Lyhyesti sanottuna: sopivan lyhyt ja hauska kirja. Kirjan perusidea joka paikkaan tunkevista, yhtäkkiä ilmestyneistä marsilaisista on yksinkertaisuudessaan loistava. Tarinaa lukee innolla eteenpäin saadakseen selville mistä ja miksi olennot ovat tulleet ja pääsevätkö ihmiset niistä lopulta eroon. Pidempänä tarina voisi mennä puuduttavaksi, mutta omassa kevyen matkalukemisen sarjassaan erittäin toimiva teos.

Vance on suosikkikirjailijani ja tämä on se kirja, joka teki minusta fanin, joten en voi muuta kuin kehua ja antaa täydet pisteet. Luin kirjan ensimmäisen kerran noin 15-vuotiaana ja pidin sitä hauskimpana absurdina fantasiakirjana, jonka olen koskaan lukenut - melkein Douglas Adamsin fantasiavastineena. Toisen kerran luin kirjan noin 20-vuotiaana ja ihastuin aina vain enemmän Vancen sädehtivän koukeroiseen, unenomaiseen kerrontatyyliin (suomennoskin on loistava). Kolmannen kerran luinkin kirjan englanniksi (sen itsenäisten jatko-osien kanssa, löytyvät koottuna teokseen Tales of the Dying Earth) ja huomasin olevani koukussa. Iltaruskon maa on yksi niistä kirjoista, joiden ei toivoisi loppuvan ollenkaan ja joiden maailmaan palaa kerta toisensa jälkeen.

Kuoleman planeetta ei ole Lemin tuotannon parhaasta päästä, mutta se on silti kaikessa vanhahtavuudessaankin luettava kirja. Lem kierrättää samaa teemaa oudolle planeetalle laskeutuvasta miehistöstä myöhemmässä kirjassaan Eeden ja tekee sen siinä taidokkaammin, mutta jos lukee ensin Eedenin sekä muita Lemin kirjoja (ja pitää niistä), huomaa loppujen lopuksi pitävänsä tästäkin.

Olin lukenut paljon kehuja tästä kirjasta ennen kuin itse luin sen ja olin luettuani vähän pettynyt. Valo oli vain "ihan okei", ei mikään järisyttävä mestariteos. Kerronta useammassa eri aikatasossa on aina virkistävää, mutta välillä kirjoittaja tuntui ns. kompastelevan omassa nokkeluudessaan ja yhden aikatason (vuoden 1999 Lontoon) olisi tästä voinut huoletta pudottaa poiskin. Kirjassa on kuitenkin pääosin hyvä tunnelma ja erityisesti Seria Mau Genlicherin osioissa päästään hyvään vauhtiin, joten annan Valolle kolme tähteä. Pastellikaupunki on silti huomattavasti parempi teos Harrisonilta.