Kauhea Tarzan
Alkuteos ilmestynyt 1921.
1. laitos: Karisto Oy, 1925. Suomentanut V. Hämeen-Anttila. Kariston nuorisonkirjoja 61.
2. laitos: Taikajousi, 1969. Suomentanut Seppo Ilmari. Sidottu.
3. laitos: Kauppakirjapaino Oy, 1971. Sidottu.
4. laitos: WSOY, 1975. Siniset-sarja 134. Nidottu.
5. laitos: Kirjayhtymä, 1991. Sidottu.
Tarzan saa tietää, että kuolleeksi luultu Jane onkin elossa ja hän lähtee seuraamaan vaimonsa jälkiä kauas Pal-ul-doniin, upottavien soiden ja jylhien vuorten eristämään salaperäiseen maahan. Siellä elää vielä jättiläisliskoja ja sapelihampaisia kissoja ja alkukantaisia hännällisiä luolaihmisiä. Koettuaan ihmeellisiä seikkailuja Tarzan löytää Janen, mutta menettää hänet kohta hurjan valtataistelun pyörteissä. Pelastus tulee yllättäen arvoituksellisen muukalaisen hahmossa.
Edgar Rice Burroughs
Edgar Rice Burroughs (1875–1950) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Tarzan- ja Mars-kirjasarjoistaan.
Burroughs syntyi Chicagossa. Hänen isänsä oli Yhdysvaltojen sisällissodan veteraani ja liikemies. Lukiossa Burroughs opiskeli ennen muuta antiikin kieliä ja kirjallisuutta. Burroughs ei tätä paljon arvostanut, mutta klassisen kirjallisuuden tuntemuksella oli vaikutuksensa hänen myöhempään tuotantoonsa. Burroughs valmistui Michiganin sotilasakatemiasta vuonna 1895. Burroughs värväytyi Yhdysvaltain ratsuväkeen ja palveli Arizonassa. Pian hänet kuitenkin vapautettiin palveluksesta sydänvaivojen vuoksi. Burroughs työskenteli karjapaimenena, sekatavarakauppiaana ja isänsä yrityksessä. Vuonna 1899 hän avioitui. Vuonna 1904 Burroughs jätti vakituisen työnsä ja hankki usean vuoden ajan elantonsa erilaisissa kehnosti palkatuissa töissä Chicagossa.
Tarzan
Suomalainen kustantaja on luokitellut kirjan Tarzan maan uumenissa Tarzan-sarjan 21. osaksi. Teos on samalla myös Pellucidar-sarjan neljäs osa.
Tarzan sisältää 25 kirjaa.
Alasarja Tarzan 2
Kirja-arvioita
Edgar Rice Burroughsin "Kauhea Tarzan" on itsenäinen jatko-osa edelliselle apinamies-romaanille "Talttumaton Tarzan", jonka päätteeksi sankarimme ryhtyi etsiskelemään ensimmäisen maailmansodan tuiskeissa saksalaisten vangiksi joutunutta Jane-puolisoaan. Tarzanin etsinnät vievät hänet Pal-ul-donin kadonneeseen maailmaan, josta löytyy niin lihaa syöviä (!) triceratopseja ja muita karmeita muinaiseläimiä, hännällisten ja karvapeitteisten waz-donilaisten kaltaisia paikallisheimoja, ihmisuhreja harrastavia pappisuskontoja, keskenään sotivia kaupunkeja sun muuta jännittävää. Ja kun hätä on suurin, löytyy apu yllättävältä taholta... Lopputulos on melko häkellyttävä Tarzan-romaani, jossa perinteiseen seikkailuun yhdistetään mielikuvituksellisia fantasiaelementtejä. Burroughsin kaavamainen tapa kuljettaa tarinaa tulee tutuksi - kannattaa huvin vuoksi laskea montako kertaa joku ryöstetään kirjan aikana - eikä kaikkia juonenkäänteitä kannata pysähtyä miettimään sen tarkemmin, mutta hyvinhän tämän kirjan parissa viihtyy, siitä ei pääse mihinkään. Että Tarzan-jad-guru vaan kaikille! Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kirjailija on myös ns. tehnyt tolkienit ja ryhtynyt kehittelemään Pal-ul-doniin omaa kielioppia, jota selvitetään hieman kirjan alkupuolelta löytyvässä alaviitteessä eikä missään muualla kuin tuossa kyseisessä alaviitteessä: "Olen käyttänyt pal-ul-donilaista rotkon vastinetta meikäläisessä monikossa, mutta niiden hyväksi, joiden mielenkiintoa tälläiset seikat herättävät, olkoon mainittuna, että pal-ul-donin kielen kaikkien sanojen monikko muodostetaan kaksintamala sanan alkukirjain, esim. k'kor, rotkot, lausutaan kakor. Leijonat olisivat siis j'ja tai miehet d'don." (s. 55, V. Hämeen-Anttilan suomennos vuoden 1946 painokseen).