Tuulen nimi

Tykästyin tähän kirjaan todella. Nousee suosikkikirjoihini. Jo ensimmäiset sivut saivat minut vakuuttuneeksi, että tämä kannattaa todella lukea.

Henkilöt ovat sopivan salaperäisiä, tarinan edetessä paljastuu lisää. Kaikkia outoja asioita ei välttämättä heti selitä mainintaa enempää, vaan vasta hieman myöhemmin tulee selvyyttä. Pysyy mielenkiinto kokoajan yllä. Taikuus on käsitelty erilaisena kuin aiemmin. Pidin todella.

Erityisesti pidin kirjan tarinan rakentumisesta. Välillä ollaan nykyhetkessä ja itse tarinaan uppoudutaan tarinana, ja tarinassakin on pari tarinaa. Koko kirja koostuu tarinasta, ilman että on kömpelö. Päin vastoin! Välinäytökset (paluu nykyhetkeen) toivat juuri sopivaa hengähdystaukoa itse tarinaan. Kirjan loppupuolella niitä vain oli harvemmin, ja kirja tulikin ahmittua ilman suuria hengähdys taukoja :)

Ja kirja on niin täynnä sutkauksia, ajatuksia ja viisauksia.

Suosittelen oikein mielelläni tätä kirjaa.

Kirjan maailmaan oli helppoa imahtaa sisälle. Pidän aina hyvän kirjan merkkinä sitä että ne pari päivää kirjaa lukiessa elää ikäänkuin kahden maailman rajalla. Jalat tukevasti täällä, mutta silmät lasittuneena ja mieli elävänä kirjassa. Tuulen nimi on loistava kirja, täydellisyyttä hipova, muttei kuitenkaan. Kirjan päähenkilön äkkipikaisuus ja aikaansaamattomuus rakkauselämässä on ajoittain rasittavaa, mutta toisaalta niin olisi myös liika täydellisyys. Liika on kuitenkin liikaa. Useat kysymyksen jäävät turhauttavasti ilman vastausta, mutta ehkä jatko-osat tuovat helpotusta tähän särkyyn. Kun laskin kirjan kädestäni tiesin että toinen osa oli saatava ja pian.

Yllättävänä sivuvaikutuksena kirja nosti myös valtavan tarpeen palata Robin Hobbin kirjojen pariin(ja ilokseni huomasin että niitähän on tullut monta lisää!). En pysty suoraan sanomaan yksittäistä asiaa joka yhdistäisi näitä kahta, mutta tunne oli sama kuin olisi mennyt käymään lapsuuden kodin naapurissa. Niin lähellä muttei kuitenkaan.

Erityismaininta vielä kauniista kannesta: Toimii houkuttimena niinkuin pitääkin.

Pidin kirjasta, vaikka kokonaisuutena se ei ihan nappiin osunutkaan. Kirjan alkupuolisko oli oikein kiinnostava, mutta keskikohdassa meno oli valjumpaa, joskus jopa pitkäpiimäistä. Mm. Yliopisto = Velhokoulu meininki ei ollut minulle erityisen innostavaa lukemista ja välillä tuntui, että tarinaa pitkitetään ihan suotta. Erityisesti kirjassa pidin kehyskertomuksesta eli nykyisyydestä. Sen mystisyys saa halun selvittää, miksi on päädytty tällaiseen tilanteeseen eli menneisyydestä kuuleminen on välttämätöntä, jotta asiat selviävät. Kerrontatapa siis miellytti, mutta eteneminen olisi saanut olla rivakampaa. Kirjoitus on sujuvaa ja suomennoksessakin kieli on välillä kaunista.

Mietin 3½ ja 4 tähden välillä pisteytystä, mutta päädyin jälkimmäiseen, koska parannusta oli keskikohdan keskinkertaisuudesta lopussa ja lopulta kirjasta jäi varsin hyvä maku.

Erittäin hyvä kirja! Suosittelen jokaiselle, jokaiselle hyvän fantasiakirjallisuuden ystävälle (erityisesti pakko sanoa Robin Hobb -faneille).

Yllättävää kirjassa oli mielestäni se, että tämä, trilogian ensimmäinen osa, on rakkaustarina. Tajusin sen vasta vähän myöhemmin. Kirja kuitenkin antaa hyvin ilmi, että kaikki tapahtumat ja seikkailut johtuvat juuri tästä rakkaudesta. Vaikka päähenkilö ja juoni on hieman kliseinen, kirja oli silti niiiiiiiiiiiiiin hyvä!

Kirja oli loistava, mutta itsestäni tuntuu, että tarina ei tässä vielä edes päässyt vauhtiin. Tulevia jatko-osia odotan innolla, sillä minulla on sellainen tunne, että tätä sarjaa kannattaa lukea.

Tiivistettynä: yllättävä juoni, hidas alku, silti loistava kirja ja luultavasti mind-blowin -hyvien jatko-osien sekä mehevän iltapäivälukemisen takia kannattaa tarttua tähän kirjaan!

Tuulen nimi on erittäin hyvä kirja, muttei loistava. Rothfuss kirjoittaa sujuvasti & kauniisti ja Kvothe on onnistunut päähenkilö. Heti ensimmäisten sivujen jälkeen huomasi, että romaanista löytyy "se jokin". Teos oli varsin tuttua eeppistä fantasiaa, mutta perinteisyys ei häiritse minua, kunhan ihan pahimpia kliseitä ei toisteta.

Kirjan puolenvälin jälkeen tarinankerronta tuntui pysähtyvän paikoilleen, mutta pääsi taas vauhtiin myöhemmin. Tätä "suvantovaihetta" pidän Tuulen nimen huonoimpana puolena, ja sen takia alkupuolisko olikin jälkipuolta vahvempi. Kiinnostavin asia teoksessa oli Chandrianit ja kaikki näihin liittyvä. Kuninkaansurmaajan kronikan toisen osan juoniselostus lupaa paljon, ja sillä on mahdollisuus olla selvästi parempi, koska johdanto on nyt ohi. Avausosa päättyi yhtäkkiä ilman minkäänlaista loppuratkaisua, mutta olen tottunut tällaiseen fantasiasarjoissa.

Voin suositella kirjaa ainakin Tad Williamsin ja Robin Hobbin faneille. Esikoisromaanina Tuulen nimi on hieno saavutus, vaikka mainospuhe parhaasta fantasiadebyytistä yli 30 vuoteen onkin liioittelua. Antamani arvosana on "vahvat" neljä tähteä, kirja ei aivan ansainnut viittä.

Suurin ongelma fantasiaimmersion kanssa itselle on kenties suomennoksessa (?). ”Kolmekymppinen” ”liiketoiminta” ”riskialtis” jne. häiritsevät kovasti. Sitten tämä Rothfussin kehuttu kieli ei kolahda kyllä valitettavasti koko ajan. Merkillisen raskaat kiertoilmaisut ovat yleensä kielen leikkiä, mutta joka hemmetin asian pyörittely yhden sijasta viidella sanalla tuntuu vähän väliä teennäiseltä. Lisäksi ilmaisu ontuu välistä ihan kunnolla, esim heti alussa iskee ”Useimmat illat päättyivät sillä tavoin nykyisin, kun ajat olivat mitä olivat.” Aaaaargh!

Toiv. en syytä aiheetta suomennosta. Kielemme on vain parhaimmillaan parempi pohja fantasialle kuin englanti. Esim. Tulen ja jään laulussa suomenkielinen versio yleensä parempi.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen. Ei millään mittarilla mikään mestariteos, ehkä suomennos vain hämää, pitänee tutustua englanniksi vielä varmuuden vuoksi jatko-osaan...

Ihmettelin nähdessäni kirjan kolmantena Risingshadowin top-listalla ja tein tunnuksen ihan vain tätä neuvoa ja arvostelua varten.

Noukin kirjan innokkaasti viime talvena luettuani vain hyviä arvosteluja, mutta lopetettuani en ymmärrä mitä muut näkevät siinä. Aloitetaan hyvistä puolista. Rothfuss on luonut hienon, todenmukaisen fantasiamaailman sanastoineen ja kulttureineen. Kvothe on mielenkiintoinen ja monipuolinen henkilö legendoineen ja nimineen. Laulut ja luutun soitto oli kuvattu hienosti. Kirjan alku tempaisi mukaansa, mutta puolessavälissä into alkoi hiipua.

Aina välillä törmäsi pieniin ärsykkeisiin ja asioihin jotka eivät tuntuneet sopivan maisemaan. Suurin ongelma oli juoni, joka oli loppujen lopuksi tylsä ja ennalta-arvattava. Mitään uutta tai erikoista ei oikeastaan tapahtunut. Toinen suuri ongelmani oli tarinan satunnaiset tytöt ja naiset, kuin mitkäkin Mary Suet, ovat kaikki kauniita ja älykkäitä ja kaatuvat Kvothen syliin miettimättä, eikä kellään ole tarinan suhteen tärkeämpää, oleellista osaa (en tiedä onko tämä sitä fantasiaa vai olenko lukenut liikaa mm. Tulen ja Jään Laulua ja muuta totista fantasiaa). Opiskelu ja elämä kampusalueella oli mielenkiinnotonta. Kvothen sanotaan olevan älykäs ja vahva, mutta tunteikas ja äkkipikainen sopivat paremmin kuvaukseen. Välillä tuntui kuin lukisi lastenkirjaa, joka on yritetty kirjoittaa aikuisille, ja välillä taas totista aikusten fantasiaa joka kuitenkin tuntuu lapselliselta.

Yritin nauttia kirjasta, mutta en vain pystynyt. Kirja oli "ihan ok", luettavaa, mutta ei mitenkään erikoista. En tiedä odotanko aivan liikaa fantasiakirjoilta ja arvostelenko ensiteosta liian ankarasti, mutta mielestäni Tuulen Nimi on todella yliarvostettu eikä se todellakaan kuuluisi top-listan kärkeen.