Tarzan ja Oparin aarteet
Alkuteos ilmestynyt jatkokertomuksena lehdessä 1916, kirjana 1918.
1. laitos: Karisto, 1923. Suomentanut A. J. Salonen. Kariston nuorisonkirjoja 45.
2. laitos: Taikajousi, 1967. Suomentanut Seppo Ilmari. Sidottu.
3. laitos: Kauppakirjapaino, 1970. Sidottu.
4. laitos: WSOY, 1974. Siniset-sarja 131. Nidottu.
5. laitos: Kirjayhtymä, 1990. Sidottu.
Tarzan lähtee kohtalokkaalle matkalle Oparin aarrekammioihin, loukkaantuu putoavasta kivestä ja menettää muistinsa, seikkailee liekehtivän jumalan temppelin maanalaisissa sokkeloissa. Hän pelastaa uhrialttarilta Albert Werperin – tietämättä, että tämä on syyllinen hänen kotinsa tuhoon ja Janen joutumiseen rosvojen vangiksi. Paetessaan temppelistä Tarzan kantaa kupeellaan nahkapussissa jalokiviä. Ne vievät hänet uusiin huimiin seikkailuihin.
Käyttäjät lukeneet myös
Edgar Rice Burroughs
Edgar Rice Burroughs (1875–1950) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Tarzan- ja Mars-kirjasarjoistaan.
Burroughs syntyi Chicagossa. Hänen isänsä oli Yhdysvaltojen sisällissodan veteraani ja liikemies. Lukiossa Burroughs opiskeli ennen muuta antiikin kieliä ja kirjallisuutta. Burroughs ei tätä paljon arvostanut, mutta klassisen kirjallisuuden tuntemuksella oli vaikutuksensa hänen myöhempään tuotantoonsa. Burroughs valmistui Michiganin sotilasakatemiasta vuonna 1895. Burroughs värväytyi Yhdysvaltain ratsuväkeen ja palveli Arizonassa. Pian hänet kuitenkin vapautettiin palveluksesta sydänvaivojen vuoksi. Burroughs työskenteli karjapaimenena, sekatavarakauppiaana ja isänsä yrityksessä. Vuonna 1899 hän avioitui. Vuonna 1904 Burroughs jätti vakituisen työnsä ja hankki usean vuoden ajan elantonsa erilaisissa kehnosti palkatuissa töissä Chicagossa.
Tarzan
Suomalainen kustantaja on luokitellut kirjan Tarzan maan uumenissa Tarzan-sarjan 21. osaksi. Teos on samalla myös Pellucidar-sarjan neljäs osa.
Tarzan sisältää 25 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Alasarja Tarzan 2
Kirja-arviot ja kommentit
Tarzan saa iskun päähänsä ja menettää muistinsa ollessaan noutamassa kultaharkkoja Oparin kaupungista. Se osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä samaan aikaan petollisen belgialaisen sotilaskarkurin Albert Werperin ja kieron arabialaisen rosvopäällikön Ahmet Zekin johtamat joukot saapuvat Greystoken maatilalle pahat mielessään... "Tarzan ja Oparin aarteet" (Karisto, 1945) on perusvarma viidakkoseikkailu, jossa ovat mukana kaikki sarjan peruselementit niin hyvässä kuin pahassakin. Lopussa paha saa palkkansa, mutta sitä ennen on ehditty joutua vangituksi, saada apua viidakon eläimiltä, mitellä voimia Numa-leijonan kanssa ja kohdata pahoja miehiä, joiden mielet ahneus sokaisee ja jotka luovat himokkaita katseita Janeen. Kokonaisuuden kannalta kirjan kiinnostavin, joskin sen nimen huomioon ottaen yllättävän vähälle huomiolle jäävä elementti on muinainen Oparin kaupunki, jonka vihjataan olevan Atlantiksesta lähtöisin olevien asukkaiden perustama, ja jonka asukkaat - tavattoman kauniit naiset ja eläimelliset miehet - palvovat aurinkoa liekehtivänä jumalanaan ja uhraavat sille ihmisiä. Lukija tapaa toistamiseen kirjasarjan ikimuistoisimpiin hahmoihin kuuluvan oparilaisten ylipapittaren La'n, joka on kuolettavan rakastunut Tarzaniin. La kuvataan täyttymättömän rakkauden vuoksi todellisena pulp-kirjallisuuden "La Donna é mobilena", joka häilyy vihan ja rakkauden välimaastossa, valmiina niin syleilemään apinamiestämme kuin iskemään terävän uhriveitsen hänen rintaansakin. Heidän etunenässään samosi melkein alaston, verrattoman kaunis nainen. Hän oli Oparin La, liekehtivän jumalan ylipapitar, ja hänen kanssaan oli viisikymmentä kauheata pappia etsimässä pyhän uhriveitsen anastajaa. Ylipapitar oli suunniltaan vihasta, ja hänen sydämensä kiehui kiukua (sic) Apinain Tarzania kohtaan. [...] Tarzanin tulo oli herättänyt Lan rinnassa villin toiveen, että vanhan ennustuksen toteutuminen oli vihdoinkin likellä. Mutta vielä voimakkaammin se oli herättänyt rakkauden kuumen liekin [...] ja näin ollen rakkaus tullessaan hänen luokseen päästi valloilleen tuhansien sukupolvien kaikki tukahdetut intohimot, muuttaen Lan sykkiväksi, väräjäväksi kiihkon tulivuoreksi, ja kun kiihko ei saanut tyydytystä, muuttui tämä rakkauden, lempeyden ja uhraituvaisuuden voima oman tulisuutensa takia vihan ja koston virikkeeksi." Priceless, sanoisi englantilainen!