J.R Wardin Minun rakastajani lukemisen jälkeen päätin lukea tämänkin uudestaan. Tämä ei juuri ole minun tyyliseni kirja, mutta otin haasteen uudelleen vastaan. Sudenveren luin aiemmin hyppelehtien, ponnettomasti ja kovinkaan innostumatta. En osannut päästä silloin kirjan sisään, mikä on sinänsä hieman harmillista. Nyt se tuli luettua vajaan kahdenkymmenenneljän tunnin sisään varsin vaivattomasti, vaikka kerronnassa menneisyyden raskas kelaaminen vaatiikin hengähdyksiä ja keskittymistä. Loppujen lopuksi olinkin yllättynyt, miten kirjasta annetut kehut pitivät paikkaansa. Kangasvuo on tehnyt erinomaisen esikoisen.
Sudenveri matkaa kirjan tarinaan kolmen erilaisen naishenkilön kautta. Sukunsa jättänyt Varga on taitelija, asuu kaupungissa uskaltamatta kuitenkaan katsella taakseen omaan historiaansa. Häntä kalvavat vanhat haamut ja ikävä susielämää, omaan urosta ja vastasyntynyttä pentua kohtaan repivät hänen rintaansa rikki. Vargalle menneisyys on kuin verhoilla peitelty historia: ken uskaltaakin raottaa niitä verhoja, saa ylleen hänen vihaisen käytöksensä. Usein tämän käytöksen vastaanottaja on pakanakommuunissa elävä Marraskuu, joka on epätoivoinen rakkaudessaan salaperäiseen Vargaan. Hän ei tunnu saavan rakastetustaan otetta silloinkaan, kun he ovat kahden kesken ja hyvin lähellä toisiaan. Varga on kauaskantoinen ja tavoittamaton; etäinen ja kova, äärimmilleen pingottunut ja jännittynyt kuin joku voisi yhtäkkiä tulla ja viedä kaiken pois. Kovia kokenut Martta on Lauman johtaja ja hänen tehtävänsä on pitää Lauma turvassa ja salassa, sillä ihmiset eivät koskaan saa tietää heidän susipuolestaan. Sisuskalujaan kouriinnuttavan pelon vallassa Martta on käytökseltään ankara, vaikka todellisuudessa hän on hajonneempi kuin kukaan tietääkään. Martan pelot ja skenaariot käyvät toteen, kun Pirtillä elänyt Lauman jäsen karkaa suostumatta palaamaan takaisin. Mikään ei ainakaan mene parempaan suuntaan, eikä Martta menneitä muistellessaan löydä yhtäkään yhtymäkohtaa, joka muuttaisi hänen katsontakantaansa tai mielipiteitään siitä, mitä hänen tulee tehdä.
Sudenveri on voimakas, kaunis ja ahdistava kirja menneiden kohtaamisesta, oman itsensä ja toisten hyväksymisestä, luottamuksesta ja irti päästämisestä. Se on täynnä rujoa tekstiä, joka punoutuu yhteen kauniiden kielellisten ilmaisujen kautta. Samaan aikaan Sudenveri on hyvin suomalainen teos ja se henkii isänmaallisuutta sodallisilla tapahtumillaan. Kangasvuo on taitava kirjoittaja ja hän on osannut kuvata asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti, elävästi ja uskottavasti. Erikoiset nimet toimivat kontrastina perinteisille, vanhanaikaisille nimille. Omassa kokonaiskuvassaan Sudenveri on koskettava ja herkkä suoranaisuudessaankin, mutta vaatinee lukijaltaan tietynlaista kypsyyttä ja jaksamista raskaiden tapahtumien kulkuun. Ihastuttavinta Sudenveressä on yksityiskohtaisuus ja elävyys susissa, niiden uskomaton todentuntuisuus ja uskollisuus oikeille susille.
