, jossa ei tarvitse katsoa ihan jokaista esinettä. Sitten taas toisaalta Tate Modern oli täynnä sellaisia taideteoksia, joita en vaan ymmärrä. Tympeää kiertää museota, josta ei saa mitään irti, ei edes esteettistä mielihyvää. Siitä huolimatta joka kerta ulkomailla ollessa haluan mennä museoihin, kulttuurinnälkä on kuitenkin suuri.
Me olemme harkineet tuollaisten korttien ostoa ja nyt kun kurkkasin, että mitä museoita siihen kuuluu, tuli ostamisesta lähes pakko. Kyllä siellä sen verran paljon oli mielenkiintoisia muesoita (sekä uusia että jo tuttuja), että pitää ottaa oikein asiakseen kesälomalla vierailla useammassakin. Ja esimerkiksi [b]Ateneumissa[/b] kokoelmat vaihtuvat parikin kertaa vuodessa, joten siellä voi käydä useamminkin.
Ja onhan tuollaisen kortin ostaminen hyvä asia muutenkin, tuetaan ideaa. Materiaalikuluttamisen sijaan on hyvä välillä kuluttaa kulttuuria.
Olen aina pitänyt Ateneumista. Rakennus on hieno ja maalaukset pääsevät hyvin esiin. Kävimme jokin aika sitten katsomassa Tuusulajärven taiteilijoista kertovan näyttelyn, joka oli hieno ja valaiseva kokemus. Myös Tove Jansson -näyttely oli hauska. [b]Helsingin Luonnontieteellinen museo[/b] on ihan näyttävä ja [b]Kansallismuseoon[/b] liittyy hyviä muistoja. Muuten Helsingin museot ovat jääneet aika tuntemattomiksi. Tällainen museokortti vähentää kynnystä lähteä penkomaan museotarjontaa täällä pääkaupunkiseudulla.
Ulkomailla tulee aina käytyä jossain museossa. Pitäisi vain osata valita ne siten, että ei esimerkiksi yhtenä päivänä satu katselemaan pelkästään vanhoja ruukunpalasia tai pylväiden kappaleita (kuten kävi Roomassa: puuduttavaa...) tai maalauksia maalauksien perään (Wien; tuntui kuin silmät olisivat sulaneet). Vain harvasta museosta on jäänyt jokin selvä muistijälki, hyvällä tai pahalla. [b]British Museum[/b] on aivan käsittämättömän hieno paikka, jossa ei tarvitse katsoa ihan jokaista esinettä. Sitten taas toisaalta [b]Tate Modern[/b] oli täynnä sellaisia taideteoksia, joita en vaan ymmärrä. Tympeää kiertää museota, josta ei saa mitään irti, ei edes esteettistä mielihyvää. Siitä huolimatta joka kerta ulkomailla ollessa haluan mennä museoihin, kulttuurinnälkä on kuitenkin suuri.
18.05.2015
Luonnontieteellinen museo ei ikävä kyllä ole mukana museokortissa, kuten ei ole turisteille markkinoitavassa Helsinki-kortissakaan. Kansallismuseo onneksi on, sen kokoelma on niin iso, että koko paikan läpikäymiseen huolella voi käyttää useammankin päivän.
Suosittelen myös kesämatkaa Turkuun ja museoihin, jos ostaa tuon kortin. Aboa vetus kuuluu korttiin, se on erittäin hieno museo: käytännössä pääsee sisään arkeologisiin kaivauksiin ja keskiaikaiseen Turun kaupunkiin. Museo on kesäisin auki aika hyvin, kun kaivajat ovat lomilla... Myös Turun linna kuuluu korttiin, sitä toki voi aina suositella. :cheesy:
Suosittelen myös kesämatkaa Turkuun ja museoihin, jos ostaa tuon kortin. Aboa vetus kuuluu korttiin, se on erittäin hieno museo: käytännössä pääsee sisään arkeologisiin kaivauksiin ja keskiaikaiseen Turun kaupunkiin. Museo on kesäisin auki aika hyvin, kun kaivajat ovat lomilla... Myös Turun linna kuuluu korttiin, sitä toki voi aina suositella. :cheesy:
Luonnontieteellinen museo ei ikävä kyllä ole mukana museokortissa, kuten ei ole turisteille markkinoitavassa Helsinki-kortissakaan. Kansallismuseo onneksi on, sen kokoelma on niin iso, että koko paikan läpikäymiseen huolella voi käyttää useammankin päivän.
Suosittelen myös kesämatkaa Turkuun ja museoihin, jos ostaa tuon kortin. Aboa vetus kuuluu korttiin, se on erittäin hieno museo: käytännössä pääsee sisään arkeologisiin kaivauksiin ja keskiaikaiseen Turun kaupunkiin. Museo on kesäisin auki aika hyvin, kun kaivajat ovat lomilla... Myös Turun linna kuuluu korttiin, sitä toki voi aina suositella. :cheesy:
03.06.2015
Hankin museokorttini tänään ja kävin saman tien tutustumassa Kansallismuseon Uskontojen maailma -näyttelyyn, joka sulkeutuu ensi viikolla. Kannatti, sillä pienehkö näyttely oli hyvin rakennettu ja jonkin verran sisälsi uutta tietoa myös minulle. Kansallismuseota tekisi mieli koluta lisääkin, sillä viimeisestä pidemmästä vierailusta on aikaa, mutta onneksi museokortti antaa nyt mahdollisuuden tutustua paikkaan pienissä paloissa ilman kiirettä.
Hankin museokorttini tänään ja kävin saman tien tutustumassa Kansallismuseon Uskontojen maailma -näyttelyyn, joka sulkeutuu ensi viikolla. Kannatti, sillä pienehkö näyttely oli hyvin rakennettu ja jonkin verran sisälsi uutta tietoa myös minulle. Kansallismuseota tekisi mieli koluta lisääkin, sillä viimeisestä pidemmästä vierailusta on aikaa, mutta onneksi museokortti antaa nyt mahdollisuuden tutustua paikkaan pienissä paloissa ilman kiirettä.
15.06.2015
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Mekin hankittiin museokortit ja korkattiin ne viime vkloppuna Tampereen Vapriikissa. Ajattelin huvin vuoksi pitää kirjaa siitä, että kuinka paljon pääsylippuihin menisi muuten rahaa, ellei olisi museokorttia käytössä. Toki se on biaksinen tutkimus, koska nyt kun on museokortti, tulee käytyä herkemmin museoissa kuin muuten tulisi.
Vapriikki on miellyttävä paikka vierailla. Aina kun olen siellä käynyt, siellä on tarpeeksi vähän porukkaa, että ei ala ihmispaljous ahdistaa. Vaihtuvana näyttelynä oli Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla, joka oli tavallaan ihan hauska näyttely.
Vapriikki on miellyttävä paikka vierailla. Aina kun olen siellä käynyt, siellä on tarpeeksi vähän porukkaa, että ei ala ihmispaljous ahdistaa. Vaihtuvana näyttelynä oli Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla, joka oli tavallaan ihan hauska näyttely.
Mekin hankittiin museokortit ja korkattiin ne viime vkloppuna Tampereen Vapriikissa. Ajattelin huvin vuoksi pitää kirjaa siitä, että kuinka paljon pääsylippuihin menisi muuten rahaa, ellei olisi museokorttia käytössä. Toki se on biaksinen tutkimus, koska nyt kun on museokortti, tulee käytyä herkemmin museoissa kuin muuten tulisi.
Vapriikki on miellyttävä paikka vierailla. Aina kun olen siellä käynyt, siellä on tarpeeksi vähän porukkaa, että ei ala ihmispaljous ahdistaa. Vaihtuvana näyttelynä oli Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla, joka oli tavallaan ihan hauska näyttely.
15.06.2015
EmelieVaihtuvana näyttelynä oli Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla, joka oli tavallaan ihan hauska näyttely.Panin merkille myös, että tällainen on, ja vaikutti kiinnostavalta. Varmaan loppukesästä täytyy käydä Tampereella. Vapriikin vaihtuvat näyttelyt ovat yleensä pienehköjä, mutta todella hyvin suunniteltuja ja rakennettuja, joten sinällään ne on helppo vilkaista lyhyessäkin ajassa. Pysyvät näyttelyt olen nähnyt jo aika monta kertaa.
Ja oli siellä jonoa terrakottasotilaiden aikaan, mutta en kieltämättä muulloin ole havainnut. :wink:
P.s. Jos jotakuta kiinnostavat Ainola, Ahola, yms. taiteilijapaikat Järvenpäässä ja Tuusulan Rantatiellä, voisin harkita ottavani auton ja ajavani siihen suuntaan joku kesäinen viikonloppu... Eli seuraan saa liittyä.
[quote=Emelie]Vaihtuvana näyttelynä oli Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla, joka oli tavallaan ihan hauska näyttely. [/quote]
Panin merkille myös, että tällainen on, ja vaikutti kiinnostavalta. Varmaan loppukesästä täytyy käydä Tampereella. Vapriikin vaihtuvat näyttelyt ovat yleensä pienehköjä, mutta todella hyvin suunniteltuja ja rakennettuja, joten sinällään ne on helppo vilkaista lyhyessäkin ajassa. Pysyvät näyttelyt olen nähnyt jo aika monta kertaa.
Ja oli siellä jonoa terrakottasotilaiden aikaan, mutta en kieltämättä muulloin ole havainnut. :wink:
P.s. Jos jotakuta kiinnostavat Ainola, Ahola, yms. taiteilijapaikat Järvenpäässä ja Tuusulan Rantatiellä, voisin harkita ottavani auton ja ajavani siihen suuntaan joku kesäinen viikonloppu... Eli seuraan saa liittyä.
15.06.2015
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
^ Tuo näytttely oli kyllä pieni, me katsottiin se läpi 45 minuutissa, kun me luettiin ihan jokainen juttu ja pysähdyttiin välillä keskustelemaan. Ei sinänsä, ei sen nyt isompi olisi tarvinnut ollakaan, mutta nyt tuntui että asiakokonaisuuteen raavittiin kokoon ihan kaikki mitä löytyi. Piti oikein hämmästellä sitä, että omalta kotipaikkakunnaltani oli jopa 2 esinettä näytillä. Hämmentävää.
Vapriikin Luonnontieteellisen museo oli kyllä kanssa kiva, me kuljettiin se läpi sen enempää juttuja lueskelematta. Tilannekuvat(?), ne joissa on lavastettu tilanteita, ovat hienoja, näyttävät miten luonto toimii eri tilanteissa. Se tilannekuva, jossa kerrottiin miten ihminen on osa luontoa, oli hiukan creepy: maatunut ihminen (tai no, ihmisen luuranko) keskellä metsää. Se, miten tämän tilanteen ihminen oli päätynyt metsään maatumaan, pystyi päättelemään luurangon lähellä olevasta kaljatölkistä.. :tongue:
DynJa oli siellä jonoa terrakottasotilaiden aikaan, mutta en kieltämättä muulloin ole havainnut. :wink:Haha! No joo myönnetään, silloin oli enemmän porukkaa, mutta siltikään ei ollut jonoksi asti. Ei ainakaan silloin kun me käytiin siellä. :)
Vapriikin Luonnontieteellisen museo oli kyllä kanssa kiva, me kuljettiin se läpi sen enempää juttuja lueskelematta. Tilannekuvat(?), ne joissa on lavastettu tilanteita, ovat hienoja, näyttävät miten luonto toimii eri tilanteissa. Se tilannekuva, jossa kerrottiin miten ihminen on osa luontoa, oli hiukan creepy: maatunut ihminen (tai no, ihmisen luuranko) keskellä metsää. Se, miten tämän tilanteen ihminen oli päätynyt metsään maatumaan, pystyi päättelemään luurangon lähellä olevasta kaljatölkistä.. :tongue:
^ Tuo näytttely oli kyllä pieni, me katsottiin se läpi 45 minuutissa, kun me luettiin ihan jokainen juttu ja pysähdyttiin välillä keskustelemaan. Ei sinänsä, ei sen nyt isompi olisi tarvinnut ollakaan, mutta nyt tuntui että asiakokonaisuuteen raavittiin kokoon ihan kaikki mitä löytyi. Piti oikein hämmästellä sitä, että omalta kotipaikkakunnaltani oli jopa 2 esinettä näytillä. Hämmentävää.
[quote=Dyn]Ja oli siellä jonoa terrakottasotilaiden aikaan, mutta en kieltämättä muulloin ole havainnut. :wink:[/quote]
Haha! No joo myönnetään, silloin oli enemmän porukkaa, mutta siltikään ei ollut jonoksi asti. Ei ainakaan silloin kun me käytiin siellä. :)
Vapriikin Luonnontieteellisen museo oli kyllä kanssa kiva, me kuljettiin se läpi sen enempää juttuja lueskelematta. Tilannekuvat(?), ne joissa on lavastettu tilanteita, ovat hienoja, näyttävät miten luonto toimii eri tilanteissa. Se tilannekuva, jossa kerrottiin miten ihminen on osa luontoa, oli hiukan creepy: maatunut ihminen (tai no, ihmisen luuranko) keskellä metsää. Se, miten tämän tilanteen ihminen oli päätynyt metsään maatumaan, pystyi päättelemään luurangon lähellä olevasta kaljatölkistä.. :tongue:
20.06.2015
Kävin eilen Metropolitan Museum of Artissa eli NYCin ikiomassa British Museum -vastineessa. Samaan tapaan tästäkin jättimuseosta löytyi muumioita, pylväänpätkiä ja muuta maailmalta roudattua kamaa.
Kiinnostavampaa oli Amerikan taiteen siipi, joka tosin kattoi lähinnä sangen nationalistista kansallisromantiikkaa. Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuria, esineistöä ja lasi-ikkunoita oli esillä kivasti, jopa yhden museon sisään rakennetun huoneen verran. Tutustuin tyyppiin Chicagossa, ja olen siitä lähtien fanittanut varsinkin Wrightin ikkunoita. Tiffany's-huone oli myös hieno.
Eurooppalaisen taiteen puolella viihdyin myös pitkään, kokoelma oli "ihan kiva" mutta Art Institute of Chicagon jälkeen laimean oloinen. 1800- ja 1900-lukujen taiteessa oli ihan kiinnostavia nimiä esillä, mutta koska olen Chicagon Monetit olivat parempia (ja Pollockit isompia), ei voi nyt kuin sanoa, että Metropolitan hävisi tämän vertailun.
Keskiajan ja 1700-luvun teemahuoneet lähinnä kävelin läpi, mutta ne oli ihan hauskasti rakennettu ja varmasti kiinnostavia sellaiselle, jotka eivät tällaisia sisustuksia ole aiemmin nähneet. Jos on käynyt yhtään museoita Euroopassa, juuri mitään uutta ei kuitenkaan tule vastaan. Miekkoja ja musketteja oli mukavasti esillä, monet erittäin tyylikkäitä ja yksityiskohtaisia. Valokuvaamaan niitä ei tosin oikein lasin läpi ikinä pysty.
Erikoisnäyttelynä oli Kiina-aiheinen näyttely, joka oli rakennettu hyvin ja kiinnostavasti, ja jossa oli mukana mm. Kiinan kulttuurista vaikutteita saaneita haute couture -luomuksia. Joistakin 20-luvun mekoista olisi ollut kiva nähdä myös hintalaput, varmaankin museoimisen arvoisia nekin. Tässä vaiheessa jalkani olivat kuitenkin jo niin rikki ja poikki, että lähinnä vilkuilin. Erikoisnäyttely toki kiinnosti muutakin yleisöä huomattavasti enemmän kuin maalaustaide, joten en jaksanut enkä viitsinyt jäädä jalkoihin.
Kaiken kaikkiaan Metropolitan lankeaa kategoriaan liian isot museot, jotta siitä saisi päivässä kaikkea irti, mutta hyvin päivä kului eikä korkeahko pääsymaksu enää iltapäivästä tuntunut hukkaan heitetyltä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti varata se koko päivä.
Kiinnostavampaa oli Amerikan taiteen siipi, joka tosin kattoi lähinnä sangen nationalistista kansallisromantiikkaa. Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuria, esineistöä ja lasi-ikkunoita oli esillä kivasti, jopa yhden museon sisään rakennetun huoneen verran. Tutustuin tyyppiin Chicagossa, ja olen siitä lähtien fanittanut varsinkin Wrightin ikkunoita. Tiffany's-huone oli myös hieno.
Eurooppalaisen taiteen puolella viihdyin myös pitkään, kokoelma oli "ihan kiva" mutta Art Institute of Chicagon jälkeen laimean oloinen. 1800- ja 1900-lukujen taiteessa oli ihan kiinnostavia nimiä esillä, mutta koska olen Chicagon Monetit olivat parempia (ja Pollockit isompia), ei voi nyt kuin sanoa, että Metropolitan hävisi tämän vertailun.
Keskiajan ja 1700-luvun teemahuoneet lähinnä kävelin läpi, mutta ne oli ihan hauskasti rakennettu ja varmasti kiinnostavia sellaiselle, jotka eivät tällaisia sisustuksia ole aiemmin nähneet. Jos on käynyt yhtään museoita Euroopassa, juuri mitään uutta ei kuitenkaan tule vastaan. Miekkoja ja musketteja oli mukavasti esillä, monet erittäin tyylikkäitä ja yksityiskohtaisia. Valokuvaamaan niitä ei tosin oikein lasin läpi ikinä pysty.
Erikoisnäyttelynä oli Kiina-aiheinen näyttely, joka oli rakennettu hyvin ja kiinnostavasti, ja jossa oli mukana mm. Kiinan kulttuurista vaikutteita saaneita haute couture -luomuksia. Joistakin 20-luvun mekoista olisi ollut kiva nähdä myös hintalaput, varmaankin museoimisen arvoisia nekin. Tässä vaiheessa jalkani olivat kuitenkin jo niin rikki ja poikki, että lähinnä vilkuilin. Erikoisnäyttely toki kiinnosti muutakin yleisöä huomattavasti enemmän kuin maalaustaide, joten en jaksanut enkä viitsinyt jäädä jalkoihin.
Kaiken kaikkiaan Metropolitan lankeaa kategoriaan liian isot museot, jotta siitä saisi päivässä kaikkea irti, mutta hyvin päivä kului eikä korkeahko pääsymaksu enää iltapäivästä tuntunut hukkaan heitetyltä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti varata se koko päivä.
Kävin eilen Metropolitan Museum of Artissa eli NYCin ikiomassa British Museum -vastineessa. Samaan tapaan tästäkin jättimuseosta löytyi muumioita, pylväänpätkiä ja muuta maailmalta roudattua kamaa.
Kiinnostavampaa oli Amerikan taiteen siipi, joka tosin kattoi lähinnä sangen nationalistista kansallisromantiikkaa. Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuria, esineistöä ja lasi-ikkunoita oli esillä kivasti, jopa yhden museon sisään rakennetun huoneen verran. Tutustuin tyyppiin Chicagossa, ja olen siitä lähtien fanittanut varsinkin Wrightin ikkunoita. Tiffany's-huone oli myös hieno.
Eurooppalaisen taiteen puolella viihdyin myös pitkään, kokoelma oli "ihan kiva" mutta Art Institute of Chicagon jälkeen laimean oloinen. 1800- ja 1900-lukujen taiteessa oli ihan kiinnostavia nimiä esillä, mutta koska olen Chicagon Monetit olivat parempia (ja Pollockit isompia), ei voi nyt kuin sanoa, että Metropolitan hävisi tämän vertailun.
Keskiajan ja 1700-luvun teemahuoneet lähinnä kävelin läpi, mutta ne oli ihan hauskasti rakennettu ja varmasti kiinnostavia sellaiselle, jotka eivät tällaisia sisustuksia ole aiemmin nähneet. Jos on käynyt yhtään museoita Euroopassa, juuri mitään uutta ei kuitenkaan tule vastaan. Miekkoja ja musketteja oli mukavasti esillä, monet erittäin tyylikkäitä ja yksityiskohtaisia. Valokuvaamaan niitä ei tosin oikein lasin läpi ikinä pysty.
Erikoisnäyttelynä oli Kiina-aiheinen näyttely, joka oli rakennettu hyvin ja kiinnostavasti, ja jossa oli mukana mm. Kiinan kulttuurista vaikutteita saaneita haute couture -luomuksia. Joistakin 20-luvun mekoista olisi ollut kiva nähdä myös hintalaput, varmaankin museoimisen arvoisia nekin. Tässä vaiheessa jalkani olivat kuitenkin jo niin rikki ja poikki, että lähinnä vilkuilin. Erikoisnäyttely toki kiinnosti muutakin yleisöä huomattavasti enemmän kuin maalaustaide, joten en jaksanut enkä viitsinyt jäädä jalkoihin.
Kaiken kaikkiaan Metropolitan lankeaa kategoriaan liian isot museot, jotta siitä saisi päivässä kaikkea irti, mutta hyvin päivä kului eikä korkeahko pääsymaksu enää iltapäivästä tuntunut hukkaan heitetyltä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti varata se koko päivä.
20.06.2015
Tuossa paikassa haluaisin käydä itsekin, mutta välimatka on niin kovin pitkä, että se jää luultavasti vain haaveeksi. Met museumilla on onneksi kuitenkin älyttömän hieno nettigalleria, missä on tullut katseltua monet kerrat etenkin japanitavaraa. Tuossa esimerkkejä heidän huikeista Tsuba-kokoelmistaan. http://www.metmuseum.org/search-results?ft=tsuba&x=4&y=9&rpp=100&pg=2
Toinen oikein hyvä virtuaalisestikin toimiva museo on Bostonin Museum of Fine Arts. http://www.mfa.org/ Sieltä löytyy huikea määrä vieläkin tarkempia lähikuvia milloin mistäkin aarteista, kunhan hoksaa käyttää sopivia hakusanoja. Itse olen tarkastellut pääasiassa eurooppalaisiin ja aasialaisiin teräaseisiin liittyvää esineistöä, mutta eiköhän kummastakin paikasta löydy monenenlaista muutakin.
Harmi kun Eremitaasista ei ole tehty niin hyvää nettiversiota. Vietin siellä noin 6 tuntia joskus opiskeluaikoina lähes kymmenen vuotta sitten ja suorastaan häkellyin siitä suunnattomasta esinemäärästä ja töiden korkeasta laadusta. Esimerkiksi pelkkä käytävän varrella ollut esitteitä täynnä oleva pikkupöytäkin saattoi olla joku huikea mestariteos, minkä koko yläpinta on monimutkaisen mikromosaiikkina toteutetun maisemakuvan peitossa.
Heh.. Bongasin yhden semmoisen ihan sattumalta, kun yritin löytää englanninkielistä esitettä monen muun maan kielisten seasta. :cheesy:
Myös Eremitaasin kaupan kirjavalikoima oli yksi laajimpia mitä olen museoissa ikinä nähnyt.
Toinen oikein hyvä virtuaalisestikin toimiva museo on Bostonin Museum of Fine Arts. http://www.mfa.org/ Sieltä löytyy huikea määrä vieläkin tarkempia lähikuvia milloin mistäkin aarteista, kunhan hoksaa käyttää sopivia hakusanoja. Itse olen tarkastellut pääasiassa eurooppalaisiin ja aasialaisiin teräaseisiin liittyvää esineistöä, mutta eiköhän kummastakin paikasta löydy monenenlaista muutakin.
Harmi kun Eremitaasista ei ole tehty niin hyvää nettiversiota. Vietin siellä noin 6 tuntia joskus opiskeluaikoina lähes kymmenen vuotta sitten ja suorastaan häkellyin siitä suunnattomasta esinemäärästä ja töiden korkeasta laadusta. Esimerkiksi pelkkä käytävän varrella ollut esitteitä täynnä oleva pikkupöytäkin saattoi olla joku huikea mestariteos, minkä koko yläpinta on monimutkaisen mikromosaiikkina toteutetun maisemakuvan peitossa.
Heh.. Bongasin yhden semmoisen ihan sattumalta, kun yritin löytää englanninkielistä esitettä monen muun maan kielisten seasta. :cheesy:
Myös Eremitaasin kaupan kirjavalikoima oli yksi laajimpia mitä olen museoissa ikinä nähnyt.
Tuossa paikassa haluaisin käydä itsekin, mutta välimatka on niin kovin pitkä, että se jää luultavasti vain haaveeksi. Met museumilla on onneksi kuitenkin älyttömän hieno nettigalleria, missä on tullut katseltua monet kerrat etenkin japanitavaraa. Tuossa esimerkkejä heidän huikeista Tsuba-kokoelmistaan. http://www.metmuseum.org/search-results?ft=tsuba&x=4&y=9&rpp=100&pg=2
Toinen oikein hyvä virtuaalisestikin toimiva museo on Bostonin Museum of Fine Arts. http://www.mfa.org/ Sieltä löytyy huikea määrä vieläkin tarkempia lähikuvia milloin mistäkin aarteista, kunhan hoksaa käyttää sopivia hakusanoja. Itse olen tarkastellut pääasiassa eurooppalaisiin ja aasialaisiin teräaseisiin liittyvää esineistöä, mutta eiköhän kummastakin paikasta löydy monenenlaista muutakin.
Harmi kun Eremitaasista ei ole tehty niin hyvää nettiversiota. Vietin siellä noin 6 tuntia joskus opiskeluaikoina lähes kymmenen vuotta sitten ja suorastaan häkellyin siitä suunnattomasta esinemäärästä ja töiden korkeasta laadusta. Esimerkiksi pelkkä käytävän varrella ollut esitteitä täynnä oleva pikkupöytäkin saattoi olla joku huikea mestariteos, minkä koko yläpinta on monimutkaisen mikromosaiikkina toteutetun maisemakuvan peitossa.
Heh.. Bongasin yhden semmoisen ihan sattumalta, kun yritin löytää englanninkielistä esitettä monen muun maan kielisten seasta. :cheesy:
Myös Eremitaasin kaupan kirjavalikoima oli yksi laajimpia mitä olen museoissa ikinä nähnyt.
20.06.2015
FreakyMikeMyös Eremitaasin kaupan kirjavalikoima oli yksi laajimpia mitä olen museoissa ikinä nähnyt.Hiplasin myös pitkään useampaa kirjaa Metin kirjakaupassa. Oli vaikka mitä kiinnostavaa, mutta ei yhtä sellaista tiettyä, jolle olisin voinut uhrata arvokkaat grammat matkalaukkuni painosta. Matkamuistoesineet jäivät siis pariin magneettiin.
Koska huomaan ensisijaisesti katselevani maalauksia ja kuvataidetta noin muutenkin, täytyy varmaan tällä reissulla vielä ottaa MoMA yhteen päivään. Tuskin sekään on silti museo, josta näkee muuta kuin pintavilkaisuin yhdessä päivässä.
[quote=FreakyMike]Myös Eremitaasin kaupan kirjavalikoima oli yksi laajimpia mitä olen museoissa ikinä nähnyt. [/quote]
Hiplasin myös pitkään useampaa kirjaa Metin kirjakaupassa. Oli vaikka mitä kiinnostavaa, mutta ei yhtä sellaista tiettyä, jolle olisin voinut uhrata arvokkaat grammat matkalaukkuni painosta. Matkamuistoesineet jäivät siis pariin magneettiin.
Koska huomaan ensisijaisesti katselevani maalauksia ja kuvataidetta noin muutenkin, täytyy varmaan tällä reissulla vielä ottaa MoMA yhteen päivään. Tuskin sekään on silti museo, josta näkee muuta kuin pintavilkaisuin yhdessä päivässä.
22.06.2015
Tänään oli sitten vuorossa MoMA eli Museum of Modern Art. Tätä olin odottanut eniten, ja odotuksiin nähden ehkä hienoinen pettymys: paikan kiersi läpi nopeasti - tai ainakin nopeammin kuin Metropolitanin, onkohan tämä nyt vähän värittänyt kokemuksiani.
MoMA on järjestetty hyvin selkeästi useaan eri kerrokseen teemoittain ja edelleen huoneisiin vuosikymmenien mukaan. Esittelytekstejä ei ole paljon, mutta ne tiivistävät kunkin huoneen osalta oleellisen. Myös kustakin työstä on jonkin verran tarinaa - näitä en tosin enimmäkseen jaksanut jäädä lukemaan kuin ihan muutamasta työstä. Voisi kuvitella, että tällä tavalla museo avautuu taidetta vähemmänkin tuntemattomalle. Mun kiinnostuksen kohteeksi jäi spottailla taidehissasta tuttuja tauluja. Se näissä "ison maailman" museoissa on hauskaa, että aina tulee monta tuttua työtä vastaan.
Hienointa oli nähdä Warholin tomaattikeittopurkit ja Marilynit livenä. Myös isoimmat koskaan näkemäni Monetin lumpeet ja useampi iso Matisse olivat ihan kokemisen arvoisia. Picassoa oli yksinkertaisesti liikaa suhteessa muihin taiteilijoihin, kun ei tämä oikeasti ole mikään Picasso-museo. Metin ja MoAN kokoelmat Van Goghista sen sijaan voisi hyvin yhdistää, lopputulos olisi parempi kuin kumpikaan yksin. Mondrianin ruudukot ja muutama muu abstraktimman puolen työ oli myös kiva nähdä, ja niiden luona oli vähemmän tungostakin kuin Picasso-osastoilla. Dalia ja Kahloa mainostettiin esitteessä, mutta näiltä oli vain muutama hassu työ. Tuntemattomampia nimiä, jotka olisivat jääneet mieleen, oli aika vähän. Lähinnä voisi mainita Josef Hoffmannin lasiastiat.
Minua kiinnosti etukäteen erikoisnäyttely "Yoko Ono: One Woman Show". Se oli kuitenkin yksinkertaisesti outo, epämääräinen kokoelma vähän kaikkea runoista installaatioihin. Olisi varmaan vaatinut parempaa perehtymistä avautuakseen edes vähän.
MoMAlla on ainakin omat kokoelmansa myös hyvin verkossa: http://www.moma.org/explore/collection/index
MoMA on järjestetty hyvin selkeästi useaan eri kerrokseen teemoittain ja edelleen huoneisiin vuosikymmenien mukaan. Esittelytekstejä ei ole paljon, mutta ne tiivistävät kunkin huoneen osalta oleellisen. Myös kustakin työstä on jonkin verran tarinaa - näitä en tosin enimmäkseen jaksanut jäädä lukemaan kuin ihan muutamasta työstä. Voisi kuvitella, että tällä tavalla museo avautuu taidetta vähemmänkin tuntemattomalle. Mun kiinnostuksen kohteeksi jäi spottailla taidehissasta tuttuja tauluja. Se näissä "ison maailman" museoissa on hauskaa, että aina tulee monta tuttua työtä vastaan.
Hienointa oli nähdä Warholin tomaattikeittopurkit ja Marilynit livenä. Myös isoimmat koskaan näkemäni Monetin lumpeet ja useampi iso Matisse olivat ihan kokemisen arvoisia. Picassoa oli yksinkertaisesti liikaa suhteessa muihin taiteilijoihin, kun ei tämä oikeasti ole mikään Picasso-museo. Metin ja MoAN kokoelmat Van Goghista sen sijaan voisi hyvin yhdistää, lopputulos olisi parempi kuin kumpikaan yksin. Mondrianin ruudukot ja muutama muu abstraktimman puolen työ oli myös kiva nähdä, ja niiden luona oli vähemmän tungostakin kuin Picasso-osastoilla. Dalia ja Kahloa mainostettiin esitteessä, mutta näiltä oli vain muutama hassu työ. Tuntemattomampia nimiä, jotka olisivat jääneet mieleen, oli aika vähän. Lähinnä voisi mainita Josef Hoffmannin lasiastiat.
Minua kiinnosti etukäteen erikoisnäyttely "Yoko Ono: One Woman Show". Se oli kuitenkin yksinkertaisesti outo, epämääräinen kokoelma vähän kaikkea runoista installaatioihin. Olisi varmaan vaatinut parempaa perehtymistä avautuakseen edes vähän.
MoMAlla on ainakin omat kokoelmansa myös hyvin verkossa: http://www.moma.org/explore/collection/index
Tänään oli sitten vuorossa MoMA eli Museum of Modern Art. Tätä olin odottanut eniten, ja odotuksiin nähden ehkä hienoinen pettymys: paikan kiersi läpi nopeasti - tai ainakin nopeammin kuin Metropolitanin, onkohan tämä nyt vähän värittänyt kokemuksiani.
MoMA on järjestetty hyvin selkeästi useaan eri kerrokseen teemoittain ja edelleen huoneisiin vuosikymmenien mukaan. Esittelytekstejä ei ole paljon, mutta ne tiivistävät kunkin huoneen osalta oleellisen. Myös kustakin työstä on jonkin verran tarinaa - näitä en tosin enimmäkseen jaksanut jäädä lukemaan kuin ihan muutamasta työstä. Voisi kuvitella, että tällä tavalla museo avautuu taidetta vähemmänkin tuntemattomalle. Mun kiinnostuksen kohteeksi jäi spottailla taidehissasta tuttuja tauluja. Se näissä "ison maailman" museoissa on hauskaa, että aina tulee monta tuttua työtä vastaan.
Hienointa oli nähdä Warholin tomaattikeittopurkit ja Marilynit livenä. Myös isoimmat koskaan näkemäni Monetin lumpeet ja useampi iso Matisse olivat ihan kokemisen arvoisia. Picassoa oli yksinkertaisesti liikaa suhteessa muihin taiteilijoihin, kun ei tämä oikeasti ole mikään Picasso-museo. Metin ja MoAN kokoelmat Van Goghista sen sijaan voisi hyvin yhdistää, lopputulos olisi parempi kuin kumpikaan yksin. Mondrianin ruudukot ja muutama muu abstraktimman puolen työ oli myös kiva nähdä, ja niiden luona oli vähemmän tungostakin kuin Picasso-osastoilla. Dalia ja Kahloa mainostettiin esitteessä, mutta näiltä oli vain muutama hassu työ. Tuntemattomampia nimiä, jotka olisivat jääneet mieleen, oli aika vähän. Lähinnä voisi mainita Josef Hoffmannin lasiastiat.
Minua kiinnosti etukäteen erikoisnäyttely "Yoko Ono: One Woman Show". Se oli kuitenkin yksinkertaisesti outo, epämääräinen kokoelma vähän kaikkea runoista installaatioihin. Olisi varmaan vaatinut parempaa perehtymistä avautuakseen edes vähän.
MoMAlla on ainakin omat kokoelmansa myös hyvin verkossa: http://www.moma.org/explore/collection/index
10.07.2015
Käytiin tällä viikolla Iivarin kanssa (ja tuli samalla hankittua sillekin museokortti!) Ateneumissa. Kolmoskerros on remontissa ja perusnäyttelystä osa on joko siirretty alakertaan tai osa on itse asiassa nyt osana Tarujen kansat -näyttelyä. Tätä mainittua siis varsinaisesti menimme katsomaan.
Norjan ja Suomen myyteistä ja mytologioista ja niiden vaikutuksesta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromanttiseen taiteeseen kertova näyttely sopii hyvin kenen tahansa fantsuharrastajan katsottavaksi. Vaikka näyttelyn suomalainen puoli tosiaan koostuu lähinnä niistä Ateneumin omistamista töistä, Norjan puolelta on paljon Edvard Munchia (enemmän kuin olen nähnyt missään kerralla ennen tätä) ja uutena tuttavuutena mulle Theodor Kittelsenin erittäin hienoja satu- ja mytologia-aiheisia kuvituksia. Ja jos niistä suomalaisista Gallen-Kallela, Simberg, Enckell ja kumppanit eivät ole aivan loppuunnähtyjä, näistäkin isoista nimistä saa ihan hienon yleiskatsauksen.
Verkkopalveluista vielä, Kansallisgallerian (Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoff) teokset ovat myös netissä: http://kokoelmat.fng.fi/app
Norjan ja Suomen myyteistä ja mytologioista ja niiden vaikutuksesta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromanttiseen taiteeseen kertova näyttely sopii hyvin kenen tahansa fantsuharrastajan katsottavaksi. Vaikka näyttelyn suomalainen puoli tosiaan koostuu lähinnä niistä Ateneumin omistamista töistä, Norjan puolelta on paljon Edvard Munchia (enemmän kuin olen nähnyt missään kerralla ennen tätä) ja uutena tuttavuutena mulle Theodor Kittelsenin erittäin hienoja satu- ja mytologia-aiheisia kuvituksia. Ja jos niistä suomalaisista Gallen-Kallela, Simberg, Enckell ja kumppanit eivät ole aivan loppuunnähtyjä, näistäkin isoista nimistä saa ihan hienon yleiskatsauksen.
Verkkopalveluista vielä, Kansallisgallerian (Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoff) teokset ovat myös netissä: http://kokoelmat.fng.fi/app
Käytiin tällä viikolla Iivarin kanssa (ja tuli samalla hankittua sillekin museokortti!) Ateneumissa. Kolmoskerros on remontissa ja perusnäyttelystä osa on joko siirretty alakertaan tai osa on itse asiassa nyt osana [url=http://www.ateneum.fi/fi/tarujen-kansat]Tarujen kansat[/url] -näyttelyä. Tätä mainittua siis varsinaisesti menimme katsomaan.
Norjan ja Suomen myyteistä ja mytologioista ja niiden vaikutuksesta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromanttiseen taiteeseen kertova näyttely sopii hyvin kenen tahansa fantsuharrastajan katsottavaksi. Vaikka näyttelyn suomalainen puoli tosiaan koostuu lähinnä niistä Ateneumin omistamista töistä, Norjan puolelta on paljon Edvard Munchia (enemmän kuin olen nähnyt missään kerralla ennen tätä) ja uutena tuttavuutena mulle Theodor Kittelsenin erittäin hienoja satu- ja mytologia-aiheisia kuvituksia. Ja jos niistä suomalaisista Gallen-Kallela, Simberg, Enckell ja kumppanit eivät ole aivan loppuunnähtyjä, näistäkin isoista nimistä saa ihan hienon yleiskatsauksen.
Verkkopalveluista vielä, Kansallisgallerian (Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoff) teokset ovat myös netissä: http://kokoelmat.fng.fi/app
25.07.2015
Vaikka tästä ketjusta näyttää tulevan melkoista meikäläisen yksinpuhelua, jatkan tätä nyt kuitenkin... :wink:
Kävin kuluneella viikolla Riturin kanssa Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä. Sinebrychoffin kokoelma on osa kansalliskokoelmaa yhdessä Ateneumin ja Kiasman omistamien kokoelmien kanssa. Näyttelyssä oli kaksi osaa, alakerran maksullinen vaihtuva näyttely ja yläkerrassa ilmainen oman kokoelman ja kotimuseon näyttely.
Kotimuseoksi mainostettu Sinebrychoff keskittyi enemmän taiteeseen kuin historiaan, mikä oli vähän harmi, sillä olisin halunnut kuulla ehkä enemmän Sinebrychoffin suvun tarinasta. Tätä oli jonkin verran avattu näyttelyssä esillä olevissa, selailtavissa kirjoissa, mutta ei muuten itse näyttelyssä. Entisöidyt huoneet olivat hienoja, ja pienehkössä museossa vierähti ihan mukavasti aikaa. Suosittelen varsinkin ilmaista puolta ihan iltapäivän pikavisiitiksi. Esillä oleva taide on vähän tylsästi enimmäkseen 1500- ja 1600-lukujen muotokuvia, mutta kalusteet ja huoneet antavat niille kiinnostavat puitteet.
Alakerran rokokoo-teemainen näyttely kuulosti kiinnostavalta, mutta oli harmillisen nopeasti katsottu läpi eikä erityisen mieleenjäävä: sievistelevissä maalauksissa pääosassa ovat nukkemaiset ihmiset, ja käytetty väripaletti on hiukan liian pastillia. Ehkä tyylisuunta ei vain iske meikäläiseen ihan niin hyvin kuin myöhäisempi 1800-luvun taide. Näyttelyn normaali sisäänpääsy on kymmenen euroa, mitä pidän kyllä kalliina näin pienestä näyttelystä - ilman museokorttia sisään tuskin olisi siis tullut edes mentyä. Tämä lienee museokortin yksi hienoimmista puolista, eli museokäyntinsä suhteen uskaltaa ottaa hiukan riskejäkin, ja tylsän näyttelyn läpi voi kävellä nopeammin ilman tunnetta rahanmenetyksestä.
Rakennus on hieno, museokauppa pieni mutta monipuolinen (mm. vihkoja, viuhkoja, koruja ja käyttöesineitä kirjojen ohella), ja yläkerran kotimuseota uskaltaa suositella muillekin. Koska tässä museossa muuten tuskin tulisi käytyä, se on hyvä lisä museokortin listalle.
Kävin kuluneella viikolla Riturin kanssa Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä. Sinebrychoffin kokoelma on osa kansalliskokoelmaa yhdessä Ateneumin ja Kiasman omistamien kokoelmien kanssa. Näyttelyssä oli kaksi osaa, alakerran maksullinen vaihtuva näyttely ja yläkerrassa ilmainen oman kokoelman ja kotimuseon näyttely.
Kotimuseoksi mainostettu Sinebrychoff keskittyi enemmän taiteeseen kuin historiaan, mikä oli vähän harmi, sillä olisin halunnut kuulla ehkä enemmän Sinebrychoffin suvun tarinasta. Tätä oli jonkin verran avattu näyttelyssä esillä olevissa, selailtavissa kirjoissa, mutta ei muuten itse näyttelyssä. Entisöidyt huoneet olivat hienoja, ja pienehkössä museossa vierähti ihan mukavasti aikaa. Suosittelen varsinkin ilmaista puolta ihan iltapäivän pikavisiitiksi. Esillä oleva taide on vähän tylsästi enimmäkseen 1500- ja 1600-lukujen muotokuvia, mutta kalusteet ja huoneet antavat niille kiinnostavat puitteet.
Alakerran rokokoo-teemainen näyttely kuulosti kiinnostavalta, mutta oli harmillisen nopeasti katsottu läpi eikä erityisen mieleenjäävä: sievistelevissä maalauksissa pääosassa ovat nukkemaiset ihmiset, ja käytetty väripaletti on hiukan liian pastillia. Ehkä tyylisuunta ei vain iske meikäläiseen ihan niin hyvin kuin myöhäisempi 1800-luvun taide. Näyttelyn normaali sisäänpääsy on kymmenen euroa, mitä pidän kyllä kalliina näin pienestä näyttelystä - ilman museokorttia sisään tuskin olisi siis tullut edes mentyä. Tämä lienee museokortin yksi hienoimmista puolista, eli museokäyntinsä suhteen uskaltaa ottaa hiukan riskejäkin, ja tylsän näyttelyn läpi voi kävellä nopeammin ilman tunnetta rahanmenetyksestä.
Rakennus on hieno, museokauppa pieni mutta monipuolinen (mm. vihkoja, viuhkoja, koruja ja käyttöesineitä kirjojen ohella), ja yläkerran kotimuseota uskaltaa suositella muillekin. Koska tässä museossa muuten tuskin tulisi käytyä, se on hyvä lisä museokortin listalle.
Vaikka tästä ketjusta näyttää tulevan melkoista meikäläisen yksinpuhelua, jatkan tätä nyt kuitenkin... :wink:
Kävin kuluneella viikolla Riturin kanssa Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä. Sinebrychoffin kokoelma on osa kansalliskokoelmaa yhdessä Ateneumin ja Kiasman omistamien kokoelmien kanssa. Näyttelyssä oli kaksi osaa, alakerran maksullinen vaihtuva näyttely ja yläkerrassa ilmainen oman kokoelman ja kotimuseon näyttely.
Kotimuseoksi mainostettu Sinebrychoff keskittyi enemmän taiteeseen kuin historiaan, mikä oli vähän harmi, sillä olisin halunnut kuulla ehkä enemmän Sinebrychoffin suvun tarinasta. Tätä oli jonkin verran avattu näyttelyssä esillä olevissa, selailtavissa kirjoissa, mutta ei muuten itse näyttelyssä. Entisöidyt huoneet olivat hienoja, ja pienehkössä museossa vierähti ihan mukavasti aikaa. Suosittelen varsinkin ilmaista puolta ihan iltapäivän pikavisiitiksi. Esillä oleva taide on vähän tylsästi enimmäkseen 1500- ja 1600-lukujen muotokuvia, mutta kalusteet ja huoneet antavat niille kiinnostavat puitteet.
Alakerran rokokoo-teemainen näyttely kuulosti kiinnostavalta, mutta oli harmillisen nopeasti katsottu läpi eikä erityisen mieleenjäävä: sievistelevissä maalauksissa pääosassa ovat nukkemaiset ihmiset, ja käytetty väripaletti on hiukan liian pastillia. Ehkä tyylisuunta ei vain iske meikäläiseen ihan niin hyvin kuin myöhäisempi 1800-luvun taide. Näyttelyn normaali sisäänpääsy on kymmenen euroa, mitä pidän kyllä kalliina näin pienestä näyttelystä - ilman museokorttia sisään tuskin olisi siis tullut edes mentyä. Tämä lienee museokortin yksi hienoimmista puolista, eli museokäyntinsä suhteen uskaltaa ottaa hiukan riskejäkin, ja tylsän näyttelyn läpi voi kävellä nopeammin ilman tunnetta rahanmenetyksestä.
Rakennus on hieno, museokauppa pieni mutta monipuolinen (mm. vihkoja, viuhkoja, koruja ja käyttöesineitä kirjojen ohella), ja yläkerran kotimuseota uskaltaa suositella muillekin. Koska tässä museossa muuten tuskin tulisi käytyä, se on hyvä lisä museokortin listalle.
26.07.2015
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Mekin ollaan käyty museoissa museokortilla tässä viimeisten viikkojen aikana useastikin.
Ateneumissa kävimme kurkkaamassa lähinnä tuon Tarujen Kansat -näyttelyn, joka oli minulle ehkä hiukan pettymys. Olisin halunnut nähdä enemmän hassuja olioita (vähän samaan tyyliin kuin mitä mainoksissa näytettiin), mutta olihan se silti ihan kiva katsoa läpi.
Kansallismuseo oli sitten enemmänkin läpi kävelyä kuin asioiden ihastelua. Näyttely oli liian tuttu ja jossain vaiheessa iski myös yliannostus. Paljon samannäköisiä tavaroita vieri vieressä, niistä alkoi mennä hienous jossain vaiheessa.
Kiasmassakin käytiin, suurimpana mielenkiinnon kohteena Robert Mapplethorpen näyttely. Ja olihan se hieno, minä pidin hänen valokuvistaan ja siitä synkkyyden tunteesta, mikä niistä välittyi. Tässäkin hiukan kritisoin sitä, että yritettiin näyttää kaikki. Monta kertaa vähemmän on enemmän. Minä ainakin turrun nopeasti samankaltaisuuteen ja sitten ajatus alkaa harhailla ja mielenkiinto siirtyy muihin asioihin kuin taiteen tarkasteluun. Olisin varmaan saanut enemmän irti kyseisestä näyttelystä, jos teosten määrää olisi rajattu.
Turun reissulla kävimme ihastelemassa Turun linnaa. Siitä on jo todella monta vuotta kun viimeksi olen siellä käynyt. Ihastuttava paikka edelleen; siellä sai ihan sujuvasti käytettyä useamman tunnin. Linnan pienoismallit olivat erityisen hienot, niistä sai hyvän kuvan miten linna on rakentunut ajan saatossa. Linnassa oli myös paljon ahtaita käytäviä ja sokkelon tuntu, josta pidän paljon. Hiukan samaa oli Aboa Vetuksessa, jossa käväisimme myös, tosin melko nopeasti. Pidän raunioista ja oli hauska nähdä miltä Turku näytti aikoja sitten.
Ateneumissa kävimme kurkkaamassa lähinnä tuon Tarujen Kansat -näyttelyn, joka oli minulle ehkä hiukan pettymys. Olisin halunnut nähdä enemmän hassuja olioita (vähän samaan tyyliin kuin mitä mainoksissa näytettiin), mutta olihan se silti ihan kiva katsoa läpi.
Kansallismuseo oli sitten enemmänkin läpi kävelyä kuin asioiden ihastelua. Näyttely oli liian tuttu ja jossain vaiheessa iski myös yliannostus. Paljon samannäköisiä tavaroita vieri vieressä, niistä alkoi mennä hienous jossain vaiheessa.
Kiasmassakin käytiin, suurimpana mielenkiinnon kohteena Robert Mapplethorpen näyttely. Ja olihan se hieno, minä pidin hänen valokuvistaan ja siitä synkkyyden tunteesta, mikä niistä välittyi. Tässäkin hiukan kritisoin sitä, että yritettiin näyttää kaikki. Monta kertaa vähemmän on enemmän. Minä ainakin turrun nopeasti samankaltaisuuteen ja sitten ajatus alkaa harhailla ja mielenkiinto siirtyy muihin asioihin kuin taiteen tarkasteluun. Olisin varmaan saanut enemmän irti kyseisestä näyttelystä, jos teosten määrää olisi rajattu.
Turun reissulla kävimme ihastelemassa Turun linnaa. Siitä on jo todella monta vuotta kun viimeksi olen siellä käynyt. Ihastuttava paikka edelleen; siellä sai ihan sujuvasti käytettyä useamman tunnin. Linnan pienoismallit olivat erityisen hienot, niistä sai hyvän kuvan miten linna on rakentunut ajan saatossa. Linnassa oli myös paljon ahtaita käytäviä ja sokkelon tuntu, josta pidän paljon. Hiukan samaa oli Aboa Vetuksessa, jossa käväisimme myös, tosin melko nopeasti. Pidän raunioista ja oli hauska nähdä miltä Turku näytti aikoja sitten.
Mekin ollaan käyty museoissa museokortilla tässä viimeisten viikkojen aikana useastikin.
[b]Ateneumissa[/b] kävimme kurkkaamassa lähinnä tuon [i]Tarujen Kansat[/i] -näyttelyn, joka oli minulle ehkä hiukan pettymys. Olisin halunnut nähdä enemmän hassuja olioita (vähän samaan tyyliin kuin mitä mainoksissa näytettiin), mutta olihan se silti ihan kiva katsoa läpi.
[b]Kansallismuseo[/b] oli sitten enemmänkin läpi kävelyä kuin asioiden ihastelua. Näyttely oli liian tuttu ja jossain vaiheessa iski myös yliannostus. Paljon samannäköisiä tavaroita vieri vieressä, niistä alkoi mennä hienous jossain vaiheessa.
[b]Kiasmassakin[/b] käytiin, suurimpana mielenkiinnon kohteena [i]Robert Mapplethorpen[/i] näyttely. Ja olihan se hieno, minä pidin hänen valokuvistaan ja siitä synkkyyden tunteesta, mikä niistä välittyi. Tässäkin hiukan kritisoin sitä, että yritettiin näyttää kaikki. Monta kertaa vähemmän on enemmän. Minä ainakin turrun nopeasti samankaltaisuuteen ja sitten ajatus alkaa harhailla ja mielenkiinto siirtyy muihin asioihin kuin taiteen tarkasteluun. Olisin varmaan saanut enemmän irti kyseisestä näyttelystä, jos teosten määrää olisi rajattu.
Turun reissulla kävimme ihastelemassa [b]Turun linnaa[/b]. Siitä on jo todella monta vuotta kun viimeksi olen siellä käynyt. Ihastuttava paikka edelleen; siellä sai ihan sujuvasti käytettyä useamman tunnin. Linnan pienoismallit olivat erityisen hienot, niistä sai hyvän kuvan miten linna on rakentunut ajan saatossa. Linnassa oli myös paljon ahtaita käytäviä ja sokkelon tuntu, josta pidän paljon. Hiukan samaa oli [b]Aboa Vetuksessa[/b], jossa käväisimme myös, tosin melko nopeasti. Pidän raunioista ja oli hauska nähdä miltä Turku näytti aikoja sitten.
29.07.2015
Xariel
611 kirjaa, 34 kirja-arviota, 186 viestiä
Emelie, Dyn: Kiitos, että jaksatte kirjoittaa käynneistänne! Minusta näitä on todella kiinnostavaa lukea ja päivittelen tänne takuulla itsekin, kunhan ehtisin/jaksaisin kokeilemaan täkäläisiä museoita.
Täällä pääkaupunki Méxicossa on yli 150 museota, joista olen käynyt jo jopa kahdessa. Toinen oli remontissa ja toisessa oli suomalaisen taiteilija Kustaa Saksin Hypnopompic -näyttely. Se oli hieno, mutta olisin ollut vielä vaikuttuneempi, jos taiteilija olisi itse asiassa tehnyt työt itse sen sijaan että vain suunnitteli designit. Onkohan sellainen yleistä?
Täällä pääkaupunki Méxicossa on yli 150 museota, joista olen käynyt jo jopa kahdessa. Toinen oli remontissa ja toisessa oli suomalaisen taiteilija Kustaa Saksin Hypnopompic -näyttely. Se oli hieno, mutta olisin ollut vielä vaikuttuneempi, jos taiteilija olisi itse asiassa tehnyt työt itse sen sijaan että vain suunnitteli designit. Onkohan sellainen yleistä?
[b]Emelie, Dyn[/b]: Kiitos, että jaksatte kirjoittaa käynneistänne! Minusta näitä on todella kiinnostavaa lukea ja päivittelen tänne takuulla itsekin, kunhan ehtisin/jaksaisin kokeilemaan täkäläisiä museoita.
Täällä pääkaupunki Méxicossa on yli 150 museota, joista olen käynyt jo jopa kahdessa. Toinen oli remontissa ja toisessa oli suomalaisen taiteilija Kustaa Saksin Hypnopompic -näyttely. Se oli hieno, mutta olisin ollut vielä vaikuttuneempi, jos taiteilija olisi itse asiassa tehnyt työt itse sen sijaan että vain suunnitteli designit. Onkohan sellainen yleistä?
29.07.2015
Mä olen nyt käynyt kesä-heinäkuussa kolme kertaa Kansallismuseossa. Ensimmäisen kerran katsomassa Uskontojen maailman, josta jo kirjoitinkin. Toisella kerralla katsoin erikoisnäyttelyn Metsäsuomalaiset, joka kertoo 1500- ja 1600-luvuilla Ruotsiin muuttaneista suomalaisista talonpojista, jotka säilyttivät pitkään suomalaishenkisen kulttuurin ja kielen. Tämä näyttely on auki vielä jonkin aikaa, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa. Pieni (1,5 huonetta) näyttely on esineistön puolesta melko vaatimaton, mutta infotekstit ovat kattavat ja huolella laaditut. Eli sopii ihmiselle, joka tykkää lukea museossa. Opin paljon uutta.
Samalla katsoin läpi esihistorian perusnäyttelyn, joka oli minulle tutumpi ennestään. Näyttely menee syksyllä remonttiin, joten halusin nähdä sen 'vielä viimeisen kerran' - lapsena juuri tämä esihistoria kiehtoi mua eniten Kansallismuseossa. Näyttelyssä varoitetaankin, että sen sisältämä tieto on osittain jälkeenjäänyttä mm. ajoitustekniikoiden parannuttua. Toivottavasti keväämmällä aukeava uusi näyttely on siis monilta osin informatiivisempi. Erityisesti esihistorian näyttelystä voi mainita vanhat korulöydöt, joita katsellessa moni Kalevala Korun tuote näyttää kovin tutulta.
Myöhemmin heinäkuussa kävin Riturin kanssa katsomassa Valtakunta-perusnäyttelyn, joka alkaa Suomen keskiajasta ja jatkuu aina 1800-luvulle asti. Keskiajan esineistöstä on jäljellä lähinnä kirkollisia patsaita ja alttarikuvia, jotka katsoo melko nopeasti läpi. 1700-luvun huonekaluista saimme revittyä hupia keskenämme, eli vähän väsähtäneelle museokäynnille kannattaa ehdottomasti ottaa väsähtäneeseen huumoriin tottunut kaveri mukaan. :cheesy: Lapsena minua kiehtonut keisarillinen valtaistuin oli vanhalla paikallaan. Jotenkin muistelen, että myös Suomen ei-koskaan-valtaan-astuneelle kuninkaalle suunnitellun kruunun replika olisi ollut näyttelyssä joskus, mutta lieneekö tämä vain minun mielikuvitustani?
Kansallismuseon perusnäyttelyistä puuttuu vielä Maa ja kansa, jonka aion katsoa myöhemmin. Lisäksi syksyllä aukeaa koruaiheinen erikoisnäyttely. Kansallismuseo on monipuolisuudessaan ehdottomasti mun suosikkeja, ja vaikka perusnäyttely olikin tuttu, kyllä sen taas kertaalleen jaksaa katsella, kun ei ota liian paljon kerralla. Museokortin etuja taas: samaan museoon voi tulla uudelleen ja jatkaa siitä, mihin viime käynnillä jäi.
Samalla katsoin läpi esihistorian perusnäyttelyn, joka oli minulle tutumpi ennestään. Näyttely menee syksyllä remonttiin, joten halusin nähdä sen 'vielä viimeisen kerran' - lapsena juuri tämä esihistoria kiehtoi mua eniten Kansallismuseossa. Näyttelyssä varoitetaankin, että sen sisältämä tieto on osittain jälkeenjäänyttä mm. ajoitustekniikoiden parannuttua. Toivottavasti keväämmällä aukeava uusi näyttely on siis monilta osin informatiivisempi. Erityisesti esihistorian näyttelystä voi mainita vanhat korulöydöt, joita katsellessa moni Kalevala Korun tuote näyttää kovin tutulta.
Myöhemmin heinäkuussa kävin Riturin kanssa katsomassa Valtakunta-perusnäyttelyn, joka alkaa Suomen keskiajasta ja jatkuu aina 1800-luvulle asti. Keskiajan esineistöstä on jäljellä lähinnä kirkollisia patsaita ja alttarikuvia, jotka katsoo melko nopeasti läpi. 1700-luvun huonekaluista saimme revittyä hupia keskenämme, eli vähän väsähtäneelle museokäynnille kannattaa ehdottomasti ottaa väsähtäneeseen huumoriin tottunut kaveri mukaan. :cheesy: Lapsena minua kiehtonut keisarillinen valtaistuin oli vanhalla paikallaan. Jotenkin muistelen, että myös Suomen ei-koskaan-valtaan-astuneelle kuninkaalle suunnitellun kruunun replika olisi ollut näyttelyssä joskus, mutta lieneekö tämä vain minun mielikuvitustani?
Kansallismuseon perusnäyttelyistä puuttuu vielä Maa ja kansa, jonka aion katsoa myöhemmin. Lisäksi syksyllä aukeaa koruaiheinen erikoisnäyttely. Kansallismuseo on monipuolisuudessaan ehdottomasti mun suosikkeja, ja vaikka perusnäyttely olikin tuttu, kyllä sen taas kertaalleen jaksaa katsella, kun ei ota liian paljon kerralla. Museokortin etuja taas: samaan museoon voi tulla uudelleen ja jatkaa siitä, mihin viime käynnillä jäi.
Mä olen nyt käynyt kesä-heinäkuussa kolme kertaa Kansallismuseossa. Ensimmäisen kerran katsomassa Uskontojen maailman, josta jo kirjoitinkin. Toisella kerralla katsoin erikoisnäyttelyn [url=http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/nayttelyt/vaihtuvat#mets%C3%A4suomalaiset]Metsäsuomalaiset[/url], joka kertoo 1500- ja 1600-luvuilla Ruotsiin muuttaneista suomalaisista talonpojista, jotka säilyttivät pitkään suomalaishenkisen kulttuurin ja kielen. Tämä näyttely on auki vielä jonkin aikaa, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa. Pieni (1,5 huonetta) näyttely on esineistön puolesta melko vaatimaton, mutta infotekstit ovat kattavat ja huolella laaditut. Eli sopii ihmiselle, joka tykkää lukea museossa. Opin paljon uutta.
Samalla katsoin läpi esihistorian perusnäyttelyn, joka oli minulle tutumpi ennestään. Näyttely menee syksyllä remonttiin, joten halusin nähdä sen 'vielä viimeisen kerran' - lapsena juuri tämä esihistoria kiehtoi mua eniten Kansallismuseossa. Näyttelyssä varoitetaankin, että sen sisältämä tieto on osittain jälkeenjäänyttä mm. ajoitustekniikoiden parannuttua. Toivottavasti keväämmällä aukeava uusi näyttely on siis monilta osin informatiivisempi. Erityisesti esihistorian näyttelystä voi mainita vanhat korulöydöt, joita katsellessa moni Kalevala Korun tuote näyttää kovin tutulta.
Myöhemmin heinäkuussa kävin Riturin kanssa katsomassa Valtakunta-perusnäyttelyn, joka alkaa Suomen keskiajasta ja jatkuu aina 1800-luvulle asti. Keskiajan esineistöstä on jäljellä lähinnä kirkollisia patsaita ja alttarikuvia, jotka katsoo melko nopeasti läpi. 1700-luvun huonekaluista saimme revittyä hupia keskenämme, eli vähän väsähtäneelle museokäynnille kannattaa ehdottomasti ottaa väsähtäneeseen huumoriin tottunut kaveri mukaan. :cheesy: Lapsena minua kiehtonut keisarillinen valtaistuin oli vanhalla paikallaan. Jotenkin muistelen, että myös Suomen ei-koskaan-valtaan-astuneelle kuninkaalle suunnitellun kruunun replika olisi ollut näyttelyssä joskus, mutta lieneekö tämä vain minun mielikuvitustani?
Kansallismuseon perusnäyttelyistä puuttuu vielä Maa ja kansa, jonka aion katsoa myöhemmin. Lisäksi syksyllä aukeaa [url=http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/nayttelyt/vaihtuvat#brilliant]koruaiheinen[/url] erikoisnäyttely. Kansallismuseo on monipuolisuudessaan ehdottomasti mun suosikkeja, ja vaikka perusnäyttely olikin tuttu, kyllä sen taas kertaalleen jaksaa katsella, kun ei ota liian paljon kerralla. Museokortin etuja taas: samaan museoon voi tulla uudelleen ja jatkaa siitä, mihin viime käynnillä jäi.
01.08.2015
Tänään kävin Kiasmassa. Mainittakoon heti alkuun, että museo oli suurempi kuin edes muistin, joten valitsin heti kättelyssä vain kaksi näyttelyä katsottavaksi: 9.8. sulkeutuvat Elementit ja Ismo Kajanderin Anartisti-näyttelyn. Molemmat siis sillä ajatuksella, että muut ehtii nähdä myöhemminkin.
Elementit oli hieno ja minua puhutteleva näyttely. Pidän nykytaiteessa nimenomaan tilan ja vaihtelevien materiaalien käytöstä. Kun näyttelyn aiheena oli vielä ihmisen ja luonnon suhde, tämä sopi minulle oikein hyvin. Erityisesti tämä Mariele Neudeckerin "vuorimaisema" oli hieno ja Maaria Wirkkalan liikkuva lattia jäi myös mieleen. Installaatioiden lisäksi myös kuvataidepuoli tuntui hyvin valitulta.
Ismo Kajanderin "roskataide" sen sijaan ei avautunut lainkaan niin hyvin. Taitelijapersoona on kiinnostava, mutta suurin osa töistä käsitti vain ihan liikaa kaikkea, joten ei niistä saanut minkäänlaista otetta. Heiluri oli hieno, muuten lähinnä kävelin läpi ja yritin ymmärtää, miksi en ymmärrä.
Tulen Kiasmaan vielä piakkoin uudelleen katsomaan vähintään Mapplethorpen valokuvat. Nyt hiukan väsähtänyt lauantaipäivä ja ruoantarve veivät voiton.
Tällä reissulla meni muuten yli museokorttiin satsaamani 54 euroa, enkä tunne olevani museokierroksellani edes alussa. Tästä voi tulla hyvin museoidentäyteinen vuosi. :cheesy:
Elementit oli hieno ja minua puhutteleva näyttely. Pidän nykytaiteessa nimenomaan tilan ja vaihtelevien materiaalien käytöstä. Kun näyttelyn aiheena oli vielä ihmisen ja luonnon suhde, tämä sopi minulle oikein hyvin. Erityisesti tämä Mariele Neudeckerin "vuorimaisema" oli hieno ja Maaria Wirkkalan liikkuva lattia jäi myös mieleen. Installaatioiden lisäksi myös kuvataidepuoli tuntui hyvin valitulta.
Ismo Kajanderin "roskataide" sen sijaan ei avautunut lainkaan niin hyvin. Taitelijapersoona on kiinnostava, mutta suurin osa töistä käsitti vain ihan liikaa kaikkea, joten ei niistä saanut minkäänlaista otetta. Heiluri oli hieno, muuten lähinnä kävelin läpi ja yritin ymmärtää, miksi en ymmärrä.
Tulen Kiasmaan vielä piakkoin uudelleen katsomaan vähintään Mapplethorpen valokuvat. Nyt hiukan väsähtänyt lauantaipäivä ja ruoantarve veivät voiton.
Tällä reissulla meni muuten yli museokorttiin satsaamani 54 euroa, enkä tunne olevani museokierroksellani edes alussa. Tästä voi tulla hyvin museoidentäyteinen vuosi. :cheesy:
Tänään kävin Kiasmassa. Mainittakoon heti alkuun, että museo oli suurempi kuin edes muistin, joten valitsin heti kättelyssä vain kaksi näyttelyä katsottavaksi: 9.8. sulkeutuvat [url=http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/elementit/]Elementit[/url] ja Ismo Kajanderin [url=http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/ismo-kajander-anartisti/]Anartisti[/url]-näyttelyn. Molemmat siis sillä ajatuksella, että muut ehtii nähdä myöhemminkin.
Elementit oli hieno ja minua puhutteleva näyttely. Pidän nykytaiteessa nimenomaan tilan ja vaihtelevien materiaalien käytöstä. Kun näyttelyn aiheena oli vielä ihmisen ja luonnon suhde, tämä sopi minulle oikein hyvin. Erityisesti [url=http://kokoelmat.fng.fi/app?lang=fi&si=http%3A%2F%2Fwww.muusa.net%2FE42_Object_Identifier%2FN-2006-22%3AA-D]tämä[/url] Mariele Neudeckerin "vuorimaisema" oli hieno ja Maaria Wirkkalan [url=http://kokoelmat.fng.fi/app?si=http%3A%2F%2Fwww.muusa.net%2FE42_Object_Identifier%2FN-2006-48%3AA-D]liikkuva lattia[/url] jäi myös mieleen. Installaatioiden lisäksi myös kuvataidepuoli tuntui hyvin valitulta.
Ismo Kajanderin "roskataide" sen sijaan ei avautunut lainkaan niin hyvin. Taitelijapersoona on kiinnostava, mutta suurin osa töistä käsitti vain ihan liikaa kaikkea, joten ei niistä saanut minkäänlaista otetta. Heiluri oli hieno, muuten lähinnä kävelin läpi ja yritin ymmärtää, miksi en ymmärrä.
Tulen Kiasmaan vielä piakkoin uudelleen katsomaan vähintään Mapplethorpen valokuvat. Nyt hiukan väsähtänyt lauantaipäivä ja ruoantarve veivät voiton.
Tällä reissulla meni muuten yli museokorttiin satsaamani 54 euroa, enkä tunne olevani museokierroksellani edes alussa. Tästä voi tulla hyvin museoidentäyteinen vuosi. :cheesy:
Muokannut Dyn (09.08.2015)
01.08.2015
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
DynErityisesti tämä Mariele Neudeckerin "vuorimaisema" oli hienoJoo, tuo oli kyllä ehdottomasti yksi hienoimmista teoksista Kiasmassa. Aikaa meni melkoisesti ihan huomaamatta, kun yritti spottailla erilaisia yksityiskohtia vuorien rinteiltä, kuten mm. kiipeilijöiden leirejä.
Käytiin viikolla Espoossa WeeGee-talolla kurkkaamassa sen tarjontaa. Kompleksissa on useampi museo, joihin pääsee samalla pääsylipulla. Lelumuseosta ei jäänyt käteen paljoakaan, se olikin ehkä suunnattu enemmän lapsille. Mutta pienoisrautatie oli hieno.
EMMA-museossa (Espoo Museum of Modern Art) oli Kosketus/Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely, jossa oli muutamia aika hienoja ja puhuttelevia teoksia. Mutta varsinainen hienous olikin sitten Nubben-näyttelyn puolella, jossa oli Lars-Gunnar Nordströmin moderneja taideteoksia. Isoja teoksia, joissa oli geometrisia muotoja ja näyttäviä väriyhdistelmiä selvine rajoineen. Pidin todella paljon tästä. Geometrinen taide on aina miellyttänyt minua, joten tämä näyttely oli todella positiivinen kokemus. Ei tullut edes sitä samaa suorittamisen tuntua, mikä iski Lontoon Tate Modern museossa (siis sitä, että museo piti käydä kokonaan läpi ja kaikki teokset katsoa, koska oli vaivautunut paikan päälle, vaikkei oikeasti edes kiinnostanut mainittavasti). Näyttelytilojen avaruus ja suuri huonekorkeus helpottivat teosten havannointia.
Ja sitten WG-talolla oli Futuro-talo näytillä, joka on yksi ahdistavimmista paikoista/tiloista, jossa olen hetkeen käynyt. Asiaan vaikutti varmasti suuresti se, että talo oli pystytetty ihan rinteen viereen ja minusta tuntui koko ajan, että talo kallistuu ja vierii alas rinnettä. Pelkään korkeita paikkoja... Ja Futuro myös natisi koko ajan, joka ei helpottanut tilannetta. Sinänsä hauska idea, mutta pidän kulmista ja pyöreät muodot häiritsevät vallitsevana piirteenä rakennuksissa.
[quote="Dyn" post=35996]Erityisesti [url=http://kokoelmat.fng.fi/app?lang=fi&si=http%3A%2F%2Fwww.muusa.net%2FE42_Object_Identifier%2FN-2006-22%3AA-D]tämä[/url] Mariele Neudeckerin "vuorimaisema" oli hieno [/quote]
Joo, tuo oli kyllä ehdottomasti yksi hienoimmista teoksista Kiasmassa. Aikaa meni melkoisesti ihan huomaamatta, kun yritti spottailla erilaisia yksityiskohtia vuorien rinteiltä, kuten mm. kiipeilijöiden leirejä.
Käytiin viikolla Espoossa [b]WeeGee-[/b]talolla kurkkaamassa sen tarjontaa. Kompleksissa on useampi museo, joihin pääsee samalla pääsylipulla. [b]Lelumuseosta[/b] ei jäänyt käteen paljoakaan, se olikin ehkä suunnattu enemmän lapsille. Mutta pienoisrautatie oli hieno.
[b]EMMA[/b]-museossa (Espoo Museum of Modern Art) oli [i]Kosketus/Saastamoisen säätiön[/i] kokoelmanäyttely, jossa oli muutamia aika hienoja ja puhuttelevia teoksia. Mutta varsinainen hienous olikin sitten [i]Nubben[/i]-näyttelyn puolella, jossa oli Lars-Gunnar Nordströmin moderneja taideteoksia. Isoja teoksia, joissa oli geometrisia muotoja ja näyttäviä väriyhdistelmiä selvine rajoineen. Pidin todella paljon tästä. Geometrinen taide on aina miellyttänyt minua, joten tämä näyttely oli todella positiivinen kokemus. Ei tullut edes sitä samaa suorittamisen tuntua, mikä iski Lontoon Tate Modern museossa (siis sitä, että museo piti käydä kokonaan läpi ja kaikki teokset katsoa, koska oli vaivautunut paikan päälle, vaikkei oikeasti edes kiinnostanut mainittavasti). Näyttelytilojen avaruus ja suuri huonekorkeus helpottivat teosten havannointia.
Ja sitten WG-talolla oli [b]Futuro-talo[/b] näytillä, joka on yksi ahdistavimmista paikoista/tiloista, jossa olen hetkeen käynyt. Asiaan vaikutti varmasti suuresti se, että talo oli pystytetty ihan rinteen viereen ja minusta tuntui koko ajan, että talo kallistuu ja vierii alas rinnettä. Pelkään korkeita paikkoja... Ja Futuro myös natisi koko ajan, joka ei helpottanut tilannetta. Sinänsä hauska idea, mutta pidän kulmista ja pyöreät muodot häiritsevät vallitsevana piirteenä rakennuksissa.
09.08.2015
Tänään kävin Riturin kanssa Suomenlinnassa. Suokki on tuttu paikka monessakin mielessä, mutta museoissa en ole käynyt siellä koskaan. Saarilla on kuusi museota, joista käynitkohteiksi valikoitui kolme. Ja täytyy myöntää, että kolmannen kohdalla olivat jo jalat vähän turhankin kipeät, joten ehkä se kaksikin olisi riittänyt.
Ensimmäisenä kävimme Suomenlinna-museossa, joka esittelee Suomenlinnan linnoituksen rakentamista, historiaa ja jonkin verran myös arkielämää linnoituksessa. Pääpaino tuntui olevan 1700-luvun "paremmissa ajoissa", kun linnoitus oli vielä Ruotsin vallan alla. Venäläisistä mainittiin lähinnä, että tulivat, ottivat ja lopulta lähtivät. Suomen sisällissodan ajoista kerrottiin tuskin sitäkään vertaa. Museo jakaantuu kahteen kerrokseen, josta alakerta esittelee historiaa, yläkerta Unescon maailmanperintökohteen kunnostusta ja nykytilaa. Historiasta olisin voinut kuulla enemmänkin, varsinkin linnoituksen arjesta ja "vaikeista asioista", jotka nyt melko tehokkaasti jätettiin väliin. Myös esineistö tuntui niukanpuoleiselta (eritoten verrattuna esim. Tukholman Vasa-museoon), pääpaino oli teksteissä ja kuvamateriaalissa.
Museon kohdeyleisönä tuntui muutenkin olevan enemmän ulkomaalaiset, jotka eivät tunne Suomen historiaa, kuin varsinaisesti kotimaiset kävijät. Monet teksteistä olivat melko yleismalkaisia, ja varsinkin historiaelokuva keskittyi enemmän yksittäisiin henkilöihin kuin historiallisiin tapahtumiin, mikä toimii kyllä tarinankerrontana, muttei niin hyvin tietolähteenä. Ihan kiinnostava paikka silti. Kuuden ja puolen euron sisäänpääsymaksu - sisältäen 25 minuutin filmin - tuntui maltilliselta (mutta museokortilla toki siis mentiin).
Seuraavaksi oli vuorossa Ehrensvärd-museo, pieni mutta oikeastaan päämuseota jopa vähän informatiivisempi paikka. Kolmen euron vieläkin maltillisemmalla sisäänpääsymaksulla pääsee kurkistamaan 1700-luvun upseerin kotiin ja lukemaan juttuja linnoituksen perustajan elämästä. Kansallismuseoon verrattuna tekstit olivat kuitenkin aika pintapuolisia ja yksittäisistä esineistä oli hyvin vähän infoa saatavilla. Jos arki, sisustus ja ihmiset kiinnostavat sotahistoriaa enemmän, suosittelen tätä kuitenkin ylitse varsinaisen Suomenlinna-museon.
Viimeiseksi raahauduimme Suomenlinnan Lelumuseoon. Tässä vaiheessa hiukan muutenkin saarta kierettyämme kokemus voi vähän värittyä väsymyksestä, mutta koska Lelumuseo kuului alkuperäiseen suunnitelmaan, ei sitä nyt tullut välistäkään jätettyä. En ole ihan hirveästi vanhojen lelujen perään, joten sinällään museo ei antanut minulle ihan hirveästi. Pieni paikka, jossa on kyllä hienoja nukkekoteja ja erityisesti sota-ajan lelut olivat ihan kiinnostavia, mutta kuusi euroa sisäänpääsystä olisi ylittänyt minun kipukynnykseni ilman museokorttia. Tekstejä ei ole, joten lisäinfo on hankittava museon opastelehtisestä, joita oli vain rajattu määrä saatavilla - eikä yhtään suomenkielistä jäljellä siinä vaiheessa, kun tulimme sisään. Lapsia pyöri jaloissa ihan liikaa, mutta kun lelut ovat vitriinin takana, enpä tiedä mitä ihmeellistä niistä muksuillekaan on. Irtonaiset nukenpäät olivat pelottavia. Varmaan parempi paikka joskus muulloin kuin lauantaina keskellä parasta turistisesonkia.
Kaikenkaikkiaan hyvä päivä, joka näytti Suomenlinnasta hiukan erilaisen puolen. Ja opinpa jotain bastionijärjestelmästä.
Ensimmäisenä kävimme Suomenlinna-museossa, joka esittelee Suomenlinnan linnoituksen rakentamista, historiaa ja jonkin verran myös arkielämää linnoituksessa. Pääpaino tuntui olevan 1700-luvun "paremmissa ajoissa", kun linnoitus oli vielä Ruotsin vallan alla. Venäläisistä mainittiin lähinnä, että tulivat, ottivat ja lopulta lähtivät. Suomen sisällissodan ajoista kerrottiin tuskin sitäkään vertaa. Museo jakaantuu kahteen kerrokseen, josta alakerta esittelee historiaa, yläkerta Unescon maailmanperintökohteen kunnostusta ja nykytilaa. Historiasta olisin voinut kuulla enemmänkin, varsinkin linnoituksen arjesta ja "vaikeista asioista", jotka nyt melko tehokkaasti jätettiin väliin. Myös esineistö tuntui niukanpuoleiselta (eritoten verrattuna esim. Tukholman Vasa-museoon), pääpaino oli teksteissä ja kuvamateriaalissa.
Museon kohdeyleisönä tuntui muutenkin olevan enemmän ulkomaalaiset, jotka eivät tunne Suomen historiaa, kuin varsinaisesti kotimaiset kävijät. Monet teksteistä olivat melko yleismalkaisia, ja varsinkin historiaelokuva keskittyi enemmän yksittäisiin henkilöihin kuin historiallisiin tapahtumiin, mikä toimii kyllä tarinankerrontana, muttei niin hyvin tietolähteenä. Ihan kiinnostava paikka silti. Kuuden ja puolen euron sisäänpääsymaksu - sisältäen 25 minuutin filmin - tuntui maltilliselta (mutta museokortilla toki siis mentiin).
Seuraavaksi oli vuorossa Ehrensvärd-museo, pieni mutta oikeastaan päämuseota jopa vähän informatiivisempi paikka. Kolmen euron vieläkin maltillisemmalla sisäänpääsymaksulla pääsee kurkistamaan 1700-luvun upseerin kotiin ja lukemaan juttuja linnoituksen perustajan elämästä. Kansallismuseoon verrattuna tekstit olivat kuitenkin aika pintapuolisia ja yksittäisistä esineistä oli hyvin vähän infoa saatavilla. Jos arki, sisustus ja ihmiset kiinnostavat sotahistoriaa enemmän, suosittelen tätä kuitenkin ylitse varsinaisen Suomenlinna-museon.
Viimeiseksi raahauduimme Suomenlinnan Lelumuseoon. Tässä vaiheessa hiukan muutenkin saarta kierettyämme kokemus voi vähän värittyä väsymyksestä, mutta koska Lelumuseo kuului alkuperäiseen suunnitelmaan, ei sitä nyt tullut välistäkään jätettyä. En ole ihan hirveästi vanhojen lelujen perään, joten sinällään museo ei antanut minulle ihan hirveästi. Pieni paikka, jossa on kyllä hienoja nukkekoteja ja erityisesti sota-ajan lelut olivat ihan kiinnostavia, mutta kuusi euroa sisäänpääsystä olisi ylittänyt minun kipukynnykseni ilman museokorttia. Tekstejä ei ole, joten lisäinfo on hankittava museon opastelehtisestä, joita oli vain rajattu määrä saatavilla - eikä yhtään suomenkielistä jäljellä siinä vaiheessa, kun tulimme sisään. Lapsia pyöri jaloissa ihan liikaa, mutta kun lelut ovat vitriinin takana, enpä tiedä mitä ihmeellistä niistä muksuillekaan on. Irtonaiset nukenpäät olivat pelottavia. Varmaan parempi paikka joskus muulloin kuin lauantaina keskellä parasta turistisesonkia.
Kaikenkaikkiaan hyvä päivä, joka näytti Suomenlinnasta hiukan erilaisen puolen. Ja opinpa jotain bastionijärjestelmästä.
Tänään kävin Riturin kanssa Suomenlinnassa. Suokki on tuttu paikka monessakin mielessä, mutta museoissa en ole käynyt siellä koskaan. Saarilla on kuusi museota, joista käynitkohteiksi valikoitui kolme. Ja täytyy myöntää, että kolmannen kohdalla olivat jo jalat vähän turhankin kipeät, joten ehkä se kaksikin olisi riittänyt.
Ensimmäisenä kävimme [url=http://www.suomenlinna.fi/kavijalle/museot/suomenlinna-museo/]Suomenlinna-museossa[/url], joka esittelee Suomenlinnan linnoituksen rakentamista, historiaa ja jonkin verran myös arkielämää linnoituksessa. Pääpaino tuntui olevan 1700-luvun "paremmissa ajoissa", kun linnoitus oli vielä Ruotsin vallan alla. Venäläisistä mainittiin lähinnä, että tulivat, ottivat ja lopulta lähtivät. Suomen sisällissodan ajoista kerrottiin tuskin sitäkään vertaa. Museo jakaantuu kahteen kerrokseen, josta alakerta esittelee historiaa, yläkerta Unescon maailmanperintökohteen kunnostusta ja nykytilaa. Historiasta olisin voinut kuulla enemmänkin, varsinkin linnoituksen arjesta ja "vaikeista asioista", jotka nyt melko tehokkaasti jätettiin väliin. Myös esineistö tuntui niukanpuoleiselta (eritoten verrattuna esim. Tukholman Vasa-museoon), pääpaino oli teksteissä ja kuvamateriaalissa.
Museon kohdeyleisönä tuntui muutenkin olevan enemmän ulkomaalaiset, jotka eivät tunne Suomen historiaa, kuin varsinaisesti kotimaiset kävijät. Monet teksteistä olivat melko yleismalkaisia, ja varsinkin historiaelokuva keskittyi enemmän yksittäisiin henkilöihin kuin historiallisiin tapahtumiin, mikä toimii kyllä tarinankerrontana, muttei niin hyvin tietolähteenä. Ihan kiinnostava paikka silti. Kuuden ja puolen euron sisäänpääsymaksu - sisältäen 25 minuutin filmin - tuntui maltilliselta (mutta museokortilla toki siis mentiin).
Seuraavaksi oli vuorossa [url=http://www.suomenlinnatours.com/ehrensvard-museo/]Ehrensvärd-museo[/url], pieni mutta oikeastaan päämuseota jopa vähän informatiivisempi paikka. Kolmen euron vieläkin maltillisemmalla sisäänpääsymaksulla pääsee kurkistamaan 1700-luvun upseerin kotiin ja lukemaan juttuja linnoituksen perustajan elämästä. Kansallismuseoon verrattuna tekstit olivat kuitenkin aika pintapuolisia ja yksittäisistä esineistä oli hyvin vähän infoa saatavilla. Jos arki, sisustus ja ihmiset kiinnostavat sotahistoriaa enemmän, suosittelen tätä kuitenkin ylitse varsinaisen Suomenlinna-museon.
Viimeiseksi raahauduimme Suomenlinnan [url=http://lelumuseo.fi/]Lelumuseoon[/url]. Tässä vaiheessa hiukan muutenkin saarta kierettyämme kokemus voi vähän värittyä väsymyksestä, mutta koska Lelumuseo kuului alkuperäiseen suunnitelmaan, ei sitä nyt tullut välistäkään jätettyä. En ole ihan hirveästi vanhojen lelujen perään, joten sinällään museo ei antanut minulle ihan hirveästi. Pieni paikka, jossa on kyllä hienoja nukkekoteja ja erityisesti sota-ajan lelut olivat ihan kiinnostavia, mutta kuusi euroa sisäänpääsystä olisi ylittänyt minun kipukynnykseni ilman museokorttia. Tekstejä ei ole, joten lisäinfo on hankittava museon opastelehtisestä, joita oli vain rajattu määrä saatavilla - eikä yhtään suomenkielistä jäljellä siinä vaiheessa, kun tulimme sisään. Lapsia pyöri jaloissa ihan liikaa, mutta kun lelut ovat vitriinin takana, enpä tiedä mitä ihmeellistä niistä muksuillekaan on. Irtonaiset nukenpäät olivat pelottavia. Varmaan parempi paikka joskus muulloin kuin lauantaina keskellä parasta turistisesonkia.
Kaikenkaikkiaan hyvä päivä, joka näytti Suomenlinnasta hiukan erilaisen puolen. Ja opinpa jotain [url=https://fi.wikipedia.org/wiki/Bastionij%C3%A4rjestelm%C3%A4]bastionijärjestelmästä[/url].
16.08.2015
Vanamo
156 kirjaa, 5 kirja-arviota, 306 viestiä
Dynin ja Riturin puheet museokortista ovat saaneet minutkin innostumaan. Etenkin kun tajusin, että voin hyödyntää tähän kulttuuriseteleitä. Kunhan seuraavan kerran suuntaan museokorttimuseoon, aion ehdottomasti ostaa kortin. :)
Kävin tässä kesällä katsomassa Sinebrychoffin museon rokokoo-näyttelyn ja minä kyllä pidin. Pastellisävyiset ja sievistelevät miehet olivat mainioita ja lisäksi mieleen on jäänyt eräs varsin makaaberi asetelma. Museokortin kanssa voisin käydä katsastamassa näyttelyn mainiosti toisenkin kerran. Näyttely oli myös minun makuuni juuri sopivan kokoinen, innostukseni lopahtaa, jos näytillä on liikaa asioita. Keskityn mieluummin muutamaan kiinnostavaan teokseen.
Kävin myös tutustumassa suomalaiseen puutarhakulttuuriin eri aikakausina Arkkitehtuurimuseossa. Oli ihan mielenkiintoista oppia, minkälaisia ajatussuuntauksia arkkitehtien puutarhasuunnittelussa on ollut taustalla. Lisäksi koska pidän kartoista, arkkitehtien puutarhasuunnitelmakuvat vetosivat minuun. Yläkerran pysyvässä näyttelyssä oli muun muassa pienoismalleja ja Emelien aiemmin tässä ketjussa mainitsema Futurokin löytyi näiden joukosta! (Tänne ei tosin valitettavasti pääse museokortilla.)
Kiitokset myös tämän ketjun näyttelytarinoista! Kiinnostuin nyt Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttelystä ja pitääpä muistaa käydä katsastamassa se!
Kävin tässä kesällä katsomassa Sinebrychoffin museon rokokoo-näyttelyn ja minä kyllä pidin. Pastellisävyiset ja sievistelevät miehet olivat mainioita ja lisäksi mieleen on jäänyt eräs varsin makaaberi asetelma. Museokortin kanssa voisin käydä katsastamassa näyttelyn mainiosti toisenkin kerran. Näyttely oli myös minun makuuni juuri sopivan kokoinen, innostukseni lopahtaa, jos näytillä on liikaa asioita. Keskityn mieluummin muutamaan kiinnostavaan teokseen.
Kävin myös tutustumassa suomalaiseen puutarhakulttuuriin eri aikakausina Arkkitehtuurimuseossa. Oli ihan mielenkiintoista oppia, minkälaisia ajatussuuntauksia arkkitehtien puutarhasuunnittelussa on ollut taustalla. Lisäksi koska pidän kartoista, arkkitehtien puutarhasuunnitelmakuvat vetosivat minuun. Yläkerran pysyvässä näyttelyssä oli muun muassa pienoismalleja ja Emelien aiemmin tässä ketjussa mainitsema Futurokin löytyi näiden joukosta! (Tänne ei tosin valitettavasti pääse museokortilla.)
Kiitokset myös tämän ketjun näyttelytarinoista! Kiinnostuin nyt Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttelystä ja pitääpä muistaa käydä katsastamassa se!
Dynin ja Riturin puheet museokortista ovat saaneet minutkin innostumaan. Etenkin kun tajusin, että voin hyödyntää tähän kulttuuriseteleitä. Kunhan seuraavan kerran suuntaan museokorttimuseoon, aion ehdottomasti ostaa kortin. :)
Kävin tässä kesällä katsomassa Sinebrychoffin museon rokokoo-näyttelyn ja minä kyllä pidin. Pastellisävyiset ja sievistelevät miehet olivat mainioita ja lisäksi mieleen on jäänyt eräs varsin makaaberi asetelma. Museokortin kanssa voisin käydä katsastamassa näyttelyn mainiosti toisenkin kerran. Näyttely oli myös minun makuuni juuri sopivan kokoinen, innostukseni lopahtaa, jos näytillä on liikaa asioita. Keskityn mieluummin muutamaan kiinnostavaan teokseen.
Kävin myös tutustumassa suomalaiseen puutarhakulttuuriin eri aikakausina Arkkitehtuurimuseossa. Oli ihan mielenkiintoista oppia, minkälaisia ajatussuuntauksia arkkitehtien puutarhasuunnittelussa on ollut taustalla. Lisäksi koska pidän kartoista, arkkitehtien puutarhasuunnitelmakuvat vetosivat minuun. Yläkerran pysyvässä näyttelyssä oli muun muassa pienoismalleja ja Emelien aiemmin tässä ketjussa mainitsema Futurokin löytyi näiden joukosta! (Tänne ei tosin valitettavasti pääse museokortilla.)
Kiitokset myös tämän ketjun näyttelytarinoista! Kiinnostuin nyt Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttelystä ja pitääpä muistaa käydä katsastamassa se!
20.08.2015
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Unohdin mainita, että Espoossa WeeGee-talossa on myös KAMU eli Espoon kaupunginmuseo. Huomasimme, että syksyllä sinne tulee Gladiaattoreista kertova näyttely, joten päätimme jättää museon perusnäyttelynkin sitten siihen kertaan.
Mekin kävimme Sinebrychoffin museossa.
Minä pidin rokokoo-näyttelystä jostain syystä. En ole missään mielessä pastellisävyjen ystävä ja viehätyn enimmäkseen tummista ja synkistä teemoista sekä sävyistä, mutta jokin näissä teoksissa iski. Ehkä vaan kaipasin sillä hetkellä keveyttä ja iloisuutta tai sitten oma olo oli iloinen, jolloin taidekin miellytti enemmän. Oli miten oli, tykästyin tauluihin ja niiden nukkemaisiin hahmoihin. Taulujen ihmisten askel oli enimmäkseen kepeä ja tunnelma iloinen (eräässäkin taulukokoelmassa sama pinkkitakkinen herramies kumartelee samanlailla jokaisessa taulussa, se oli hauskaa spottailtavaa). Huoneet olivat avaria ja niihin ei ollut ahdettu liikaa asioita. Muutenkin näyttely oli tarpeeksi pieni, jolloin katselu- ja ihmettelyenergiaa riitti loppuun asti.
Ajeltiin loppulomasta Aviapoliksen asemalle uudehkolla I-junalla kurkkamaan sen lähistöllä sijaitseva Ilmailumuseo. Siellä oli hämmästyttävän paljon lentokoneita mahdutettu kahteen isoon halliin. En niistä niin paljoa välitä, mutta silti museo oli ihan hieno paikka katsoa läpi. Erikoisnäyttelynä oli Liikkeelle! Lentomatkailu uuteen nousuun niminen näyttely, joka kertoi Suomen lentoliikenteen historiasta. Hauska, pieni infonäyttely. Hiukan tuli seikkailunkin makua tähän museokäyntiin, kun itse museon löytäminen oli hankalaa. Aviapolis on niin uusi asema, että sen ympäristöä rakennetaan vielä, joka tarkoitti sitä, että mm. kartta alueelta oli epätarkka. Mekin lähdimme ensin ihan väärään suuntaan, kunnes jossain vaiheessa huomasimme, että nyt on jotain pielessä. Pienen kiertelyn jälkeen kuitenkin pääsimme perille. Takaisin asemalle mennessä tuli hiukan epätodellinen olo, kun yritimme mennä liukuportaisiin. Kaikki niistä kolmesta näyttivät punaista valoa, ja joista kaksi oli oikeasti väärään suuntaan kulkevia. Se ainoa jäljelle jäävä ei toiminut/ollut päällä, joten kävelimme sen alas. Jossain vaiheessa alkoi huimata, kun silmät eivät tahtoneet erottaa, että mikä on oikea askelma ja mikä vielä yhtä alempana.
Mekin kävimme Sinebrychoffin museossa.
DynKotimuseoksi mainostettu Sinebrychoff keskittyi enemmän taiteeseen kuin historiaan, mikä oli vähän harmi, sillä olisin halunnut kuulla ehkä enemmän Sinebrychoffin suvun tarinasta.Minuakin harmitti tämä. Vaikka huoneet olivat sinänsä ihan hienoja, ne olivat alakerran rokokoo-näyttelyn jälkeen ahdistavan oloisia. Ihan täyteen tupattuja. Tauluja oli seinällä niin paljon, että ei oikein tiennyt mihin olisi katsonut (tämä taisi olla ihan normikäytäntö joskus, mutta ei se silti tarkoita että pitäisin siitä). Tuntui että huoneissa oli paljon asioita, mutta mikään ei jäänyt mieleen. :(
Minä pidin rokokoo-näyttelystä jostain syystä. En ole missään mielessä pastellisävyjen ystävä ja viehätyn enimmäkseen tummista ja synkistä teemoista sekä sävyistä, mutta jokin näissä teoksissa iski. Ehkä vaan kaipasin sillä hetkellä keveyttä ja iloisuutta tai sitten oma olo oli iloinen, jolloin taidekin miellytti enemmän. Oli miten oli, tykästyin tauluihin ja niiden nukkemaisiin hahmoihin. Taulujen ihmisten askel oli enimmäkseen kepeä ja tunnelma iloinen (eräässäkin taulukokoelmassa sama pinkkitakkinen herramies kumartelee samanlailla jokaisessa taulussa, se oli hauskaa spottailtavaa). Huoneet olivat avaria ja niihin ei ollut ahdettu liikaa asioita. Muutenkin näyttely oli tarpeeksi pieni, jolloin katselu- ja ihmettelyenergiaa riitti loppuun asti.
Ajeltiin loppulomasta Aviapoliksen asemalle uudehkolla I-junalla kurkkamaan sen lähistöllä sijaitseva Ilmailumuseo. Siellä oli hämmästyttävän paljon lentokoneita mahdutettu kahteen isoon halliin. En niistä niin paljoa välitä, mutta silti museo oli ihan hieno paikka katsoa läpi. Erikoisnäyttelynä oli Liikkeelle! Lentomatkailu uuteen nousuun niminen näyttely, joka kertoi Suomen lentoliikenteen historiasta. Hauska, pieni infonäyttely. Hiukan tuli seikkailunkin makua tähän museokäyntiin, kun itse museon löytäminen oli hankalaa. Aviapolis on niin uusi asema, että sen ympäristöä rakennetaan vielä, joka tarkoitti sitä, että mm. kartta alueelta oli epätarkka. Mekin lähdimme ensin ihan väärään suuntaan, kunnes jossain vaiheessa huomasimme, että nyt on jotain pielessä. Pienen kiertelyn jälkeen kuitenkin pääsimme perille. Takaisin asemalle mennessä tuli hiukan epätodellinen olo, kun yritimme mennä liukuportaisiin. Kaikki niistä kolmesta näyttivät punaista valoa, ja joista kaksi oli oikeasti väärään suuntaan kulkevia. Se ainoa jäljelle jäävä ei toiminut/ollut päällä, joten kävelimme sen alas. Jossain vaiheessa alkoi huimata, kun silmät eivät tahtoneet erottaa, että mikä on oikea askelma ja mikä vielä yhtä alempana.
Unohdin mainita, että Espoossa [b]WeeGee[/b]-talossa on myös [b]KAMU[/b] eli Espoon kaupunginmuseo. Huomasimme, että syksyllä sinne tulee [url=http://www.espoonkaupunginmuseo.fi/fi-FI/KAMU_WeeGee/Tulossa_syksylla_KAMUun_Gladiaattorit__k%2863566%29]Gladiaattoreista[/url] kertova näyttely, joten päätimme jättää museon perusnäyttelynkin sitten siihen kertaan.
Mekin kävimme [b]Sinebrychoffin[/b] museossa.
[quote=Dyn]Kotimuseoksi mainostettu Sinebrychoff keskittyi enemmän taiteeseen kuin historiaan, mikä oli vähän harmi, sillä olisin halunnut kuulla ehkä enemmän Sinebrychoffin suvun tarinasta. [/quote]
Minuakin harmitti tämä. Vaikka huoneet olivat sinänsä ihan hienoja, ne olivat alakerran rokokoo-näyttelyn jälkeen ahdistavan oloisia. Ihan täyteen tupattuja. Tauluja oli seinällä niin paljon, että ei oikein tiennyt mihin olisi katsonut (tämä taisi olla ihan normikäytäntö joskus, mutta ei se silti tarkoita että pitäisin siitä). Tuntui että huoneissa oli paljon asioita, mutta mikään ei jäänyt mieleen. :(
Minä pidin rokokoo-näyttelystä jostain syystä. En ole missään mielessä pastellisävyjen ystävä ja viehätyn enimmäkseen tummista ja synkistä teemoista sekä sävyistä, mutta jokin näissä teoksissa iski. Ehkä vaan kaipasin sillä hetkellä keveyttä ja iloisuutta tai sitten oma olo oli iloinen, jolloin taidekin miellytti enemmän. Oli miten oli, tykästyin tauluihin ja niiden nukkemaisiin hahmoihin. Taulujen ihmisten askel oli enimmäkseen kepeä ja tunnelma iloinen (eräässäkin taulukokoelmassa sama pinkkitakkinen herramies kumartelee samanlailla jokaisessa taulussa, se oli hauskaa spottailtavaa). Huoneet olivat avaria ja niihin ei ollut ahdettu liikaa asioita. Muutenkin näyttely oli tarpeeksi pieni, jolloin katselu- ja ihmettelyenergiaa riitti loppuun asti.
Ajeltiin loppulomasta Aviapoliksen asemalle uudehkolla I-junalla kurkkamaan sen lähistöllä sijaitseva [b]Ilmailumuseo[/b]. Siellä oli hämmästyttävän paljon lentokoneita mahdutettu kahteen isoon halliin. En niistä niin paljoa välitä, mutta silti museo oli ihan hieno paikka katsoa läpi. Erikoisnäyttelynä oli [i]Liikkeelle! Lentomatkailu uuteen nousuun[/i] niminen näyttely, joka kertoi Suomen lentoliikenteen historiasta. Hauska, pieni infonäyttely. Hiukan tuli seikkailunkin makua tähän museokäyntiin, kun itse museon löytäminen oli hankalaa. Aviapolis on niin uusi asema, että sen ympäristöä rakennetaan vielä, joka tarkoitti sitä, että mm. kartta alueelta oli epätarkka. Mekin lähdimme ensin ihan väärään suuntaan, kunnes jossain vaiheessa huomasimme, että nyt on jotain pielessä. Pienen kiertelyn jälkeen kuitenkin pääsimme perille. Takaisin asemalle mennessä tuli hiukan epätodellinen olo, kun yritimme mennä liukuportaisiin. Kaikki niistä kolmesta näyttivät punaista valoa, ja joista kaksi oli oikeasti väärään suuntaan kulkevia. Se ainoa jäljelle jäävä ei toiminut/ollut päällä, joten kävelimme sen alas. Jossain vaiheessa alkoi huimata, kun silmät eivät tahtoneet erottaa, että mikä on oikea askelma ja mikä vielä yhtä alempana.
20.08.2015
Olen menossa Iivarin kanssa ensi viikolla Tukholmaan, ja jokin museokäynti sopisi hyvin ohjelmaan (normaali risteily, eli laiva tulee aamulla ja lähtee viiden maissa). Vasamuseet on nähty, ja pidimme siitä paljon. Onko suosituksia tai ideoita muista mahdollisista? Harkinnassa ovat ainakin Nordiska museet sillä ennakko-odotuksella, että se keskittyy nimenomaan pohjoismaiseen kulttuurihistoriaan. Luonnontieteellistäkin on meille suositeltu, mutta Chicagon Field Museumin jälkeen vertailu olisi jo aika kova.
Olen menossa Iivarin kanssa ensi viikolla Tukholmaan, ja jokin museokäynti sopisi hyvin ohjelmaan (normaali risteily, eli laiva tulee aamulla ja lähtee viiden maissa). Vasamuseet on nähty, ja pidimme siitä paljon. Onko suosituksia tai ideoita muista mahdollisista? Harkinnassa ovat ainakin Nordiska museet sillä ennakko-odotuksella, että se keskittyy nimenomaan pohjoismaiseen kulttuurihistoriaan. Luonnontieteellistäkin on meille suositeltu, mutta Chicagon Field Museumin jälkeen vertailu olisi jo aika kova.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Taverna
- Museot ja museokortti