Sovinnontekijän kynsi

"Sovinnontekijän kynsi" on mieleenpainuva jatko-osa "Kiduttajan varjolle". Se vie lukija entistä syvemmälle Urdin planeetan erikoiseen maailmaan, kun päähenkilö Severianin matka jatkuu. Ihmeet ja tapahtumat seuraavat toisiaan ja lukija saa jälleen hämmästellä Gene Wolfen kekseliäisyyttä ja sivistyneisyyttä.

Pidin kirjasta, mutta täydellinen se ei ole. Erityisesti häiritsi juonen ajoittainen sekavuus ja se, että kirja pomppii tapahtumasta seuraavaan niin, että juonen suuri punainen lanka jää välillä epäselväksi eivätkä lukijan odotukset tapahtumista täyty. Kaikkein sekavin oli kirjan alku. Meni pitkään päästä kärryille siitä, mitä Severianille oli tapahtunut 1. osan lopun jälkeen, sillä kirja alkoi aivan kuin siitä olisi puuttunut kymmeniä sivuja, jotka olisivat selventäneet 1. osan lopun tapahtumia. Jos tällainen hyppääminen tapahtumien yli on kirjailijan tyylikeino, se ei valitettavasti toimi. Myöskään kirjan loppupuolella oleva kymmenien sivujen pituinen näytelmä ei ollut mitenkään innostava lukukokemus - lähinnä se rikkoi tarinaa katkaisemalla sen jännittävässä kohdassa. Todella kummallinen valinta pitää näytelmä mukana kirjassa. 

Näistä muutamista puitteista huolimatta aion tarttua myös seuraavaan osaan, sillä Uuden Auringon Kirja -sarja on todella vaikuttavaa fantasia-scifiä. 

Ajattelin, että muistan hyvin n. 1,5 vuotta sitten lukemani Kiduttajan varjon sisällön, joten aloin lukea Sovinnontekijän kynttä ilman kertausta. Ensimmäisen luvun jälkeen tulin siihen tulokseen, että luen sittenkin Kiduttajan varjon uudelleen ja se kannatti – olin kuitenkin unohtanut siitä aika paljon yksityiskohtia. Sovinnontekijän kynsi jatkuu suoraan siitä mihin Kiduttajan varjo jäi. Koska luin nyt kummatkin osat peräkkäin, ei voinut olla huomaamatta kerronnan tai suomennosten eroa. Kiduttajan varjon suomennoksen kieli ja luettavuus oli jotain todella hienoa kummallakin lukukerralla. Sovinnontekijän kynsi tai sen suomennos taas ei lähtenyt niin sujuvasti rullaamaan, mutta ilmaisuun kuitenkin tottui tarinan edetessä. 

Pidän tarinan kerronnan tekniikasta todellakin – selittämätön saa selityksensä myöhemmin. Sillä välin kun asia selviää voi itse miettiä, mitä kyseisellä asialla tarkoitetaan. Kiduttajan varjosta kaivertamaan jääneistä omituisuuksista sai selityksensä Sovinnontekijän kynnessä kokonaan tai osittain, mutta jokunen asia jäi minulle vielä kysymysmerkiksi. Sovinnontekijän kynnessä uusia kysymyksiä ilmaantui enemmän kuin niitä selvisi ja tarina alkaa käydä enemmän ja enemmän kummalliseksi. Luotan kuitenkin siihen, että tulevissa osissa asiat selviävät.Sovinnontekijän kynnessä oli pari jaksoa, joiden aikana ajatukset harhailivat ja en jaksanut keskittyä. Toinen oli ruskeasta kirjasta luettu tarina ja toinen oli näytelmä. Toivottavasti ne eivät olleet liiaksi keskeisessä osassa tarinan jatkon kannalta.