Alkuteos ilmestynyt 2023. Suomentanut Laura Haavisto. Alkuperäispäällyksen kuvitus ja suunnittelu: Bree Archer & Elizabeth Turner Stokes. Kuvat: Shutterstock, depositphotos. Sidottu, kansipaperi.

"Vaikka aarnikotkalentäjät eivät kykene tuottamaan sinettivoimia, he eivät ole voimattomia. On siis virhe aliarvioida heitä." – Poromielin aarnikotkat, tutkielma taistelusta, kirjoittanut majuri Garion Savoy

"Ensimmäisenä vuonna osa meistä menettää henkensä. Toisena vuonna loput meistä menettävät ihmisyytensä." – Xaden Riorson

Kaikki odottivat Violet Sorrengailin kuolevan ensimmäisenä vuonnaan Basgiathin sotakorkeakoulussa – niin oletti Violet itsekin. Mutta alussa vasta karsittiin heikkotahtoiset, epäkelvot ja huono-onniset.

Kun lohikäärmelentäjien varsinainen koulutus käynnistyy, Violet alkaa pelätä valmistuuko ikinä. Koulutus on rankkaa ja kammottavan raakaa, ja siinä venytetään lentäjien kipukynnystä äärirajoilleen. Suurimpana esteenä on kuitenkin uusi varakomendantti, jonka henkilökohtaisena tavoitteena on ottaa Violetilta luulot pois – ellei tämä sitten petä rakastettuaan.

Violet on ehkä fyysisesti muita heikompi ja hauraampi, mutta nokkeluutta nuorella naisella piisaa – ja hänellä on rautainen tahto. Sitä paitsi koulun johto unohtaa tärkeimmän läksyn, jonka Basgiath on Violetille opettanut: Lohikäärmelentäjät laativat omat sääntönsä.

Mutta pelkkä selviytyminen ei tänä vuonna riitä.

Violet nimittäin tietää oikean salaisuuden, joka on ollut Basgiathin sotakorkeakoulun kätköissä vuosisatojen ajan – eikä mikään, edes lohikäärmeen tuli, ehkä riitä pelastamaan koulua saati Navarren valtakuntaa.

"Fantasiaa, jollaista et ole ikinä ennen lukenut." – Jennifer Armentrout

”Villiä, SEKSIKÄSTÄ vuoristoratakyytiä.” – Mary E. Pearson (edellisestä osasta Siivenisku).

Julkaistu
15.11.2024 (WSOY)
Suomentanut
Laura Haavisto

Lukijoiden keskustelut

Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.

Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.

Aloita keskustelu
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Empyreum

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →

Sarjasta on tulossa viisiosainen.

Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

1021
928
816
712
62
50
41
30
20
11
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

6 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

8/10

Hiukan kesti päästä tähän kirjaan sisälle. Alku oli vähän hidastempoinen jotenkin vaikka koko ajan tapahtui jotain.

Pidin ensimmäisessä kirjassa päähenkilöiden keskinäisestä piikittelystä, jota tässä kirjassa ei oikeastaan ollut. Violetkin ehkä vähän turhan naiivi ja lapsellinen jankkaaminen luottamuspulasta oli vähän hohhoi, mutta onneksi sen ympärille ei jääty märehtimään liiaksi koko kirjan ajaksi. Lisäksi joutui vähän miettimään, että kukas nyt olikaan kukakin vaikka ensimmäisen osan lukemisesta ei ollutkaan vielä niin pitkä aika. Tarina jatkui kuitenkin hyvin vauhdilla ja kaikenlaista ennätti tapahtumaan tässäkin osassa.

Pidän tällaisten kirjojen keveydestä siksi, että niissä ei syvennytä liiaksi yhteen asiaan vaan juttu soljuu eteenpäin kuin itsestään eikä turhanpäiväiseen jahkailuun jätetä liikaa aikaa. Vaikka kirja viihdyttikin hyvin paljon, siitä jotenkin jäi uupumaan "se jokin" mitä ensimmäisessä kirjassa oli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan riittävän kelpo jatko-osa ja tietenkin jätti paljon pohdittavaa ja odotettavaa seuraavaan osaan.

6/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Violet Sorrengail on selvinnyt kaikkia todennäköisyyksiä vastaan ensimmäisestä vuodestaan Basgiathin sotakorkeakoulussa. Toinen lukuvuosi tuokin Violetille uudet haasteet tullessaan ja pian myös koko Navarren tulevaisuus on vaakalaudalla.

Pidin Rautaliekistä enemmän kuin Siiveniskusta. Kun Siiveniskussa keskityttiin sarjan esittelyyn, vie toinen osa poliittisen juonittelun uudelle tasolle. Juoni on vauhdikas ja vie mukanaan – kunnes se sitten ei viekään. Mielestäni monet kohtaukset lyssähtävät kokonaan, aivan kuin niille ei olisi lopulta keksitty järkevää lopputulemaa. Ja mitä tapahtumista seurasi? Ei mitään. Seuraava kohtaus! Kirjan loppukohtaus ei tuntunut enää miltään sen jälkeen, kun lukijaa oli heitelty eestaas 800 sivun ajan.

Hahmot ovat mieleeni unohdettavia enkä vielä toisessakaan osassa tunne heitä kohtaan oikein mitään. Lohikäärmeiden henkilökuvauksiin on mielestäni panostettu paljon enemmän kuin yhdenkään ihmisen ja Andarna ja Tairn ovatkin mielestäni kirjan parhaat hahmot. Esimerkiksi Cat ansaitsee minun mielestäni enemmän.

Annan Rautaliekille kolme tähteä. Henkilöt ovat makuuni unohdettavia ja geneerisiä, esimerkiksi Violetia vihasin enemmän kuin ensimmäisessä osassa. Juoni laahaa paikoin paikallaan ja tapahtumat tuntuvat monella tapaa merkityksettömiltä, koska ne eivät johda mihinkään. Juontakin enemmän paikallaan laahaa kuitenkin kirjan romanssi. Pidin kuitenkin kirjan poliittisesta juonittelusta ja kulissien kaatumisesta. Vaikka tapahtumat tuntuvat lopputulemaltaan melko merkityksettömiltä, joutuvat kirjan hahmot mielenkiintoisille seikkailuille – ja seikkailulle vietiin minutkin.

10/10

En voi muuta kuin ihmetellä miten hyvin tämä nainen kirjoittaa. Ruumis on sairas mutta hengen liekki palaa sitäkin kirkkaammin..! Nostan hattua varsinkin koettuani jotain samanlaista... Jään iloisena ja mieleltäni ravittuna odottamaan pian koittavaa jatkoa. Bravo, Rebecca Yarros..!!

10/10

Jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Aivan älyttömän jännittävä ja upean tapahtuma rikas! Pari mielenkiintoista juonen käännettä sai kyllä pidättämään hengitystä ja odotan kolmatta osaa todella innolla!

10/10

The Empyrean -sarjan toisessa osassa Violet aloittaa toisen vuotensa Basgiathin sotakorkeakoulussa. Nyt on saatu ensimmäisen vuoden sähläykset hoidettua ja todellinen opiskelu alkaa. Toki Violet puuhailee kaikenlaista muutakin tuikitärkeää ja perhosia vatsaan synnyttävää opintojensa lisäksi. Ja sitten homma lähtee aivan laukalle.

Sama meininki jatkuu kuin ensimmäisessäkin osassa. Paljon ja nopesti tapahtuu, sanaillaan niin ihmisväen kuin lohikäärmeidenkin kanssa ja päähenkilö kärsii. Kerronta vetää mukaansa ja kyllähän tämä koukutti. Ja jännitti. Ja saatoin parahtaa myös klassikon "eiiiii" jossain vaiheessa lukuprosessia.

9/10

Rakastuin hahmojen välisiin keskusteluihin sekä lohikäärmeiden piikkitteleviin vuorosanoihin.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja