Hobitti II: The Desolation of Smaug

Mitä genderhässäystä onkaan. Ei niissä termeissä pysy perässä jossei asia kiinnosta. Toissijainen pointti kuitenkin.. :roll: Ehkä joku tyttö samaistuu karvaisiin kääpiöihin, enemmistö tuskin. Kääpiötkin on edelleen yhtälailla tarjolla fanitettavaksi. [URL=http://msmagazine.com/blog/2013/12/14/thankful-for-tauriel-in-hobbit-tale/]Tämä on hyvä yhteenveto.[/URL] Mutta vihaahan jotkut Star Wars fanitkin Mara Jadea, turhaa girl poweria, toisten mielestä paras EU-hahmo ikinä, onhan näitä...

Täytyy kyllä sanoa, että tämä Hobitti iski ja kovaa! Pidin kyllä ensimmäisestäkin, mutta vaikka kuinka paljon taistelukohtaukset maistuisivatkin, niin siinä oli niitä liikaa. Tai ongelma oli enemmänkin tasapainotuksessa, ei ollut aikaa hengähtää, kokoajan tykitettiin ongelmia. Tämä taas, wau! Juuri oikea suhde kaikkea ja muutokset joita kirjoihin oli tehty olivat erinomaisia omasta mielestäni. Luotiin uusia konflikteja ja tuotiin siihen enemmän syvyyttä, todella toimivaa.   Smaug oli juuri niin mahtava kun oli luvattu. Ja vaikka tynnyrikohtausta on menty jo väittämään parhaaksi kohtaukseksi, niin kyllä minä melkein menen sen Smaugin puolelle (; Voi sitä sisäistä taistelua kun tajusin jotain minuutteja aikaisemmin että nyt se loppuu, ihan kohta! Ärr, niin ilkeä ja niin toimiva lopetus!   Kaiken kaikkiaan erittäin hieno pätkä. Pidin, todella paljon.

[quote="max" post=7823][URL=http://msmagazine.com/blog/2013/12/14/thankful-for-tauriel-in-hobbit-tale/]Tämä on hyvä yhteenveto.[/URL][/quote]   [quote]Lilly had one condition before agreeing to the role: that her character not be involved in a love triangle. Alas, this condition was ultimately not met. Screenwriter Boyens justifies this change, arguing that the triangle that results between Kili, (a dwarf), Legolas (an elf) and Tauriel “aids a storyline in The Lord of the Rings,” making it clear that Legolas’ animosity toward dwarves springs from Tauriel’s fondness for Kili.[/quote]   Hah hah, mitä helkkaria?! :lol: Eivät onnistuneet pitämään kolmiodraamaa ulkona edes elokuvasta jonka ainoa naisnäyttelijä pyysi että sellaista ei olisi...

Tuo koko kolmiodraama oli kyllä tosi häsmäinen.. Legolas haluaa olla Taurielin kanssa mutta sen sijaan että tekisi jotain, yrmyilee ympäriinsä, Tauriel taas olisi hänen kanssa jo leffan alussa mutta ei usko vastavuoroisuutta edes olevan (koska Legolas on urpo ja hänen isi ei tykkää ajatuksesta). En edes ajatellut koko hommaa kolmiodraamana, koska Legolas oli niin hämmentävän turha komponentti. Jos Legolas vielä suuttuu Kilille kolmosessa, niin se kyllä latistaa koko hahmoa vähän....

Kävin tänään katsomassa ja en vielä voi muodostaa selkeää mielikuvaa, mutta yritän.   Joo-o, taistelua oli taas liikaa ja Gandlafin jännittävät seikkailut Dol Guldurissa oli... ähm, tylsiä. Vaikka [spoiler]säikähdinkin kuoliaaksi, kun Radagastin lintu tuli kuvaan :roll: [/spoiler] Sauron oli hieno. Tässä oli kuitenkin vähemmän huumoria kuin edellisessä osassa. [spoiler]Paitsi varmaan hauskin kohta: - Isä! Miksi huussista tulee kääpiöitä? Tuovatko ne onnea? Repesin :lol: [/spoiler]   Mulle ainoa oikea Smaug on Tolkienin kuvittaman version kansikuvassa esiintyvä lisko (eli se kirkkaan punainen) ja elokuvan versio oli liian harmaanruskea. Mutta oli se vaan niin hienosti toteutettu!   Bilboa oli taisi olla vähemmän kuin edellisessä elokuvassa, mikä on harmi :sad: Tauriel... Nojaa, en osaa sanoa. Onhan se hyvä, että elokuvassa on naishahmoja, mutta ehkä hahmo on kuitenkin vähän turha. Ei kyllä ärsyttänyt, että siinä mielessä hyvä hahmohan se on. Mutta [spoiler]Kili???[/spoiler]Ja sitten tietty Legolas :heart: :heart: Ihana Legolas, vaikka onkin hieman vanhetunut. (t. nimimerkki Päästin syvän, rakastuneen huokauksen, kun Legolas pomppasi kuvaan ensimmäisen kerran:lol: )   En osaa päättää, kumpi leffoista oli parempi. Mietimme tätä vielä.   Loppu oli aivan törkeä! Miten maltan odottaa seuraavaa elokuvaa?   Ed Sheeranin I see the fire on ihana biisi :heart:   Näin siis leffan 3D HRF-versiona. En erityisemmin pidä 3D-leffoista sattuneesta syystä (silmälasit) ja 3D-lasit olikin koko ajan nenän päällä. Leffa oli eka näkemäni HRF-tekniikalla tehty. Onhan kuva elävämmän näköinen yms, mutta tuli vähän häiritsevä olo, kun kuva oli [i]niiin[/i] elävä. Mutta mehiläiset oli ihania! 2D on kuitenkin mun tyylille sopivampi.

[quote="Celestine" post=7836] Mulle ainoa oikea Smaug on Tolkienin kuvittaman version kansikuvassa esiintyvä lisko (eli se kirkkaan punainen) ja elokuvan versio oli liian harmaanruskea. Mutta oli se vaan niin hienosti toteutettu! [/quote]   Oon muuten täysin samaa mieltä! Kirkkaanpunainen lisko on se paras ja muistan jo joskus ekojen trailerien ilmestyessä kurtistelleeni kulmia Smaugin ruskeudelle. :lol: Mutta hienosti tietty toteutettu, ei siinä mitään. :smile:

[quote="Puolikuu" post=7819][quote="max" post=7818]Mielestäni aika hyvä oletus, kun miettii Arwenin suosiota. Feminismeillä voi tietty vääntää kaiken negatiiviseksi, jos haluaa. Tauriel oli varsin luonteva lisä tarinaan (Legolas pisti silmään, jos johonkin on pakko tarttua) - topakka roolimalli tyttönörteille ja ylipäänsä aika cool. Samalla saatiin kaikkien huippuleffojen tärkeä ainesosa, romantiikka, mukaan, ja naiscosplayereiden hahmovalikoima kasvoi huomattavasti... :wink:[/quote]   Feminismeillä? Kyse ei ole feminismistä vaan siitä, ajatellaanko [i]sukupuolella[/i] olevan väliä.[/quote]   Jos ei sitten kaikille ole yhtään. Mää kyllä tietysti samaistun myös muihin bilboihin ja legolaksiin mutta katse hakeutuu mimmiin kumminkin, etenkin kun niitä on vain se yksi.   Edit ja OT: Nämä kaikki 3 mielipidettä taitavat mahtua feminismin määritelmään.

Kestihän tuo toisenkin katselukerran (aiemmat kommenttini aiemmin tässä ketjussa), tällä kertaa 2D:nä. Enemmän tuli vilkuiltua maisemia ja varsinkin haltiakaupungin arkkitehtuuriin tuli hetkittäin perehdyttyä paremmin. Onhan leffassa sitä samaa Keski-Maan taikaa kuin LoTRissakin, mutta ei hitto, miksi sen kameran pitää liikkua sellaista vauhtia? Meinaa tulla päänsärky ilman ylimääräisiä lisäulottuvuuksiakin. LoTReissa ote on rauhallisempi ja samalla dramaattisempi: fantsukohelluksen sijaan eletään traagista historiaa.   [quote=Celestine]Mulle ainoa oikea Smaug on Tolkienin kuvittaman version kansikuvassa esiintyvä lisko (eli se kirkkaan punainen) ja elokuvan versio oli liian harmaanruskea. Mutta oli se vaan niin hienosti toteutettu![/quote]   Kyllä se ilman 3D-laseja ainakin näytti ihan selkeän punaiselta. Ei toki [i]räikeän[/i], mutta on väri enemmän punainen kuin ruskea. :wink:   Muttajuu, uusinnankin jälkeen odottaa kyllä innolla kolmosta.

Tämän tunteen innoittamana nimesimme seuralaiseni kanssa Hobittitrilogian kohellusversioksi Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta. Visuaalisesti näyttäväksi sellaiseksi.   Ensimmäistä osaa pidin kohderyhmältään ristiriitaisena. Liikaa koheltavia kääpiöitä, pierutason jättiläisvitsejä jne. kontrastinaan luunmurskaajaörkkejä. En osannut sanoa, kelle elokuva oli tarkoitettu, mutta paranihan se loppua kohti! Toinen osa oli tämänkin asian suhteen selkeämpi.   Oma mielipiteeni Taurielista on, että se on kirjoitettu liian "oikeaoppisesti" elokuvakäsikirjoituksellisessa mielessä. Ihan kuin suoraan oppikirjasta kiskaistu vahva seikkaileva naishahmo. Tauriel erottuu minusta liikaa tyyppinä kun vertaa hahmoihin jotka pohjustuvat Tolkienin muodostamiin henkilöihin. Heidän syvyytensä rakentuu ihan eri tavalla. Jacksonin täysin omat ainekset ovat jääneet kokkareiksi tehosekoittimen jälkeen.   Muina huomioina mainittakoon, että nahanvaihtajaa olisi saanut olla enemmän sillä hahmo on kiinnostava, ja haltiadraamaa vähemmän sillä se oli minusta hassusti kirjoitettua. Smaug oli komea ja koko teos on visuaalisesti näyttävä satu. Hauskaa, modernia fantasiaa, mistä nautin parhaiten kun unohdan asianhaaran Tolkien ja keskityn katsomaan kivaa seikkailuelokuvaa.

Miten kukaan voi katsoa Hobittia vain geneerisenä seikkalufantasiaelokuvana?   Minä en ymmärrä.   Ja minä en sentään ole edes mitenkään järkyttävä tolkienisti, tai ainakin luulen, että on vielä enemmänkin Tolkienin maailmaan eksyneitä (jotka eivät ole eksyksissä). Ja puristihan minä en todellakaan ole.   Mutta kuinka voi katsoa silmien eteen avattua myyttien, historian ja legendojen kudelmaa, jossa joka toinen kohtaus sisältää puolenkymmentä viitettä muihin hetkiin ja elämiin ilman, että antautuu sen virtaan?   Myönnän, että tässäkin Hobitissa oli hetkiä, joista en pitänyt, ja jotkin asiat olisivat voineet olla vielä täydellisempiä. Aivan samoin kuin ensimmäiseen elokuvaan, jäin tähänkin kaipaamaan kääpiöitten yksi kerrallaan esittelemistä Beornille (Bilbolle). Ja Beornin talo, Otavankalle ja viisitoista lintua puussa olisivat ansainneet hetkensä. Örkit eivät vieläkään näytä yhtä hyviltä kuin TSH-trilogiassa, ja tavallaan ymmärrän, että Gandalfin voimankäytön näyttö oli aika epäkaanonia. Mutta se on silti ollut olemassa.   Minä ilmeisesti pidän kaikkein eniten sellaisista kohdista, joita monet eivät arvosta: Peter Jacksonin Don Rosa -tapaisesta tarpeesta selittää itsestäänselvyyksiä, kuten vaikka juurikin se kultakääpiö tai sitten ihan mahtavasti toteutettu musta nuoli eli -vasama. Tuolla sitä saa Smaugia vahingoitettuakin toisin kuin pitkäjousella.   Ja jos on kovasti sitä mieltä, että kirjoista ei löydy, kannattaa ehkä lukea läpi jossain välissä ne olennaiset muutama tuhatta sivua :)   Mutta onhan tämä elämää, jotta näitä saa kokea :heart:

Näiden elokuvien kohdalla tunnen, että mielikuvitukseni sukelsi parempiin sfääreihin lukiessani Tolkienia, enkä halua sotkea mielikuvittelujani sellaiseen, mitä he henkilökohtaisesti pidän "vääränlaisena". Tykkään lukea Tolkienin tuotantoa usein uudelleen ja pidän myös hänen poiknsa loppuunsaattamista tuotoksista. Minä siis lienen se puristi aivoituksineni ja sen vuoksi katselen mieluummin geneeristä seikkailuelokuvaa. TSH-trilogia taas tuntui useammin pääsevän lähemmäksi omia mielen visualisointejani.

Olen lukenut Taru Sormusten Herrasta kirjat pari kertaa (kerran ennen kuin näin leffat), mutta itselleni se maailma on herännyt eloon vasta Jacksonin myötä. Hobittia pidän aika surkeana kirjana ylipäänsä. TSH luo hienon maailman, mutta on myös todella kuivaa kamaa leffan rinnalla. Kunnioitan Tolkienin elämäntyötä, ilman häntä näitä leffoja ei olisi (ja fantasiagenre näyttäisi varmaan erilaiselta, vaikka jokuhan nämä jutut olisi keksinyt, toisella tavalla kuitenkin), mutta ilman elokuvia en kyllä olisi siitä erityisen kiinnostunut.

Pääsin vihdoin ja viimein eilen katsomaan leffan. En tiedä oliko keveämpi 3D versio silmille vai johtuiko ennen leffaa nauttimastani Buranasta, mutta silmäni eivät vuotaneet verta ja pää ei tuntunut räjähtävän kuin aikaisemmin 3D katsoessani.   No itse leffaan.[spoiler] Jo ykkösosasta sain sen mielikuvan että tämä trilogia on tarkoitus olla "kunnollinen" pohjustus TSH ja sen vuoksi näitä Gandalfin seikkailuja ja neuvoston kokoontumisia on, mitä kirjassa ei sinällään ole. Tämän vuoksi en ole hirmusesti ottanut nokkiinni näistä TSH pohjustavista sivujuonteista mitä ei kirjasta löydy.   Voi myös olla että minä nautin tästä enemmän myöskin sen takia etten ihan vastikään ole kirjaa lukenu, niin ei ihan tuoreimmassa muistissa ole tapahtumat.   Pidin kyllä kovasti jälleen visuaalisesta maailmasta. Bard (muutama muukin maininnut) oli aivan loistavasti rakennettu hahmo. Smaug aivan mahtava, kylläkin itse huomasin selvän yhdennäköysyyden tiettyyn käärmelajiin (en kuolemaksenikaan muista nimeä), mutta Smaughan on ylisuureksi kasvanu käärme :D . Bilbo, aivan loistava, kaipaisin vain enemmän häntä.   Beorn ohitettiin minukin mielestä vähän turhan kovalla hopulla. Toinen jostä jäi vähän läpijuoksun fiillis oli Synkmetsä, hyvin tehty juu, mutta silti se on omassa mielessä isommassa osassa tarinaa kuin leffassa sitten olikaan. Eikä tullu sitä ehdistavaa fiilistä, mikä kirjasta välittyi.   Tauriel sinällään ei minua haitannu, ymmärrettävää että tuodaan Legolas takaisin kun siihen on mahdollisuus ja pyritään tekemään vahva naishahmo. Nämä laitan kuuluu elokuvan tekoon sarakkeeseen, mutta että Kili, Tauriel ja Legolas kolmiodraama, se meni jo yli hilseen. Muuten mukavat hahmot, mutta joku raja tuohonkin oisi pitänyt vetää.   Järvikaupunki oli loistava. Siinä vaan tuli aluksi sellainen fiilis että alkoi katsomaan toista leffaa, kun tunnelma ja fiilis muutto jotenkin niin dramaattisesti, en ole vielä päättänyt oliko se hyvä vai huono asia.   Smaug vs kääpiö taiston ois ehkä voinu jättää vähemmälle. Mites muuten kertokaapa minulle tapahtuiko kirjassa tätä että Smaug aisti sormuksen ja pakotti ottamaan sen pois? Minulla nousi siinä kohden nimittäin karvat pystyyn. Kuten myös siinä kun Bilbo lähti hiipimään loharin luo niin läpse vain kuulu, vaikka hobittien pitäisi olla vähiten ääntä pitäviä otuksia mitä maa päällään kantaa. [/spoiler]   No joo tuossa ainakin jonkin verran ajatuksia leffasta, puolet jäi vielä kirjottamatta :)

Miten niitä tynnyreitä riitti [spoiler]Bardin veneessä kaikille? Eikös Bilbo ollut tyystin ilman tynnyriä ja ainakin yksi kääpiöiden tynnyreistä meni rannalla rikki taistelussa[/spoiler]?

[spoiler]Niitä tynnyreitä oli enemmän kuin kääpiöitä jo siellä kellarissa, ja osa lähti tyhjinä ja arvatenkin oli nopeammin perillä.[/spoiler]

Kävin [i]13.12[/i] katsomassa tämän leffan ja oli kyllä mahdottoman hyvä. Hakkasi edeltäjänsäkin vaikka ensimmäinen osa on myös hyvä. Smaug oli valtava (mikä oli odotettavaa) enkä yhtään osannut odottaa, että lohikäärme puhuisi. Myös Legolaksen ilmestyminen oli ihanaa - Taru Sormusten Herrasta-trilogiassa yksi lemppareistani.

[quote="max" post=8006]Hobittia pidän aika surkeana kirjana ylipäänsä.[/quote]   No huh huh, on kyllä aika kontroversiaali mielipide! :lol: Veikkaan etten ole yksin sanoessani että en voisi olla enempää eri mieltä.

No huhhuh tosiaan! Okei, ei Hobitti enää ehkä samalla lailla sytytä kuin 15-vuotiaana, mutta muistan sen edelleen yhtenä voimakkaimpana lukukokemuksena, mikä minulla on kuunaan ollut.   Ei tullut sitten lähdettyä tätä katsomaan. Mutta hommataan dvd:nä sitten kun se ilmestyy. Ensimmäisestä osasta jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat. Liikaa oli muuteltu kirjan tapahtumia, esim. se kohtaus peikkojen kanssa. Olisin toivonut sitä Gandalfin peikkojen riitaan yllyttämistä ja muuta.

[quote="Tapsa" post=8150][quote="max" post=8006]Hobittia pidän aika surkeana kirjana ylipäänsä.[/quote]   No huh huh, on kyllä aika kontroversiaali mielipide! :lol: Veikkaan etten ole yksin sanoessani että en voisi olla enempää eri mieltä.[/quote]   Kyllä minäkin Hobitista kirjana pidän, mutta onhan se vähän hmm... kesy, mutta sehän johtuu aivan siitä että sehän on kirjoitettu lapsille/nuorille.   Osahan täällä on sanonut että leffassa on eri tunnelma verrattuna TSH, niin minun mielestä niin pitääkin olla. Koska kirjakin on kertumus yhden hobitin seikkailusta, jossa sattuu ja tapahtuu. Se ei ole tarina maailmaa mullistavista sodista ja maailman lopusta. Ok siitä tuli myöhemmin sellaisen tarinan alku ja osa sitä maailmanloppu tarinaa, kun Tolkienin jatko Hobitille vähän lähti rönsyileen ja kasvamaan. Siksi leffassakin minun mielestä kuuluukin olla vähän sellanen hilpeä ei niin hirveesti huolenhäivää fiilis, mitä TSH ei ehkä ole.

Minusta tuossa tunnelman erossa on onnistuttu ihan kohtalaisesti ellei jopa paremminkin, kun ottaa huomioon, että tässä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti ruvettu tekemään lastenleffaa lastenkirjasta vaan Tolkienin maailman Hobitin-aikaisten tapahtumien filmatisointia. Se, onko ero sitten hyvä vai huono asia, taitaa olla jokaisen henkilökohtaisesta mausta kiinni.

Tulipa tuo katsastettua. Tässä mietteitäni, jotka lienevät suurelta osin samoja kuin tässä ketjussa aiemmin esitetyt.   Elokuvan alku oli sikäli pettymys, että Beornin talosta hypättiin liian nopeasti yli. Olisin kaivannut kääpiöiden esittelynäytelmää ja yöllistä karhutanssia. Itse talo ja Beorn oli sinänsä toteutettu tyylikkäästi. Kahdella jalalla kulkevat tarjoilijakoirat olisi ollut veikeä nähdä elokuvassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi ne oli jätetty pois.   Synkmetsä oli komean näköinen, mutta minulle jäi samanlainen olo kuin muutamalle aikaisemmallekin kirjoittajalle: siitä ei välittynyt sama tunnelma kuin kirjasta. Ja jälleen yksi suosikkiyksityiskohdistani oli jätetty pois, nimittäin kestejä pitävien haltioiden siirtyminen koko ajan kauemmas metsään aina Bilbon ilmestyessä valojen piiriin. Ymmärrän tämänkin poisjätön teknisesti, mutta silti se on yksi niistä taianomaisista yksityiskohdista, jotka luovat Hobitin tunnelman. Juuri satumaisuus on minusta parasta kirjassa.   Haltiakaupungista ei ole pahaa sanottavaa. Thranduilin hahmo oli suosikkejani koko elokuvassa. Legolaksen mukanaolo oli minusta hyvä ja uskottavakin ratkaisu. Itse asiassa outoa olisi, jos Legolas ei olisi ollut paikan päällä Hobitin tapahtumien aikaan. Taurielin keksiminen ei herätä juuri minkäänlaisia tunteita. Kyllä minun puolestani ylimääräisiä hahmoja saa tuoda elokuvaan toikkaroimaan, kunhan ei liikaa muokata juonta.   Tynnyrilläratsastamista olisi voinut lyhentää ainakin puolella. Näissä elokuvassa tappelut ovat kaikkein pitkästyttävintä katsottavaa. Kaiken kukkuraksi välillä mentiin (tahattoman?) komiikan puolelle, kun liikeradat alkoivat muistuttaa enemmän balettia kuin aseellista taistelua. Erityisesti Legolaksen tanssahtelu kääpiöiden päiden päällä koskessa meni kerta kaikkiaan överiksi. Tällaistahan tosin oli odotettavissa Sormusten herrojen ja ensimmäisen Hobitin perusteella.   Järvikaupunki oli suosikkipaikkani elokuvassa. Vaikuttavinta oli se, miten kaupunki oli saatu oikeasti elämään arkipäiväisiä askareita toimittavilla ihmisillä ja Bardin perheellä, josta ei muistikuvieni mukaan puhuttu kirjassa mitään.   Smaugin ja Bilbon keskustelu toimi juuri oikealla tavalla, mutta sen jälkeen taas seurasi ylipitkitetty rymistelyosio. Tällä kertaa ei onneksi lahdattu hiisiä yliluonnollisilla videopelimäisillä voimisteluliikkeillä (ihme etteivät saaneet niitä hiisiä kiskotuksi tähänkin kohtaukseen). Pari fysiikan lakeja uhmaavaa temppua kuitenkin suoritettiin, kuten Thorinin "miten selvitä hengissä tippumisesta pohjattomaan kuiluun tultasyöksevän lohikäärmeen kanssa" -esitys. Ja se valtava kultainen kääpiö meni aivan täysin yli hilseen.   Kaiken kaikkiaan kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Tästä ei edes jäänyt niin muovinen jälkimaku kuin Hobitti I:stä. Tarkoitan siis sitä, että tietokoneella tehtyjen erikoistehosteiden keinotekoisuus häiritsi huomattavasti vähemmän.   Voi olla, että tästä tosiaan kannatti tehdä kolme elokuvaa, sillä kirjan juonen ulkopuolisten tapahtumien kuvaaminen ja keksiminen ovat tähän asti lähes poikkeuksetta parantaneet tarinaa. Mielipiteeni saattaa tosin muuttua, mikäli kolmas elokuva on yksi ainoa pitkä viiden armeijan taistelurymistely (mitä en pidä lainkaan epätodennäköisenä).

[quote="Metusalem" post=8283]Elokuvan alku oli sikäli pettymys, että Beornin talosta hypättiin liian nopeasti yli. Olisin kaivannut kääpiöiden esittelynäytelmää ja yöllistä karhutanssia. Itse talo ja Beorn oli sinänsä toteutettu tyylikkäästi. Kahdella jalalla kulkevat tarjoilijakoirat olisi ollut veikeä nähdä elokuvassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi ne oli jätetty pois.[/quote] Olen kyllä 90% varma että tämä on yksi niitä osioista jota on sitten DVD/Bluray Extended Editionissa enemmän. Katsoin hiljattain ekan Hobitin pidennetyn version ja siinä oli nimenomaan näitä "rauhallisia" kohtauksia lisää. (Ehkä koska jos toimintaa lähdetään efekteillä kuvaamaan, niin se sitten myös käytetään, hupailut on helpompi leikata kotikatseltaviksi..) Tosin ei yhtä railakkaasti kuin siinä pari vuotta sitten ilmestyneessä TSH Ultimate Editionissa, joka on ihan eri tason elämys kuin se vanha pidennetty tai varsinkin pidentämätön. Mutta DVD/Bluray julkaisua kantsii taas odottaa.. :smile:

Puhutko nyt LotRin Special Extended Editionista (2+2 levyä elokuvaa kohti eli 12 levyä yhteensä) vai onko senkin jälkeen tullut vielä siitä pidennetty versio?

Tietääkseni pidennettyjä versioita on kaksi, joista ensimmäisessä oli kaksi tuntia enemmän kuin teatteriversioissa, ja uudemmassa vielä 45 minuuttia siihen ensimmäisen pidennyksen päälle. Eli samasta varmaan puhutaan. :smile: Tuntuisi varmaan tosi rammalta versiolta, jos sen teattereissa näytetyn trilogian nyt katsoisi, kun ainakin itse olen vähintään vuosittain katsonut nuo pidennetyt läpi..   Jotkut valittaa näistä pidennetyistä versioista, mutta ainakin omasta mielestäni on hienoa, että teattereissa näytetään sellainen minkä teatterissa jaksaa katsoa, ja kotona sellainen minkä kotona.. Hobittin lisäykset ei ainakaan ensikatselulla tosin tuntuneet niin olennaisilta kuin jotkut TSH-lisäykset. Kontua nyt oli tietenkin kiva nähdä lisää (leppoisaa hobittielämää nyt jaksaisi vaikka tunnin), pari ihan kivaa vitsiä... ne lähinnä jäi mieleen. :smile: Ja hiisilaulu (valitettavasti). Ja kääpiöt kylvyssä......

[quote="max" post=8318]Ja hiisilaulu (valitettavasti).[/quote]   Mikä?