Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tämä oli Tolkienin satutarinoista ehkäpä suosikkini (toki Hobitin jälkeen).
Vauhdikas ja kielellisesti monipuolinen tarina. Tarinassa on paljon viittauksia muihin teoksiin, kirjoitushetken ajankuvaan ja brittikulttuuriin. Näitä on selitetty kirjan lopussa, mikä oli minulle hyvä lisä. Kyllä joitakin huomasin itsekin, mutta sivistyneemmän lukijan on näitä varmasti vielä mukavampi bongailla.
Aineksia, joista on kehittynyt Tolkienin legendariumin osasia, oli tässä jonkin verran havaittavissa.
Roverandom lukeutuu Tolkienin satutuotantoon, joskin päätyi julkaistavaksi vasta vuonna 1998, mikä ehkäpä selittää tämän helmen jäämistä pitkälti tuntemattomuuteen. Teokselle leimallista on kuitenkin se, että se on ehkäpä Tolkienin tuotannosta selkeiten osoitettu lapsiyleisölle (Joulupukki-kirjeiden ohella).
Suulliseen kertomukseen perustuva tarina sisältää vauhdikkaita ja toisinaan hiukan - joskaan ei liian - hurjia käänteitä. Vauhdikkuus saattaa toisinaan uuvuttaa varttuneempaa lukijaa, mutta Tolkienin kieli lumoaa edelleen ja sivistyneimmät voivat huvitella napsimalla mytologiaviittauksia sadun tiimellyksessä. Kaunis kuvitus on myös silmäilyn arvoinen.
Tämä teos saa toivomaan, että olisi edelleen kohdeyleisöä.
Tämän olen lukenut jo ihan lapsena, ennen muita Tolkien kirjoja (tai ehkä Hobittia lukuunottamatta), ja voi sitä nostalgiaa! Pitää ottaa tämä lukuun uudestaan lähiaikoina :)
Satuin huomaamaan tämän kerran kirjastossa, ja päätin lainata koska alunperin etsimääni kirjaa ei löytynyt.
Roverandom oli mukavaa luettavaa heti Sormusten Herrojen jälkeen. Hobitinkin lukeneena oli hauskaa huomata samankaltaisuuksia eri kirjojen välillä.
Jostain syystä minusta Artakserkses muistutti luonteeltaan Sormusten Herrojen Sarumania, Psamatos Radagastia ja Kuu-ukko Gandalfia.
Roverandomin teksti on kaunista, ja se on muutenkin kaikinpuolin verraton kirja.
Tolkienin kaunis kieli, uskomaton nimistö ja taianomaiset miljööt otuksineen tekevät Roverandomista kauniin tarinan. Kirja on sinänsä lyhyt ja mukava välipala, vaikkapa näin joulun aikaan kuten itselleni. Historiaan ja erilaisiin taruihin viittaava kerronta on merkillisellä tavalla huvittavaa ja kiinnostavaa. Kirjan takaosassa oleva seliteosio saattaa tulla joillekin lukijoille tarpeelliseksi ja se onkin varsin kattava. Kuvia kirjassa on ain muutama, mutta laatu korvaa määrän tällä kertaa...
Arvosana: 8+
Olen yrittänyt Hobittia kahdesti ja Taru sormusten herraa kerran eikä ole napannut, mutta nyt viimeinkin löysin jonkin Tolkien-kirjan josta minäkin pidän!
Tämä oli hauska ja kerronta oli parhaimmillaan suoraan kuin lasten mielikuvituksesta lähtöisin, sellaista joka oli maagista eikä aliarvioi nuorta lukijakuntaa. Hobitissa minua ärsytti jotkin sanaleikit ja sen takia aina luovuinkin sen lukemisesta, tässä se oli kuitenkin villiä ja luonnollista mennessään tapahtumista ja paikoista toiseen, pidin sen hulluimmistakin kohdista. Ihmettelin hieman lukiessani, onko Rover tyypillinen koiran nimi Britanniassa, mutta selvisi (kääntäjän huomautuksista) että englanninkielen sana rover tarkoittaa sekä vaeltajaa että piraattia, minkä ansiosta lopulta tajusin nimen vitsin.
