Tarzan ja leijonamies
Alkuteos ilmestynyt jatkosarjana lehdessä 1933–34, kirjana 1934.
1. laitos: Tarzanin kaksoisolento. Suomentanut Heikki Jokimäki. Karhu, 1947.
2. laitos: Tarzan ja leijonamies. Suomentanut Jaakko V. Tapio. Kauppakirjapaino, 1974. Sidottu.
Hollywoodilainen elokuvausryhmä saapuu Afrikan sydämeen raskaine kuorma-autoineen, kameroineen, äänityslaitteineen ja filmitähtineen, mutta joutuu paniikin valtaan, kun viidakosta aletaan ampua myrkytettyjä nuolia ja kun mukana olleet arabit ryöstävät filmausryhmän kaksi naista.
Tarzan joutuu pelastamaan hajalle lyödyt valkoihoiset ja etsiessään kadonneita naisia saapuu englantia puhuvien gorillain kummalliseen kaupunkiin, missä tapahtuu jännittäviä seikkailuja. Loppujen lopuksi kaikesta selvitään Tarzanin rohkeuden, voimien ja älykkyyden ansiosta.
Käyttäjät lukeneet myös
Edgar Rice Burroughs
Edgar Rice Burroughs (1875–1950) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Tarzan- ja Mars-kirjasarjoistaan.
Burroughs syntyi Chicagossa. Hänen isänsä oli Yhdysvaltojen sisällissodan veteraani ja liikemies. Lukiossa Burroughs opiskeli ennen muuta antiikin kieliä ja kirjallisuutta. Burroughs ei tätä paljon arvostanut, mutta klassisen kirjallisuuden tuntemuksella oli vaikutuksensa hänen myöhempään tuotantoonsa. Burroughs valmistui Michiganin sotilasakatemiasta vuonna 1895. Burroughs värväytyi Yhdysvaltain ratsuväkeen ja palveli Arizonassa. Pian hänet kuitenkin vapautettiin palveluksesta sydänvaivojen vuoksi. Burroughs työskenteli karjapaimenena, sekatavarakauppiaana ja isänsä yrityksessä. Vuonna 1899 hän avioitui. Vuonna 1904 Burroughs jätti vakituisen työnsä ja hankki usean vuoden ajan elantonsa erilaisissa kehnosti palkatuissa töissä Chicagossa.
Tarzan
Suomalainen kustantaja on luokitellut kirjan Tarzan maan uumenissa Tarzan-sarjan 21. osaksi. Teos on samalla myös Pellucidar-sarjan neljäs osa.
Tarzan sisältää 25 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Alasarja Tarzan 2
Kirja-arvioita
Jokainen Tarzan-kirjoja lukenut tietää, että Afrikan viidakot kätkevät uumeniinsa ihan älyttömästi erilaisia kadonneita kaupunkeja ja sivilisaatioita, mutta sarjan seitsemästoista osa "Tarzanin kaksoisolento" (Karhu, 1952) pystyy tuomaan kuluneeseen asetelmaan vielä jotain uutta.
Kerran tooisiensa jälkeen tyttö yritti vakuuttaa itselleen, että näki unta. Kaikki hänen entiset kokemuksensa, ja tietonsa todistivat nämä viime tuntien aikaiset fantastiset kokemukset täysin mahdottomiksi. Ei voinut olla olemassa sellaisia otuksia kuin englantia puhuvia, pelttoja viljeleviä ja kivilinnoissa asuvia gorilloja. (s. 107)