Hobitti II: The Desolation of Smaug

Mä näin tän kutsuvierasnäytöksessä eilen illalla. Olihan se nätti leffa, täynnä toimintaa ja rymistelyä, eikä kauheasti tullut penkissä tylsää. Ihme kyllä pituudenkaan puolesta ei puuduttanut missään välissä, vaan mielenkiinto kantoi loppuun asti; varmaan auttoi asiaa, että uusia henkilöitä ja tapahtumia vyörytettiin aikamoista vauhtia, eikä yksikään kohtaus muodostunut liian pitkäksi yksinään.   LoTReissa on silti enemmän tunnelmointia, ihmeen tuntua ja draamallista kaarta, myös synkkyyttä, joka tästä sinällään kyllä riehakkaasta ja väkivaltaisesta Hobitista puuttuu. LoTR tuntuu aikuiseksi kasvaneemmalta versiolta samasta maailmasta. Toki ero näkyy kirjojenkin välillä, eipä siinä.   Kirjoista puheen ollen, minusta tällä kertaa juonesta poikkeukset olivat enemmänkin elokuvan eduksi kuin haitaksi. Muutama kommentti tagien taakse.   [spoiler]Tauriel porukan ainoana naishahmona Galadrielin lyhyttä vilahdusta lukuunottamatta oli kiva piristys. Taurielin salohaltitausta tuotiin yhdessä kohtauksessa esiin, ei varmaan sano massayleisölle suoraan mitään mutta hierarkia haltioidenkin omissa porukoissa välittyi kyllin hyvin. Kohtaus korosti myös Thranduilin luonnetta ja ylipäätään haltioiden kopeutta ja ylenkatseellisuutta. Tämä on minusta ollut Tolkienilla aina kiinnostavaa: jos on kuolematon, ikivahva ja muutenkin ylevä, totta kai se tekee ylpeäksi.   Taurielin ja Kilin söpöily oli suorastaan... no, söpöä. Tosin jos Jackson seuraa kirjan juonta uskollisesti ja listii niinkin monta päähenkilöä kuin on listiäkseen, tämäkin "kolmiodraama" taitaa ratketa "kuin luonnostaan".   Gandalfin ja Sauronin kohtaaminen toi kivasti mieleen Morian taistelun balrogia vastaan, mutta muuten se meni minusta hiukan överiksi. Sauron on tässä vaiheessa aineeton henki. Musta sumuhahmo meni, mutta silmän ja erityisesti sen saamarin mustan haarniskan ilmestyminen meni jo vähän turhan pitkälle. Ihan siistiä nähdä Gandalf "tositoimissa", mutta muuten vain vähän mitään ylimaallista voimaa käyttävä velho tuntuu myös oudolta nähdä tällaisissa mittelöissä.   Erityistä kiitosta minulta saa leffan lopetuskohta. Kaikki juonenpätkät jäävät kesken, mutta hyvin [i]sopusuhtaisasti[/i]. Lohikäärme on vielä hengissä ja fiilis "mitä tahansa voi tapahtua" säilyy - jollei toki tietäisi, miten siinä käy, lisäjuonia lukuunottamatta ja "viitsiikö ne nyt oikeasti tappaa kaikkia" -pohdintoja unohtamatta. Tästä on hyvä jatkaa viimeiseen erään, innolla odotetaan jo. [/spoiler]   3D HFR ei minusta tuonut ihmeempää lisäarvoa leffaan, ja "jotain lentää päin" ei minusta nyt siis ole lisäarvo. Alkuun kesti totutella seuraamaan kuvaa, joka on välillä turhankin teräväntuntuinen. Pidän perinteisen 2D-elokuvan [i]smoothimmasta[/i] fiiliksestä. Eiköhän tuo tule nähtyä mattaversiona uudelleen vielä Iivarin kanssa.

Smaug oli ehdottomasti parasta koko elokuvassa. Vaikka hänen ulkonäöstään en ole aivan samoilla linjoilla - Smaugin naama näytti välillä joltain muinaiskalalta - niin luonne oli saatu aika lailla nappiin. Ääninäyttelystä ei mitään motkottamista myöskään. Ja vaikka Smaug-kohtauksiin kulutettiin paljon aikaa, niin en missään vaiheessa pitkästynyt *köhköh* vrt. ykkösosan vuoristorata hiisien tykönä *köhköh*. [spoiler]Se oli hauska yksityiskohta, kuinka Smaugin ylävartalo alkoi hehkua aina kun hän valmistautui hönkäisemään tulta.[/spoiler]   Synkmetsä oli ihan hyvän näköinen, paikoitellen jopa todella hienon, mutta odotin kuitenkin ehkä jotain parempaa. [spoiler]Yllätyin siitä, miten nopeasti Synkmetsästä selvittiin. Olisin odottanut Jacksonilta enemmän riekkumista hämähäkkien parissa, mutta näemmä hän aina välillä osaa hillitä itsensä. Mutta toisaalta itse metsässä olisi voitu mielestäni viettää enemmänkin aikaa - nyt vaellus metsän halki näytti joltain suht nopealta huumetripiltä, eikä paikan kokonaisvaltainen ahdistavuus tullut kunnolla esille.[/spoiler]   Thranduilin pesäluolasto oli erinomaisesti toteutettu, ylitti kyllä omat kuvitelmani. Thranduiliin itseensä, kuten myös Taurieliin, suhtautumiseni on vähän kaksijakoinen. [spoiler]Thranduilista tehtiin mielestäni liian negatiivinen hahmo, vaikkei nyt periaatteessa mentykään aivan harhateille hänen luonteenpiirteidensä suhteen, joskin en ole kuvitellut Thranduilia aivan noin snobbailevana/ylevänä. Ja oman mainintansa ansaitsee ehkä koko elokuvan häiritsevin asia, Thranduilin horror-poski. En edes tiedä, tarkoittiko Jackson sen jonkin sortin splatter-vitsiksi vai oliko sen tarkoitus olla vakavasti otettava (muutenhan kohtaus oli aika vakava).   Tauriel oli mielestäni ihan ok hahmo, ei pistänyt mitenkään pahasti silmään, mutta ei hän toisaalta tehnyt sen suurempaa vaikutustakaan. Mä yritin suhtautua häneen avoimin mielin, koska jos ylimääräisen hahmottaren haluaa tarinaan lisätä (ja kyllähän näissä elokuvissa on tilaa yllin kyllin), niin Synkmetsän haltiakaarti on varmastikin paras sijoituspaikka. Ei mua haitannut haltioiden suurennettu osuus niin kauan kun se ei häirinnyt tarinan pääjuonta (plus tässä vaiheessa saatiin ehkä elokuvan hauskimmat vitsit). Siksi Taurielin esittely ja hänen kohtauksensa toisaalta Filin, toisaalta Legolaksen & Thranduilin kanssa olivat Synkmetsä-vaiheessa mielestäni ihan onnistuneita, mutta sitten kun kääpiöseurue jatkoi matkaansa, Fili sairastui ja Tauriel lähti hänen peräänsä, niin heidän kuvionsa alkoi tuntua turhahkolta ekstrakiemuralta. Asiaa eivät auttaneet pariskunnan juustokohtaukset Järvikaupungissa.[/spoiler]   Gandalf on yksi lempihahmoistani, mutta jotkut hänen kohtauksistaan menivät tosiaan hieman överiksi. Ja toisaalta itseäni alkoi myös hiukan vaivata Jacksonin pyrkimykset sitoa Hobitti-elokuvat tiukemmin kiinni Sormusten herroihin. Dol Guldur -osio tuntui jossain määrin irralliselta ja häiritsi sikäli tarinan flow'ta. Vaikka näin yleisesti ottaen tämä kakkoselokuva eteni mielestäni elokuvana huomattavasti ykkösosaa paremmin.   Vähiten varmaankin tykkäsin elokuvan toiminta/taistelukohtauksista. [spoiler]Okei, sehän tiedetään hyvin, että Jackson rakastaa niitä, joten ei ihme että ykkösosasta tuttu örkkilauma on edelleen aiheuttamassa ongelmia säännöllisin väliajoin - voi olla, että tulevaisuudessa osaan arvostaa enemmän sitä, että tällä kertaa Azog sentään pyrittiin kiinnittämään paremmin suureen kuvioon, mutta nyt keskittymiseni aina vähän herpaantui kiintiöpahisten tullessa valkokankaalle. Asiaa ei auttanut se, että koreografiat taistelukohtauksissa olivat tyylittelevyydessä niin pitkälle vietyjä, että ne menettivät kaiken uskottavuutensa (sama juttu siis kuin ykkösosan hiisiluolastossa). Jos on luvassa mättöä, niin mä haluan nähdä sen mättönä, enkä minään ihme balettina, jossa kaikki tanssahtelevat roolinsa läpi etukäteen sovittujen liikkeiden mukaan ja tietäen täsmälleen, missä muut ovat ja mitä he tekevät. Sama juttu mua vaivasi Yksinäisen vuoren pajakohtauksessa: kuinka on mahdollista, että poppoo kääpiöitä (joista osa ei ollut ikinä aiemmin käynyt Ereborissa ja siellä aiemmin oleilleetkaan eivät olleet nähneet paikkaa vuosikymmeniin) tiesivät/muistivat täsmälleen, missä mikin vipu ja tarveaine on, puhumattakaan siitä, että he osasivat toimia saumattomasti yhteen stressaavassa tilanteessa? Vaikka Hobitti fantasiaa onkin, niin pitäisi sen silti olla uskottava oman maailmansa puitteissa.[/spoiler] Mutta se hyvä puoli rymistelyllä oli, että saatoin lepuuttaa sen aikana silmiäni. Itsekin kävin katsomassa leffan 3D HFR:nä, mutta olisin varmaan pitänyt enemmän perinteisestä 2D:stä - kesti aikansa totuttautua kuvaan ja sitten jossain vaiheessa mua alkoi vähän huimata. Myöskin jatkuva kamerankieputus oli vähän liiallista meikäläiselle.

[quote]Itsekin kävin katsomassa leffan 3D HFR:nä, mutta olisin varmaan pitänyt enemmän perinteisestä 2D:stä - kesti aikansa totuttautua kuvaan ja sitten jossain vaiheessa mua alkoi vähän huimata. Myöskin jatkuva kamerankieputus oli vähän liiallista meikäläiselle.[/quote]   Minusta 3D HFR oli parhaimmillaan Beornin talossa, kun mehiläiset pörräsivät nenäni päällä. Aivan ihania.   Minulle HFR tai 3D on kiva lisämauste ja aina kun mahdollista, niin suosin sitä leffateatterissa. Samalla kattelee ensimmäistä hobittiä vaatimattomalla DVD-julkaisuna, niin siltikin leffasta pitää. HFR on kuin livekeikka ja 2D studiolevy; kumpikin rokkaavat omalla tavallaan. Tosin yletön tavaroiden paiskiminen tietysti väsyttää pitemmän päälle, mutta ainakaan Hobitti ei ole mielestäni siihen sortunut. Tosin 3D HFR aiheuttaa kaverilleni migreenikohtauksia, joten ymmärrettävistä syistä menee kattomaan 2Dnä.

Joo, ei mua missään nimessä haittaa, että 3D:tä ja HFR:ää on tarjolla - tuovathan ne ilman muuta elokuvakokemukseen jotain enemmän. Itsekin tykkäsin mehiläisistä. Hauska katsella niitä noin läheltä turvallisissa olosuhteissa :cool:   Mä en yleensä katso elokuvia 3D:nä, koska olen huomannut ettei pääni kestä sitä kauhean hyvin (vaikken mä nyt migreenejä onneksi saakaan), mutta tein poikkeuksen Hobitin kohdalla, koska tiesin siinä panostetun erityisen paljon efekteihin. En nyt sinänsä kauheasti kadu valintaani, koska olihan elokuva tosiaan kaunista katseltavaa, mutta sikäli tietty harmittaa, että kyllähän huimaus häiritsi jonkun verran elokuvan seuraamista. Olisin kaiken kaikkiaan saanut varmaan enemmän irti tavallisesta versiosta. Lähinnä valitin asiasta sen takia, että jos täällä on joitain muita kaltaisiani kahden vaiheilla empiviä, niin 2D olisi ehkä turvallisempi valinta.

Lyhyestä virsi kaunis eli ensin plussat. Smaug oli parasta, yllättäen tykkäsin myös Bardista ja jostain kumman syystä loppu tuli mulle ihan puskista. Mikä oli positiivista, koska kaikenlaiset yllätysmomentit on aina jees. Ed Sheeranin I see fire oli myös todella kaunis lopputekstimusiikki.   Miinuksina sitten erityisesti yleinen tylsistyminen ja HFR. Tuo HFR ei vaan jotenki sovi minun silmille, taistelukohtauksissa silmät vaan pyörii päässä ja muutenkin tykkään että fantasialeffaan vähän vähemmän tarkka versio on kivempi. Antaa sadunomaisemman tunteen. Valitin tästä kaikille viime vuonnakin, mutten nyt sitten muistanut mennä katsomaan 2D:nä...   Niin ja tietenkin [spoiler]Legolas oli edelleen jähmeä itsensä, en tiedä luenko sen positiiviseksi vai negatiiviseksi piirteeksi elokuvassa. :smile: Ja tämä Tauriel&Kili aiheutti pienen WTF-hetken, mutta mikäs siinä. [/spoiler]

Kävin tänään katsomassa ja jäi siitä mielestäni hieman parempi jälkimaku kuin ensimmäisestä osasta. Nytkin oli tarjolla runsain määrin silmäkarkkia, kuten synkmetsä kiemuraisine puineen ja haltiakaupunkeineen. Järvikaupungin talotkin olivat hauskan vänkyräisiä rakennelmia.   Myös Smaugin aarrekasat olivat tosi eeppinen näky. Lohikäärmeen liikkeelle lähtiessä tuli mielikuva aivan kuin Roope ankasta uimassa omassa kolikkomeressään. :cheesy:

Nyt on liput varattu ja huomenna sitä menen katsomaan. Toivottavasti se on yhtä hyvä kuin olen kuullut! 2D-versioon kylläkin olemme menossa seuralaisen silmälasien takia, mutta ei se minua haittaa ollenkaan. Ehkä mukavampi niin, kun elokuvan tapahtumat jäävät sinne valkokankaalle eivätkä tule "nenän päälle pörräämään", kuten joku sanoi ampiaisista.

[quote]Nytkin oli tarjolla runsain määrin silmäkarkkia, kuten synkmetsä kiemuraisine puineen ja haltiakaupunkeineen.[/quote]   Anteeksi, nyt menee varsinaisen aiheen sivuun, mutta olen yhtä kielellistä asiaa miettinyt jo pitempään ja ajattelin nyt kysyä asiantuntijoilta :)   Mä olen tottunut käyttämään ilmaisuja 'silmänruoka' tai 'silmänilo' kuvastamaan jotain sellaista, mitä on miellyttävä katsella, mutta viime vuosina on 'silmäkarkin' käyttö yleistynyt paljon. Aluksi vieroksuin sitä kun ajattelin sen olevan vain anglistista hapatusta, mutta olen alkanut pohtia, josko se ei tarkoittaisikaan aivan samaa kuin jo olemassa olevat suomenkieliset ilmaukset ja sen käyttäminen olisi siitä syystä lisääntynyt. Ainakaan mun mielestäni 'silmäkarkki' ei kuulosta yhtä... no, hyvältä kuin esimerkiksi 'silmänruoka', vaan siinä on mukana jokin höttöinen ja viime kädessä hiukan epätyydyttävä vivahde.   Hobittiin sovellettuna: jos sanoisi että elokuva tarjosi [i]silmänruokaa[/i], niin se olisi yksiselitteinen kehu, mutta [i]silmäkarkiksi[/i] kuvailu voisi esimerkiksi viestiä sitä, kuinka tietokoneella tehdyt/muokatut maisemat ja paikat eivät koreudestaan huolimatta ole yhtä vakuuttavan tuntuisia kuin aito luonto tai kunnolliset lavasteet.   Miten arvoisat riisinkiläiset siis käyttävät ko. ilmaisua, ihan vain 'silmänruoan' tms. synonyymina vai onko sillä siitä himppusen eroava merkitys? :)

Kiitos blogaajakollegani pääsin katsomaan [i]Hobitti - Smaugin autioittama maa[/i] ilmaiseksi. Jujuna oli siis paikallisen Kaleva-lehden haastattelu elokuvan katsoneen kanssa. Haastatteluni tulee Kalevan menot -palstalle, "Leffavieras" otsikon alla.   Olen lukenut sekä Tolkienin [i]Hobitin[/i], että sormustrilogian lukiossa (TSH:n lukemiseen meni puoli vuotta). [i]Hobitti[/i] on kirjana trilogiaa onnistuneempi: se on tiiviimpi kokonaisuus, joka ei päästä lukijaa haukottelemaan. Kun kuulin, että [i]Hobitti[/i] tulee kolmessa palassa valkokankaalle, oli minun vaikea uskoa asiaa. Kuinka niin pienestä ja kiinteästä teoksesta riittää materiaalia kaikkiin filmatisointeihin?   Jackson on täydentänyt ja laventanut kerrontaa lisäämällä siihen omia mausteitaan, mutta onnistuu siina verrattaen hyvin. Tunne voisi olla toinen, jos olisin lukenut [i]Hobitin[/i] uudelleen vähän ennen leffoja. Nyt en muistanut paljoa edellisestä lukukokemuksesta. Elokuva oli hyvin toiminnallinen ja kaunis. Smaugin äänenä Benedict Cumberbatch oli varsin hyvin sopiva valinta. Hobitti 2 on kokonaisuutena parempi kuin [i]Hobitti - odottamton matka[/i]. Mietin vaan, mitä kolmanteen osaan enää jää?   Katsoin elokuvan 2D:nä, en muutenkaan yleensä mene enää "nauttimaan" painavista 3D laseista ja huimausta aiheuttavasta High Frame Rate-teknologiasta. Silmälasillisena tuottavat vain hankaluuksia ja välineurheilun makua. Ulkomaailma on helpompaa unohtaa klassisen muotoisessa leffakokemuksessa.

Kävin katsomassa eilen ja odotukset onneksi täyttyi. Leffa oli samaa varmaa tasoa kuin ensimmäinen Hobitti eli ei nyt vuoden paras leffa, mutta kirkkainta kärkeä kuitenkin. Ja tynnyrikohtaus, mitä kaikki hehkuttavat, oli kyllä vuoden paras kohtaus missään leffassa.   Pidin leffasta enemmän kuin ykkösestä, lähinnä siksi että tässä leffassa yksinkertaisesti käsiteltiin mielenkiintoisempia tapahtumia (tosin ykkösessä oli enemmän huumoria ja tietenkin alun hobittifiilistely). Tuskin ykkösestä olisi sen parempaa saanutkaan..   Valitettavasti jonkin verran oli venytyksen makua ilmassa (Gandalf-harhailut ym.), Smaug-rymistelyn kohdalla alkoi jo vähän puuduttamaan, vaikka sen olisi luullut olevan juuri se kohokohta (metsähaltia-osio oli).. Sinänsä kyllä pidän lisäyksistä (jopa niistä "pyhäinhäväistyksistä" kuten Tauriel), tuskin ihan kauheasti nappaisi suora kirjafilmatisointikaan (ja onhan sellainen jo 70-luvulla animaationa lapsille tehty).   Lavasteet, puvustus ja efektit (ok, joenlaskussa tietokonegrafiikat ontui vähän) oli taas kerran parasta mitä teattereissa on tarjolla, ei näin kokonaisvaltaiseen maailmaan pääse katsojana seikkailemaan kuin Jacksonin leffoissa (hauska cameo muuten).   Loppu oli kyllä ärsyttävyydessään mahtava veto. :tongue:

Hobitin lukemisesta on minulla jo vuosia aikaa, mikä taitaa olla näitä leffoja katsoessa oikeastaan hyvä juttu. Smaugin autioittaman maan kävin katsomassa ensi-iltana 3D:nä ja HFR:nä. En edes huomannut mitä eroa HFR:llä on tavalliseen, hassua. Elokuva oli mielestäni kyllä viihdyttävä ja välillä hauskakin. Erityisesti pidän kääpiöiden koomisesta epädiplomaattisuudesta ja paksukalloisuudesta. Kuten aiemmatkin Jacksonin elokuvat, myös Hobitti II oli kaunista katsottavaa ja Martin Freeman on mielestäni erinomainen valinta Bilboksi. Lisäksi Bilbo on muutenkin mukava päähenkilö (verrattuna esim. Frodoon, joka on aika reppana tapaus…). Smaug oli ehdottomasti se, mitä odotin elokuvassa eniten ja olihan se oikein suloinen tapaus.   Hobitti-elokuvista ei voi kuitenkaan keskustella ilman kritiikkiä. Alun perinkään en ymmärrä miksi lyhyestä lastenkirjasta täytyy tehdä kolmiosainen eeppinen fantasiaseikkailu. Jos tarinaa pitää venyttää, [i]niin tekisivät sen edes oikeasta paikasta[/i]. Esimerkiksi Beornin talossa olisi voitu olla kauemmin sen sijaan että pitkitetään taistelukohtauksia ja lisätään kaikenlaista ylimääräistä draamaa, mitä ei kirjoissa ole.   Taurielin keksimistä elokuvaan Jackson Helsingin Sanomissa 11.12. julkaistussa haastattelussa perustelee seuraavasti:   "[i]Taurielin tuominen oli meiltä tietoinen päätös. Kirjassa ei ole yhtään naishahmoa. Nuoret naiset pitävät elokuvistamme, ja siksi halusimme luoda heitä puhuttelevan hahmon[/i]."   Minua, nuorta naista, puhuttelevat naishahmot, koska ne ovat naishahmoja. Selvä.. No, Tauriel ei hahmona ärsytä minua, mutta tämä haltia-kääpiö-romanssi on muuten huonosti rakennettu ja epäuskottava, sillä ei kai kukaan todella rakastu noin lyhyen dialogin perusteella?   Kuten Mab ylempänä taistelukohtauksista sanoikin, Hobitin pitäisi olla uskottavaa omissa puitteissaan. Taistelut ovat kuitenkin mahdottomia ja lähinnä tulee olo että ne örkit eivät niin kauhean vaarallisia olekaan. Itsekin varmaan pistäisin niitä hengiltä tuosta noin vaan. Olettaisin, että käsittämättömiä riskinottoja ja fyysisesti lähes mahdottomia temppuja tullaan näkemään vielä enemmän sitten seuraavassa osassa. Kai keskivertoinen amerikkalainen yleisö on kuitenkin sen verran juustopäistä, että eivät jaksa seurata liian pitkää dialogia.

Minulla on [i]Hobitti[/i]-kirja varsin hyvässä muistissa, joten on vaikea olla vertaamatta kirjaa ja elokuvaa toisiinsa. Ja lähes joka kohdassa vertaus on kirjan eduksi. Pidän alkuperäisen tunnelmasta ja maanläheisestä viisaudesta, kun elokuvat ovat hylänneet ne keskittyäkseen epäuskottavan videopelimäisiin taistelukohtauksiin ja Jacksonin [i]Sormusten herra[/i]-elokuvatrilogian toistamiseen. Tuntuu että [i]Unexpected Journey[/i] ja [i]Desolation[/i] eivät kykene seisomaan omilla jaloillaan vaan turvautuvat joka käänteessä toistamaan aikaisempien elokuvien jippoja ja viittaamaan niihin.   [i]Desolation of Smaug[/i] on kyllä ihan toimiva fantasiaelokuva ja nykypäivän mittapuulla hyvännäköistä katsottavaa ja Tolkienin juoni toimii niissä kohdin missä sitä seurataan. Lisäyksetkin ovat jossain määrin perusteltavissa: Tauriel koska elokuvassa täytyy olla naishahmoja, örkkijahti koska pitää olla konfliktia ja läsnäoleva pahis eikä vain kaukainen Smaugin uhka.   Vuorenalaiset hallit olivat komeita ja metsäkuninkaan hovi unenomainen. Synkmetsään olin pettynyt, hieno kohtaus sivuutetaan tosi nopeasti, samoin Beorniin (Puolikuu, todellakin oltaisiin voitu viettää enemmän aikaa hänen talossaan!) Mutta Gandalfin laskeutuminen Nazgulien hautaan oli hieno kohta ja tuo hauta odottamattoman hyvännäköinen ja pelottava paikka, samoin kuin Dol Guldurin linnake.

Ykkösosa sai paikoin aika kalseaa vastaanottoa, jonka olisi luullut laskevan mielenkiintoa jatko-osiinkin, joten itse vähän yllätyin (positiivisesti) tästä uutisesta..: [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/Toinen+Hobitti-elokuva+teki+enn%C3%A4tystuloksen+Suomessa/a1387163266977]Hobitti 2 teki kaikkien aikojen avausviikon ennätyksen Suomessa[/url]. Ehkä ne marisijat sitten oli lähinnä niitä Tolkien-puristeja (phyh, vaikka fanitankin Tolkienia henkilönä, niin itse pidän sekä Jacksonin TSH-trilogiaa että varsinkin näitä Hobitteja paljon parempina kuin kirjoja).   Sinänsä järkeenkäypää, että jos olisin ostanut vain yhden leffalipun tänä vuonna, niin itsekin olisin varmaan valinnut juuri Hobitin (Gravity ja Thor 2 oli tosin parhaat mitä tuli nähtyä), parin leffan viihde yhdellä lipulla.. :wink: Hyvä että fantasia kiinnostaa ihmisiä edelleen, ainakin valkokankaalla ja telkkarissa. Onhan kirjat vähän kuoleva juttu muutenkin.

Tosi hyvä leffa, silloin kun se oli hyvä. Käsittämättömän huono, sille päälle sattuessaan. En ole varma, olenko koskaan nähnyt aivan näin epätasaista tuotosta. Tästä lienee kiittäminen Jacksonin kyvyttömyyttä hahmottaa mittakaavaa, sillä molemmat ääripäät tulevat siitä kun jotain vedetään vielä vähän enemmän yli ja mukaan heitetään vielä vähän jotain lisää.   En mä sillai kadu tämän katsomista, mutta päällimmäisenä mielessä on kysymys että eikö siellä ole enää ketään joka sanoisi Jacksonille vastaan?

Kuten eka jakso, tämäkin oli aivan liian pitkä leffa. Ennen torkahtamista ehdin ihastella 3D hrf kuvanlaatua. Ensimmäistä kertaa 3D tuntui hienolta kokemukselta. Lasit oli erilaiset, eivät tummentaneet ja kuva näytti tosi kirkkaalta ja pari kertaa kohti tuleva esine sai hätkähtämään. Mulla ei myöskään alkanut särkeä silmiä tai vetänyt kieroon kuten yleensä tuntuu 3Dssä käyvän (MUOKS: ja sit luen, että toiset eivät ole nähneet mitään eroa :lol: )   Romanssinpoikaset tuntuivat täysin turhilta ja epäaidoilta. EIkö naishahmo voinut olla mukana ilman yhtä mustasukkaista kyylää ja toista, johon ihastuu parin lauseen jälkeen.. Tosin kuka nyt ei Aidan Turneriin ihastuisi :roll:   Jos nyt sit sais vihdosta viimein sen kirjan luettua..   10-V: äiti, tää oli kyl aika jännittävä. Se lohikäärme oli pelottava (ok, itse heräsin siinä vaiheessa, kun kultapatsas..). Se hämähäkkikohtaus oli kirjassa paljon hauskempi (täh, miten se vois olla hauska!? Ne hämähäkit oli kammottavia)

Keskiviikkona tuli tämä viimein nähtyä ja tykkäsin paljon kuten edellisestäkin leffasta, vaikka eiväthän nämä silti TSH-trilogialle vertoja vedä. (Tosin mikä näin yleensä vetää? :wink:) Itse kävin katsomassa 2D:nä, sillä en ole koskaan tuntenut 3D:n tuovan mitään erityistä lisää leffoihin, enneminkin vain se iso näyttö ja äänet luovat leffatunnelmaa.     Maxin tavoin kohokohdaksi nousivat myös meikäläisen kohdalla metsähaltijat, tynnyrikohta sekä saapuminen Järvikaupunkiin. Gandalfin harhailut ja örkkikompanioiden örinät olisivat minun puolestani saaneet jäädä vähemmälle ja mukaan olisi voitu tuoda lisää kääpiötoilailuja. :lol: (Thorinilla on ehkä muutama aivosolu mutta muuten kääpiöt ovat yksi aivoton tollosakki. Kaikella rakkaudella.)     Tauriel herätti meikäläisessä hiukan ristiriitaisia tuntoja. [spoiler]Minä kyllä pidin hänestä ja mielestäni hän oli oikeasti hyvä lisä leffaan. Olisihan se ollut vähän ankeaa katsottavaa ilman. (Ja ne hiukset! :heart: Mäkin haluuun...) Mutta Tauriel ja Kili. Öööö...mitä? En oikein tiedä mitä ajatella. Haltiahovissa kun kaksikko keskusteli kalterien välistä kaikki oli vielä ihan hyvin, mutta koko Kilin parannusoperaatio. No jaa... Arwen/Aragorn -hetki, joka ei kuitenkaan ollut Arwen/Aragorn -hetki. Koitin etupäässä pidätellä naurua siinä kohdassa. [/spoiler]     Myös maisemat ja musiikit olivat jälleen kerran mahtavia. Erityisesti Ed Sheeranin I See Fire lopputekstimusiikkina oli nappivalinta.     Leffasta jäi hyvä fiilis ja odotan innolla seuraavaa. Kirjan lukeneena siitä voisi kyllä ennustaa melkoista taistelujättiä.   [spoiler]Smaug käristää kyläläisiä, Smaug lahdataan, Viiden armeijan taistelu, Sauronin nousu ja lempihahmojeni kuolema sekä Bilbon paluu Kontuun ja kehyskertomuksen loppuosa.[/spoiler]

Kävin katsomassa Hobitin noin viikko sitten. Ihan perushyvä leffa. Mielestäni se ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen parempi kuin ensimmäinen osa (josta pidin, vaikka siinä on pitkästyttäviäkin kohtauksia).   Leffan alku oli mielestäni todella hieno. TSH-leffojen Bree on aina ollut mieleeni. Tämän alun jälkeen oli toisaalta ihan hyvä, ettei jääty selittelemään liikoja, mutta minä en pidä koko Azog-sivujuonesta ylipäänsä, joten örkkien näkeminen oli hieman pitkästyttävää. Kaiken kaikkiaan leffassa hyvää oli: Martin Freemanin roolisuoritus, Smaug, Järvikaupunki ja Bardi. Petyin Thranduiliin ja hänen valtakuntaansa sekä siihen miten Synkmetsä-kohtaukset käsiteltiin, en pitänyt Taurielista tai hänen suhteestaan Kiliin, Legolaskin tuntui turhalta, Gandalfin seikkailut sattumanvaraisilta ja hämmentäviltä. Mikään ei aiheuttanut todella suuria ärtymyksen tunteita, mutta en myöskään kokenut mitään erityistä ihastusta. Tämä oli keskiosa. Bard oli iloinen yllätys ja yksi leffan onnistuneimmista sivuhahmoista. Järvikylän Isäntä vastasi mielikuvaani kirjan hahmosta. Beorn jäi aivan mitättömäksi. Mikä on sääli. Hän on kirjan paras hahmo.   Edelleen kaipaisin leffoihin enemmän Bilboa. Hän on vain leffan parasta antia.   ps. kaiken kaikkiaan jään vain miettimään, olisiko Jackson onnistunut tekemään Hobitista hyvän leffan, jos hänen olisi tosiaan pitänyt tehdä siitä vain YKSI leffa eikä kolmea ylipitkää roikaletta...

Jotenkin odotin Hobiteilta enemmän painotusta tunnelmakohtiin. No tässä leffassa ei taistelut tuntuneet yhtä irrallisilta kuin edellisessä [spoiler]lukuunottamatta sitä johon liittyi jättimäisen kultaisen patsaan taonta ja lohhari-köysirataseikkailu MINÄ KRITISOIN VAHVASTI[/spoiler]   [quote="Puolikuu" post=7493] "[i]Taurielin tuominen oli meiltä tietoinen päätös. Kirjassa ei ole yhtään naishahmoa. Nuoret naiset pitävät elokuvistamme, ja siksi halusimme luoda heitä puhuttelevan hahmon[/i]."[/quote]   Musta Tauriel oli kiva hahmo juuri tästä syystä. Hän on yhtä kova tappelemaan kuin adrenaliinia uhkuva nuorempi Legolas ja tekee oman päänsä mukaan. Ei ole mitään syytä, miksei haltioiossakin voisi olla naisia jotka ovat kovia jätkiä.   Ei taida silti läpäistä [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1384327741564]Bechdel-testiä[/url], vai?   Kiva leffa. Hieno lohhari. Järvikaupunki ou jee. Bard Jousimiehestä tuli tämän osan yllättävä lempparihahmo.   Edit: Kenelle muulle tuli yllättäviä Skyrim-viboja?

[quote="Aemilia" post=7753]Bard Jousimiehestä tuli tämän osan yllättävä lempparihahmo.[/quote] Aiiin Bard! Sama myöskin täällä, Bard nousi lemppariksi. Ainoa joka yritti puhua vähän järkeä Thorinin suunnitelmiin ja ajatteli tavallisen kansan etuja. Hyvä tyyppi. :wink:

Kannattaako mennä katsoomaan ? Ensimmäinen leffa ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava. Tietenkin siinä oli paremmat efektit kuin TSH:ssa, mutta minusta kirjaa ei olisi tarvinnut poikkia niin moneen osaan. Kaksi olis riittänyt. Mutta oliko siis tuo teistä katsomisen arvoinen ? Hobitti kun tuntunee hieman rahastukselta :D

Jos on alkanut jo pitää Hobitti-leffoja rahastuksena ei varmaan kannata ensimmäisenä rynnätä teatteriin. Katsoo sitten myöhemmin jos tulee joku tilaisuus. Mutta jos on kova Tolkien- ja Hobitti-fani, jos ei käy, niin väittäisin että kyllä missaa juttuja. Itelle ei tullut kyseeseen, että ei kävisi, enkä ollut erityisemmin pettynyt.

Minä pidin vähän enemmän tästä kakkososasta, ikään kuin alettiin päästä asiaan. Leffa on visuaalisesti näyttävä ja toki Keski-Maa on aina Keski-Maa. Kyllä mä ton väliin jättämiseen olisin kokenut tappiona, vaikka ei LoTRin tapaan mikään elämää suurempi elokuva olekaan. :)   Ja rahan takiahan (tai ainakin raha osasyynä) ne enimmät Hollywood-tuotannot joka tapauksessa tehdään...?

[quote="Aemilia" post=7753]   [quote="Puolikuu" post=7493] "[i]Taurielin tuominen oli meiltä tietoinen päätös. Kirjassa ei ole yhtään naishahmoa. Nuoret naiset pitävät elokuvistamme, ja siksi halusimme luoda heitä puhuttelevan hahmon[/i]."[/quote]   Musta Tauriel oli kiva hahmo juuri tästä syystä. Hän on yhtä kova tappelemaan kuin adrenaliinia uhkuva nuorempi Legolas ja tekee oman päänsä mukaan. Ei ole mitään syytä, miksei haltioiossakin voisi olla naisia jotka ovat kovia jätkiä. [/quote]   Kritiikki ei kohdistu Taurieliin hahmona vaan oletukseen, että naiskatsoja ei voisi samastua mieshahmoon. Kuitenkin olen iloinen ettei Taurielista tehty pelastettavaa nössöä vaan itsenäinen ja vahva.   Ensimmäisessä Hobitti-leffassahan esiintyy Galadriel ja olisihan kakkososaan voinut tuoda myös hänet ja valkoista neuvostoa ylipäätään.

Mielestäni aika hyvä oletus, kun miettii Arwenin suosiota. Feminismeillä voi tietty vääntää kaiken negatiiviseksi, jos haluaa. Tauriel oli varsin luonteva lisä tarinaan (Legolas pisti silmään, jos johonkin on pakko tarttua) - topakka roolimalli tyttönörteille ja ylipäänsä aika cool. Samalla saatiin kaikkien huippuleffojen tärkeä ainesosa, romantiikka, mukaan, ja naiscosplayereiden hahmovalikoima kasvoi huomattavasti... :wink:

[quote="max" post=7818]Mielestäni aika hyvä oletus, kun miettii Arwenin suosiota. Feminismeillä voi tietty vääntää kaiken negatiiviseksi, jos haluaa. Tauriel oli varsin luonteva lisä tarinaan (Legolas pisti silmään, jos johonkin on pakko tarttua) - topakka roolimalli tyttönörteille ja ylipäänsä aika cool. Samalla saatiin kaikkien huippuleffojen tärkeä ainesosa, romantiikka, mukaan, ja naiscosplayereiden hahmovalikoima kasvoi huomattavasti... :wink:[/quote]   Feminismeillä? Kyse ei ole feminismistä vaan siitä, ajatellaanko [i]sukupuolella[/i] olevan väliä.