Hercule Poirot (tv-jaksot)

Ilmaisen tässä rakkauttani Agatha Christien kirjoihin perustuvaan Hercule Poirotiin. Mielestäni kirjat ovat nerokkaita ja hyviä, mutta huullaannuin tähän filmatisointiin. David Suchet on korostanut hahmon ominaisuuksia enemmän kuin kirjoissa ja ottanut varmaankin vähän näyttelijän vapauksia luodessaan omaa käsitystään hahmosta. Hahmo on pikkutarkka, hienostunut, ystävällinen ja mitä nerokkain belgialainen yksityisetsivä. Pidän myös siitä, etteivät sarjan luojat olleet sortuneet ollenkaan hahmojen yksityiselämien paisutteluun, vaan siellä täällä on pieniä vihjeitä. Puvut ja lavasteet ovat myös vaikuttavasti tehty. Kaikki tuo on vaan mukavaa täydennystä, sillä ne juonet! Ne ovat nerokkaita, niin kuin Christien kädenjälki aina onkin. Jaksoissa on myös ihastuttavasti muunneltu sitä samaa Hercule Poirot- melodiaa. Useimmat jaksoista ovat myös aika kammottavia kaikkine äänitehosteineen. Suosittelen sarjaa kaikille jännityksen haluisille.   No, onkos muitakin murhamysteereistä nauttivia? Minulla ainakin on kaikki kaudet Poirotista. Olisi tästäkin kiva kuulla muiden mielipiteitä sekä vinkkejä muista samanlaisista sarjoista, nyt kun vähän aika sitten katsoin tippa linssissä viimeisen jakson.

En ole totta puhuen sarjaa nähnyt kuin jaksoja sieltä täältä, mutta niiden perusteellakin jo voi sanoa, että David [b]Suchet[/b] on ainoa oikea Poirot. Christien tarinat ovat myös aina vähintäänkin näppäriä (oli ne lukenut sitten kirjasta tai katsonut tv:stä), mutta sarjan tapa kertoa ne tuntuu vaihtelevan laadullisesti vähän liikaa. Olen nähnyt todella hyviä jaksoja, mutta sitten toisaalta myös sellaisia jaksoja, jotka ovat olleet kuin maalin kuivumisen seuraamista.   Oletan, että et suosituksista hae Columbon kaltaisia koko aika pyöriviä itsestäänselvyyksiä?   Poirotin kanssa vastaavaa wanhan hyvän ajan rauhallisuutta, menneen maailman tunnelmaa, kekseliäisyyttä, hurmaavia henkilöhahmoja, ja perusbulkkisarjaa monimutkaisempia mysteerijuoniakin tarjoaa 80-luvun tv-sarja rentusta antiikkikauppiaasta [b]Lovejoy[/b]sta, jota on suomi-dvd:nä valitettavasti vain pari ekaa tuotantokautta.   Puhtaasti saman dekkarigenren edustajista hieman huonommin on muistiin jäänyt myöskin 80-luvun [b]The Adventures of Sherlock Holmes[/b], mutta se vähäinen muistikuva kyllä väittää senkin olleen hyvää tavaraa.   Muutenhan näitä tuoreempia whodunnit-dekkarisarjoja tulee etenkin YLE:ltä jatkuvalla syötöllä, mutta yhtään en ole niitä seurannut, ja sekin vähä mitä jaksoista jokusen minuutin katsonut, ei ole vakuuttanut. Äitini kyllä vannoo Isä Matteon tutkimusten nimiin, mutta hän toisaalta katsoo vaikka tv:n testikuvaa.   Ai niin! [b]Fitz ratkaisee[/b] oli myös hyvä, vaikka ei ihan sovikaan Poirotin genreen (eipä sovi kyllä Lovejoykaan). Muistaakseni.

Kiitoksia vinkeistä, voisinkin lähteä etsiskelemään noita.

Eeh... Onnea hakuun. Itse yritin Discshopista skannata, eikä sieltä löydy kuin tuo Fitz-sarja, ja siitäkin vain toinen tuotantokausi muiden ollessa poistuneena valikoimista. Tilanne tuskin on parempi muillakaan suomialueen kauppiailla :sad:   TV-uusintoja odotellessa. Lovejoysta onkin jo luvattoman pitkä aika kun se on viimeksi näytetty.

Olin onnesta soikeana kun kuulin että Ykköseltä tulee koko kesän perjantaisin vanhoja [i]Poirot[/i]-jaksoja. Tykkään niistä enemmän kuin sarjan viimeisimmistä osista. Niistä katosi viehätystä 2000-luvun puolella, varsinkin eeppisen tunnarin poisjättäminen oli anteeksiantamatonta. Lisäksi en pahemmin perusta Poirot'n uskonnollisuuden korostamisesta. Mutta ne 80- ja 90-lukuiset jaksot ovat silkkaa timangia. :heart:   Samankaltaisehtko sarja voisi olla toisen maailmansodan aikaiseen Brittilään sijoittuva [i]Foylen sota[/i]. Ainakin sen luoja ja käsikirjoittaja, Anthony Horowitz, on käsikirjoittanut monta [i]Porot[/i]-jaksoa 90-luvulla. Ykkösellä sitäkin on esitetty ja harmittaa etten tullut sitä paljonkaan katsoneeksi. Mutta käsittääkseni se on hyvin arvostettu.   Btw, David Suchetin omaelämäkerta [i]Hercule Poirot ja minä[/i] on ilmestynyt tänä vuonna suomeksi. Mukava ja nopealukuinen kirja legendaarisesta hahmosta ja miehestä hänen kiiltonahkakengissään.

Lovejoyn ensimmäinen kausi on itseasiassa otettu jo ylen areenaan. http://areena.yle.fi/1-2660452 En tiedä jos tulee myöhemmin myös telkkaristakin, mutta en pistäisi pahakseni, koska se oli myös omia suosikkisarjojani 90-luvulla.   Myös se vanha Sherlock Holmes sarja on ihan mahtava, koska en tiedä toista näyttelijää joka olisi esittänyt Holmesia niin maanisella innolla kuin Jeremy Brett. Tyyppihän paljastui myöhemmin mielisairaaksi, joten se ehkä vaikutti myös aikaisemmassa rooliin paneutumisessa, koska hulluuden ja nerouden raja on kuulemma aina ollut vähän häilyvä.. :roll:

Suomessa nuo Jeremy Brettin Sherlokit taittiin esittää putkeen, samalle nimellä? Mutta oikeastaanhan niitä oli monta sarjaa.   [url=http://www.imdb.com/title/tt0086661/]Sherlock Holmesin seikkailut (1984-1985)[/url]   [url=http://www.imdb.com/title/tt0090509/]Sherlock Holmesin paluu (1986-1988)[/url]   [url=http://www.imdb.com/title/tt0098765/]Sherlock Holmesin muistikirja (1991-1994)[/url]   [url=http://www.imdb.com/title/tt0108855/]Sherlock Holmesin muistelmat (1994)[/url]   Aivan loistavaa kamaa. Jeremy Brett oli ainoa oikea Sherlock, loput ovat vain varjoja häneen verrattuna. David Suchettin Hercule Poirotista tykkään myös vaikka niitä onkin tullut katsottua vain satunnaisesti.

Hercule Poirot on aivan loistava hahmo, sekä kirjoissa että elokuvissa. Agatha Christie on onnistunut luomaan hyvän hahmon, joka on omahyväinen ja arvonsa tunteva ilman, että on ärsyttävä. Lähinnä piirteet ovat huvittavia. David Suchet on sitten taas puolestaan onnistunut herättämään hahmon eloon telkkarissa, tuoden salapoliisiin oman lisänsä. Minä siis todellakin pidän tästä tv-sarjasta, ja olin myös todella iloinen uutisesta, että nyt kesän ajan jaksoja näytetään perjantai-iltaisin. Aina ei ehdi katsomaan, mutta onneksi on Areena. :)   Sivuhahmot ovat välillä hiukan heppoisia, ehkä jopa epäuskottavia. Tai ainakin minun on hankala nähdä, että komisario Japp olisi oikeasti niin tyhmän oloinen, kun ottaa huomioon, että hän on Scotland Yardin palkkalistoilla ja kuitenkin korkeammalla kuin pelkkä rivipoliisi. Hastings on sitten taas hiukan liian naiivi sotaveteraaniksi. Mutta eipä nämä seikat oikeastaan haittaa kovin paljoa, mitä nyt välillä käyvät mielessä katsoessa.     [quote=Pisania]Lisäksi en pahemmin perusta Poirot'n uskonnollisuuden korostamisesta. [/quote]   Joo, minullakin tuo ottaa vastaan ja pahasti.

Suchet on kyllä ainoa, oikea, täydellinen Poirot. :heart: Nyt en ole katsonut näitä tämänkertaisia esityksiä, mutta epäilisin, että lähes kaiki jaksot on kyllä tullut nähtyä jo moneen kertaan.

Loistava sarja ja mikä unohtumaton intro! Muistan vieläkin, että ensimmäinen näkemäni Poirot-tarina oli Neljäkolmatta mustarastasta. Olin silloin ala-asteella ja Poirot tuli suosikkiohjelmani Avaran luonnon jälkeen. Jäin kerrasta koukkuun ja hieman myöhemmin aloin myös lukemaan Christien romaaneja.     [quote="Rasimus"]Christien tarinat ovat myös aina vähintäänkin näppäriä (oli ne lukenut sitten kirjasta tai katsonut tv:stä), mutta sarjan tapa kertoa ne tuntuu vaihtelevan laadullisesti vähän liikaa. Olen nähnyt todella hyviä jaksoja, mutta sitten toisaalta myös sellaisia jaksoja, jotka ovat olleet kuin maalin kuivumisen seuraamista.[/quote]   Tämä on kyllä totta. Itse en pidä tarinoista, joissa katsojalle ei tarjota tarpeeksi mahdollisuuksia pohtia, kuka on murhaaja.   Poirot-tarinoissa viehättävät tarinat, hahmot ja miljöö. Salaperäiset kirjeet, höyryjunat ja kirjoituskoneet kiehtovat huomattavasti enemmän kuin Macbookit ja tekstarit. Suosikeikseni ovat muodostuneet Kuolema Niilillä ja Murha Mesopotamiassa. Tähän saattaa vaikuttaa, että kertomukset sijoittuvat kiehtovaan ympäristöön, jossa itsekin haluaisin joskus käydä. Jos tässä maailmantilanteessa uskaltaisin.

Katsoin juuri pari iltaa sitten tuon Murha Mesopotamiassa Netflixin kautta. Se ei oikein tehnyt tarinana vaikutusta, vaikka juuri miljöö kiehtoikin. En etukäteen edes tiennyt, että Poirot tuollakin suunnalla on ollut. Niili on toki tuttu, mutta muuten lukemani ja katsomani Poirotit ovat tainneet pysyä vähän lähempänä.   Mutta siitä Mesopotamian tarinasta. Minut jätti kylmäksi se, ettei [spoiler]murhaajalla tuntunut olevan kovin kummoista motiviia. Sattuipa vaan olemaan kauan kuolleeksi luultu aviomies, jota hyvä jos uhrikaan tunsi mennessään naimisiin ja sitten jo pian menetettyäänkin miehensä. Ei oikein toiminut.[/spoiler]   Tai sitten olin jo niin väsynyt tuota katsoessani, että jotain erittäin oleellista jäi huomaamatta ja haukun nyt ihan väärää puuta. :tongue:

[quote="haplotus" post=34659] Mutta siitä Mesopotamian tarinasta. Minut jätti kylmäksi se, ettei [spoiler]murhaajalla tuntunut olevan kovin kummoista motiviia. Sattuipa vaan olemaan kauan kuolleeksi luultu aviomies, jota hyvä jos uhrikaan tunsi mennessään naimisiin ja sitten jo pian menetettyäänkin miehensä. Ei oikein toiminut.[/spoiler][/quote]   Kieltämättä mainitsemasi asia on tuossa tarinassa pieni puute ja hämmennyksen aihe. Kuitenkin tarina oli muuten vetävä ja siinä oli hyvä mysteeri. Ne heikoimmat poirotit ovat mielestäni sellaisia, jossa ei ole kunnon arvoitusta ja katsojat eivät pääse tutustumaan eri murhaajakandidaatteihin ja heidän motivaatioonsa (heh) ja mahdollisuuksiinsa tehdä rikos.   Perjantaina katsoin Yleltä Kortit pöydällä. Hyvä tarina, mutta tulin väkisinkin ajatelleeksi etten varmaankaan ole ainoa ihminen, jonka mielestä rouva Oliver on rasittava hahmo. :neutral: Eritoten näissä tv-sovituksissa.

[quote=Puolikuu]Perjantaina katsoin Yleltä Kortit pöydällä. Hyvä tarina, mutta tulin väkisinkin ajatelleeksi etten varmaankaan ole ainoa ihminen, jonka mielestä rouva Oliver on rasittava hahmo. :neutral: Eritoten näissä tv-sovituksissa. [/quote]   Hassua, sillä minä pidän rouva Oliverista, sekä kirjoissa että tv-sovituksissa. Kirjoissahan se toki on helpompi sulattaa ja tv-sarjassa pidän hahmon näyttelijästä, joka tosiaan voi omalta osaltaan selittää viehtymystäni hahmoon.     [quote=Puolikuu]Suosikeikseni ovat muodostuneet Kuolema Niilillä ja Murha Mesopotamiassa. Tähän saattaa vaikuttaa, että kertomukset sijoittuvat kiehtovaan ympäristöön, jossa itsekin haluaisin joskus käydä. Jos tässä maailmantilanteessa uskaltaisin. [/quote]   Sama minulla, tosin en haluaisi käydä noissa ympäristöissä nyt vaan olisin halunnut vierailla niissä silloin, kun ne olivat sellaisia miksi ne on kuvattu sarjassa.

Ylellä on artikkeli Hercule Poirotista. Sen ja kommenttien lukeminen kävi hyvästä vappuviihteestä: [url=https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/05/01/piinaviikko-poirotn-seurassa-kauheaa-roskaa-ajatteli-tv-ammattilainen-mutta]Piinaviikko Poirot’n seurassa – Kauheaa roskaa, ajatteli tv-ammattilainen, mutta päätti silti selvittää, mikä legendaarisessa salapoliisissa vetoaa[/url]   On mielenkiintoista nähdä ns. ulkopuolisten mielipiteitä, toisaalta taas kritiikki osuu tv-sarjan lisäksi tavallaan myös alkuperäisiin kirjoihin ja myös vanhoihin dekkareihin yleisesti. Sillä onhan kirjoissakin hidastempoisuutta, vanhanaikaisia rasistisia ja kolonialistisia asenteita sekä hahmoilla että kirjoittajilla, osittain nykymittapuulla ongelmallista ajankuvausta ja "loputtomia keskusteluja". Pitäisikö Poiroteissa olla siis enemmän toimintakohtauksia? Artikkelin loppuun luettuani en ollut edelleenkään ihan varma siitä mitä sillä tarkalleen haettiin, oliko se huumoria vai yrittikö vakavissaan pohtia asioita, sillä yleissävy sarjaa kohtaan on loppuun asti hyvin negatiivinen. Paistaahan tuossa läpi se "jos ihmiset pitävät siitä, sen täytyy olla roskaa" sekä tietyillä aloilla enemmän esillä oleva "uudenaikainen on parempaa", joka aikoinaan sai kaikki suunnittelemaan Suomeen tasakattoja. Sekin jäi hämäräksi että pitääkö kirjoittaja huonona vai neutraalina sitä että "vanhukset" tykkäävät Poirotista, vai oliko sekin vitsi tai tarkoitus tuoda ennakkoluuloja esiin. Juttu tuntuu ottavan sarjan vakavammin kuin sarjan katsojat itse, ellei sekin ole huumoria ja koko kirjoitus jonkinlainen metatason vitsi jota ei ole tarkoituskaan ottaa sen vakavammin kuin sarjaakaan - onhan sekin loppua lukuun ottamatta tehty vähän kieli poskessa. Ehkä kirjoittajakin lueskelee hekotellen kommentteja, onhan se tätä kirjoittaessa Ylen luetuimpia - täydellinen klikkiartikkeli siis!   Kysymys siitä mikä on hyvää viihdettä ja kuka sen päättää on tietysti mielenkiintoinen ja samalla tässä yhteydessä tavallaan turha, sillä Poirotia nyt ei millään mittapuulla voi pitää täydellisenä roskana, katsoi sitä miltä aikakaudelta tahansa.

Olen yrittänyt löytää blu-ray complete-lootaa noista kaikista Suchetin Poirot jaksoista/elokuvista. Jenkki ja Ranskalainen löytyisi, mutta eivät aivan halpoja ole. Myös turhaan olen toivonut suomenkielisiä tekstejä. Tässä vaiheessa enkku tekstit riittäisi, kun ei taida enää Suomi blu-raytä näistä julkaista