Tarzanin paluu

Alkuteos ilmestynyt jatkosarjana lehdessä 1913, kirjana 1915.

1. laitos: Karisto, 1922. Suomentanut Valfrid Hedman. Kariston nuorisonkirjoja 33.
2. laitos: Taikajousi, 1965. Suomentanut Seppo Ilmari. Sidottu.
3. laitos: Kauppakirjapaino, 1971. Sidottu.
4. laitos: WSOY, 1973. Siniset-sarja 128. Nidottu.
5. laitos: Kirjayhtymä, 1990. Sidottu.
6. laitos: Like, 1999. Suomentanut Pekka Markkula. Kuvitus: Tom Yates. Lisänä suurten apinain kielen sanasto. Sidottu. 2. painos: Like, 2004. Like-pokkari 91. Nidottu.

Tarzan on luopunut rakastamastaan naisesta eikä sivistyneellä maailmalla ole hänelle mitään annettavaa. Vietettyään lyhyen, raastavan ajan niin sanottujen sivistyneiden ihmisten parissa hän on palannut takaisin viidakkoon.

Nyt hän kuulee ensi kertaa Oparista, kultaisesta kaupungista, joka on tarunomaisen Atlantiksen jälkeläisten viimeinen pakopaikka. Opar on tulvillaan hirvittäviä miehiä ja kauniita naisia, joita hallitsee La, liekehtivän jumalan ylipapitar.

Vaaroista piittaamatta Tarzan lähtee johtamaan villiä soturijoukkoa kohti Oparin ikivanhoja holveja ja vieläkin vanhempia vaaroja.